Urpilainen haluaa nuoret väkisin töihin

Jutta Urpilainen on puhunut blogissaan pitkästä aikaa asiaa, sillä hän haluaa nuorisotyöttömät vaikka väkisin töihin. Kannatan tätä ajatusta varsinkin jos se viedään ajatuksen ja toiminnan tasolla oikeaan suuntaan, eikä työttömyysrahalla työllistetä ketään vakituiseksi töihin. Ajattelin tässä postissani käydä läpi ne "ehdot", joilla minä hyväksyn Urpilaisen ajatukset.

Ennen sitä on silti katsahdettava muualle, sillä kun tästä julkaistiin Taloussanomien nettisivuilla uutinen, pääsi suoranainen helvetti irti. Esimerkiksi jotkut uutisen kommentoijat ilmoittivat vaikka kuolevansa ennemmin kuin menevänsä tuollaisiin hommiin ja tämän lisäksi monet olivat huolissaan lomakorvauksista, eläkkeistä, ammattitaidon puutteesta ynnä muista. Yhtä kaikki: Urpilaisen ajatus torpattiin melkein kauttaaltaan, joka oli minusta lyhytnäköistä ja typerää toimintaa. Totuus kuitenkin on, ettei Suomellakaan ole varaa nuorison työttömyyteen ja vastikkeettoman rahan jakamiseen. Sille on tultava loppu ja eräänlainen pakkotyöllistäminen voisi olla hyvä lääke tähän.

Mutta käydään nyt erinäisiä asioita läpi ja aloitetaan siitä, kun jotkut olivat valmiit ennemmin kuolemaan kuin tekemään tälläisiä töitä. Samaten keskustelussa viitattiin amattitaidon ja motivaation puutteeseen. Mistä siis Urpilainen puhui? Jostain perkeleen vaikeista töistä, joita ei voi tavallinen tallaaja oppia?

Käytännössä tämä voisi tarkoittaa nuorten työttömien aktivoimista esimerkiksi erilaisissa vanhustenhuollon tukitehtävissä, kuten vanhusten auttamista ulkoilussa ja arjen askareissa.

Ei millään pahalla, mutta mitä vaikeaa on tässä? Kuka tarvitsee ammattitaitoa siitä, että miten vanhuksia ulkoilutetaan? Väitteet ammattitaidon puutteesta ovat tässä tapauksessa typeriä ja todistavat vain, että on olemassa paljon ihmisiä, joita minkäänlainen työnteko ei kiinnosta. Lisäksi täytyy lukea hieman rivien välistä: jos todellakin on niin antisosiaalinen, ettei vanhusten ulkoilutus onnistu, niin kyllä jokaisesta kunnasta löytyy jotain pieniä hommia, joita jokainen kykenee tekemään. Ei tälläisten töiden takia kannata kuolemalla uhkailla.

Lisäksi on tuumattava homman hintaa. Jos yhteiskunta aikoo tosiaan lopettaa vastikkeettoman tuen jakamisen, niin mitä sen saanti sitten edellyttäisi. Lasketaanpas yksinkertaistetun esimerkin kautta:

Jos yhteiskunnan tuki olisi 50 euroa ja vastaavasta työstä saatava palkka olisi 200 euroa/kk, niin silloin työttömän nuoren olisi tehtävä töitä yhden viikon ajan (5 arkipäivää), jotta hän on tienannut neljänneksen oikeasta palkkasummasta. Tähän 50 euroon olisi myös laskettu mukaan työstä saatu eläke, sekä lomarahat, joka todennäköisesti tiputtaisi työajan jonnekin 4,5 arkipäivän (33 tuntia) tienoille. Näin työtön saisi työstään täsmälleen saman palkan kuin palkattukin ja ketään ei periaatteessa huijattaisi mistään. Näin ollen korvausta vastaan tehtäisiin ihan oikeasti töitä, eikä tähän ajatukseen tarvitsisi upottaa yhtään sen enempää veroeuroja, kuin nytkään. Ja jos työ tehtäisiin yksityiselle työnantajalle (ei kunnalle tai valtiolle), niin yksityinen silloin maksaisi tämän 50 euroa tässä tapauksessa.

Tällä tavalla työttömäksi jättäytyneet tai haluamattaan työttömäksi joutuneet saataisiin töihin. Jos työnteko ei kiinnostaisi, niin aina olisi olemassa se mahdollisuus, että silloin työttömyyskorvausta ei maksettaisi. Näkisin, että tällä tyylillä kaikki voittaisivat (yhteiskunta, sekä yksilö), mutta ymmärrän, ettei tämä kaikille laiskaan elämään tottuneille käy. Joka tapauksessa aktivoitumisen aika on nyt, sillä uskon, että lähivuosina mm. työttömyyskorvausta joudutaan joka tapauksessa pudottamaan. Kovat ajat ovat tulossa.