perjantai 14. huhtikuuta 2017

Vihervasemmiston tila Suomessa kunnallisvaalien (2017) perusteella

Kunnallisvaalit 2017 on käyty ja siitä on esitetty valtavasti erilaisia mielipiteitä.

Li Andersson on ehtinyt median mukaan kertoa kuntavaalien tuloksen olevan niin merkittävä, että SOTE-uudistusta pitäisi (taas) lykätä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Minusta tämä on osittain älyllisesti epärehellistä puhetta, sillä kunnissa ei SOTE:n kohtaloa päätetä, vaikkakin vaaliteemat SOTEen menivätkin. Mutta se johtuu siitä, että kansalaiset ovat keskimäärin varsin tyhmiä, kuten minäkin. Li:
– Perustelen sitä kolmella tapaa. Kaikki oppositiopuolueet lisäsivät kannatusta, vihreät tietysti eniten, kun taas hallituspuolueet hävisivät. Koko oppositio kritisoi hallitusta, ja sote oli selvästi yhteinen teema oppositiossa.
Ihan tiedoksi Li:lle, niin opposition tehtäviin kuuluu se, että se kritisoi lähes kaikkia hallituksen esityksiä vastaan ja Vasemmistoliitto oli itse edellisessä hallituksessa yrittämässä runnoa SOTE läpi. Se epäonnistui aivan käsittämättömällä tavalla, joten on hyvä, että nykyinen hallitus kykenee edes näennäisessä sovussa puskemaan tärkeää esitystä läpi.

Vihreät myös koki aivan järisyttävän vaalivoiton. Oma näkemykseni on se, että se johtuu melko puhdasoppisesta populismista, jota Ville Niinistö surutta harrasti. Aivan samanlaisesta, jolla Timo Soini sai aikaan jytkyn ja joka nyt suli kuin lumi aurinkoon. Lasku saattaa olla tulevaisuudessa raskas, kun ihmiset huomaavat Vihreiden lupausten olevan vain sanahelinää. Valtuustot ovat nyt täynnä sydämellä (muttei järjellä) ajattelevia vihreitä nuoria, jotka eivät välttämättä käsitä taloudellisia käsitteitä nimeksikään. Kokemuksen korvaa siis etiikka, "pehmeät arvot", kuten Niinistö totesi. Harmi vain, ettei pehmeillä arvoilla ole mitään merkitystä, kun laskut pitäisi maksaa ja juuri tämä saattaa johtaa siihen, että monet kunnat nostavat veroprosenttia ja sitä myöten maksavalta ja yhä kutistuvalta, keskiluokalta viedään hermojen lisäksi rahat.

SDP puolestaan on valtavissa ongelmissa ja yhtenä syynä siihen voidaan pitää tottakai Antti Rinnettä. Hänen esiintymisensä ja artikulointinsa on edelleen järisyttävän huonoa muihin verrattuna, eikä Rinteellä ole tarvittavaa puoluejohtajan karismaa verraten vaikka Ville Niinistöön tai moneen muuhun. AY-taustaisen Rinteen ongelmat eivät kuitenkaan ole pelkästään hänessä itsessään, sillä SDP on muutenkin ongelmissa kannatuksensa kanssa. Puolue sai historian huonoimman kannatusprosentin kunnallisvaaleissa, vaikka istuu oppositiossa! Se kertoo vain, että Rinteen lähtölaskenta on jälleen kerran alkanut, eikä asiaa auta se, että puolue ei ole vieläkään nimennyt presidenttiehdokastaan (oletettavasti häviämään vaalit). Rinnettä on myös piiskattu mediassa, Hesarin toimittaja tiivistää ongelman hyvin:
Sdp:n päällimmäisin ongelma on puheenjohtaja Antti Rinne. Puheenjohtaja on avainasemassa nykypolitiikassa, jossa julkisuuden hallinta ratkaisee. Timo Soini toi aiemmin jytkyjä perussuomalaisille, Ville Niinistö nyt voiton vihreille ja Li Andersson vasemmistoliitolle. Rinne sen sijaan vei voiton sdp:ltä. Vain sokeasti puolueuskovaiset demarit eivät näe hänessä mitään ongelmaa. Likimain jokaiselle muulle hänen esiintymistensä katselu ja kuuntelu olivat silkkaa kärsimystä, taas.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa tulevaisuudessa?

