Kahden viimeisen hallituksen ohjelma on Suomessa rakennettu katteettoman talousoptimismin ja toiveajattelun varaan, valtiovarainministeriön entinen huippuvirkamies Raimo Sailas syyttää Kanava-lehden kirjoituksessaan.Ja tämä on täyttä totta. Pahinta on, että hallitus ei edelleekään keksi mitään muuta kuin velanottoa. Tämä tuli ilmi, kun Urpilainen esitteli ensi vuoden budjettiehdotuksen, joka oli merkitty 6,6 miljardia euroa alijäämäiseksi. Ja miksi näin? Siksi, ettei hallitus kykene tekemään välttämättömiä päätöksiä. Kuuden puolueen hallitus onkin täysin toimintakyvytön, koska se ei kykene tekemään kipeitä säästöpäätöksiä. Säästöpäätöksiä jo pelkästään sen vuoksi, ettei huippuunsa viritettyä veronkeräämistä voi tehdä enää korkeammilla prosenteilla. Tämä on tullut esiin jo pelkästään alkoholiveron kanssa, jossa kansa on siirtynyt hakemaan viinansa Virosta pakettiautolla. Ja jos joku oikeasti luulee, että vain harva hakee viinansa pakettiautolla Virosta, niin täytyy sanoa, että se on hyvin yleistä. Omastakin tuttavapiiristäni on tehty niin ja varmasti tullaan tekemään niin.
Pahin on kuitenkin valitettavasti tulossa sen vuoksi, ettei hallitus todennäköisesti kykene tämän vuoden puolella mihinkään oikeasti tärkeään säästöpäätökseen (paljastihan jo pelkkä budjettiehdotus tämän). Niinpä hallitus on kaikessa viisaudessaan siirtänyt säästämisen työmarkkinavoimille eli EK:lle ja mm. SAK:lle. Näiden pitäisi tehdä syksyllä päätös, jossa erityisesti Suomi voittaa.
EK ajaa tällä hetkellä realistisesti ja lähes järkähtämättä nollalinjaa. Tämä tuli esiin Jyri Häkämiehen ja Lauri Lylyn haastattelussa , jossa Häkämies totesi EK:n tavoittelevan nollalinjaa ja Lyly linjasi järjestönsä tavoittelevan maltillista ratkaisua. Käytännössä tämä tarkoittanee, että lakkojen kautta järjestöt tekevät lopulta n. 1% korotukseen tähtäävän lyhyen sopimuksen. Nollalinjaan en millään usko, vaikka puhdas tosiasia on, että julkinen sektori tarvitsisi palkkoihinsa miinuslinjan. Toinen tosiasia on, että kun palkankorotukset ovat viimein totta, potkii työantajat saman verran väkeä ulos.
Mutta mitä Suomessa pitäisi sitten tapahtua, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme pysyisi hyvinvointiyhteiskuntana, eikä muuttuisi palveluyhteiskunnaksi?
- Julkista sektoria pitäisi saneerata ja karsia 10-20%. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että julkisen sektorin työväestä joko 10-20% potkitaan pihalle tai sitten heidän palkkojaan alennetaan saman verran. AY-liikkeen tuntien palkanalennusta ei ole tulossa, joten sitten potkitaan pihalle.
- Palkankorotuksiin ei valitettavasti ole varaa, sillä yritykset pistävät pihalle siitäkin huolimatta, että vuodelle 2014 on luvassa yritysveron lasku. Tämä tosin auttaa vain niitä yrityksiä, jotka tekevät voittoa.
- Veronkorotuksiin ei olisi varaa. Valitettavasti purkalla ja liimalla toimeentuleva hallitus on ilmeisesti sitoutunut myös veronkorotuksiin, joita on tulossa mm.
- Tupakkaan
- Alkoholiin (Viro kiittää)
- Virvoitusjuomiin
- Bensaan ja dieseliin (kiitos varmaan Vihreille?)
- Sähkön hintaan
- Lakeja pitäisi yksinkertaistaa. Monet lait ovat nykyään laadittu lähinnä julkisen sektorin byrokraatteja varten. Lakien monimutkaisuus takaa heille työtä. Jos lakeja yksinkertaistetaan, pystytään samalla vähentämään byrokratiaa ja hallitsemaan paremmin rahan käyttöä.
- Sosiaalimenot keskitetään yhdelle luukulle.
- Kuntien yhdistäminen viedään vaikka väkisin läpi ja luovutaan typerästä viiden vuoden irtisanomissuojasta (kenenkähän idea tämäkin on?).
No, mielenkiinnolla jään odottamaan, että mitä tämä loppuvuosi tuo tullessaan. Todennäköisesti muutaman lakon, muutaman näköalattoman elvytysvaatimuksen (elvytyksestä ei ole mitään hyötyä, jos näköpiirissä ei ole mikään, mikä tulisi vuoden sisällä nousemaan ja nostamaan Suomen suosta) ja paljon tekemättömiä päätöksiä. Aika näyttää.