SDP:lle trendi on edelleen laskeva.


Jo vuosikausia laskenut kannatus johtuu mielestäni seuraavista syistä:

  • Huonot puheenjohtajavalinnat
  • Puolue vanhenee käsiin: nuoret eivät halua demareita äänestää, nuoria (ja hyviä) ehdokkaita ei ole tarpeeksi ja puolueen äänestäjät löytyvät 55 ikävuoden paremmalta puolelta.
  • Sidonnaisuus AY-liikkeeseen. 
  • Äänestäjät karkaavat vielä enemmän vasemmalle tai vihreisiin. Tai jopa Perussuomalaisiin. 
Analyysi: Puolueen kannatus tulee laskemaan vielä vähän tulevaisuudessa, kunnes se asettuu jonnekin 16-18%:n väliin. 

Vasemmistoliiton trendi on myös edelleen laskeva.



Vuosikausia jatkunut käyrä sai katkaisun nyt näissä kunnallisvaaleissa, mutta se saattoi olla vain väliaikaista. Syyt nousuun ja tulevaisuuden laskuun:

  • Li Andersson on onnistunut puoluejohtamisessa huomattavasti paremmin kuin Paavo Arhinmäki, mutta hänen kätensä ovat liian syvällä veronmaksajan taskuissa. 
  • Keskituloiset eivät Vasemmistoliittoa äänestä. Se on nuorten tai vanhojen jäärien puolue, joka nojaa liian vahvasti vahvaan jakopolitiikkaan, jonka maksajana on tavallinen veronmaksaja.
  • Puolue kannattaa edelleen vahvaa velanottoa. Taloudesta puoleella ei ole tarpeeksi vahvaa näkemystä.
Analyysi: Trendi on yhä aavistuksen laskeva, mutta mikäli Andersson onnistuu vakuuttamaan työttömät ja nuoret ääniuurnille Vasemmistoliiton puolelle, voi puolue yltää jopa 10%:n kannatukseen. Jos ko. ryhmät pysyvät kotona, kolkuttelee puolue jälleen kerran 8%:n mittapaalua.

Vihreiden trendi on aina ollut nouseva.


Vuosikausia jatkunut tarpominen johti populismin avulla hurjaan vaalivoittoon, joka mitä todennäköisemmin kuivuu kasaan, kun maksajaa lupauksille ei löydykään. Syyt nousuun:
  • Populismi, jossa voi luvata yhtä ja toista äänestäjille.
  • Pehmeät arvot, jotka heitettiin ikäänkuin vastavoimaksi nationalismin voimille. 
  • Nuoret äänestävät aina vihreitä, koska nuorilla (opiskelevilla) ihmisillä on sydäntä, muttei välttämättä vielä kokemuksen tuomaa järkeä. Siksi ei olekaan mikään ihme, että Helsinki, Jyväskylä ja Tampere ovat vahvoja Vihreiden linnakkeita, sillä ne ovat opiskelukaupunkeja. Ei ole myöskään mikään ihme, että monet työelämään siirtyneet eivät enää äänestäkään Vihreitä.
  • Vihreät todennäköisesti saivat äänestäjiä demareilta ja Vasemmistoliitolta
Analyysi: Nyt on vihreiden näytön paikka! Osmo Soininvaara haikailee urbaanin vasemmistoliberalismin suuntaan, mutta vain aika näyttää, mihin suuntaan puolueen suunta kääntyy. Mikäli puheenjohtajavaalin tuloksena Touko Aalto nousee johtoon, on Vihreiden menestys oletettavasti jatkossakin taattu ainakin jollain tasolla, mutta Emma Karin voittaessa (tässä vielä näköjään spekulaatio tästäkin) puolueen kannatus tulee ottamaan takapakkia. Ainakin näin mutulla kerrottuna.

Oli miten oli, seuraavasta neljästä vuodesta tulee erittäin mielenkiintoinen kunnallispoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

Puppulausegeneraattori vastaa maskikohuun

 Antti Vesala teki Uuden Suomen puheenvuoroon postauksen , jossa hän litteroi Krista Kiurun vastaukset niin sanottuun maski-kohuun. Luettuan...