torstai 26. huhtikuuta 2012

Hallitus pelaa uhkarohkeaa peliä

Tiistainen välikysymys-keskustelu osoitti montakin asiaa, mutta minulle se osoitti sen, kuinka jopa välinpitämättömästi hallitus pelaa melkoista uhkapeliä suomalaisten rahoilla. Itse välikysymys-keskustelu oli värikästä piilovittuilua milloin Keskustalle ja milloin Perussuomalaisille milloin mistäkin. Tosiasia oli, että tosiasioita pidettiin parlamentaarisen nollapuheen takana, eikä todellisiin kysymyksiin vastattu oikeasti kertaakaan.

Onneksi meillä on sentään media ja sellaiset toimittajat, jotka ymmärtävät jotain asioista. MTV 3:n 45 minuuttia kertoi, saman minkä Taloussanomien Jan Hurri oli kertonut: Suomen pankin taseessa on hurjat riskit. Niin hurjat, että niitä ajatellessa lähtee tavalliselta talliaiselta tukka päästä.

Hurri:
Pääomapako kriisimaista kiihtyy mutta pysyy vielä piilossa, sillä EKP toimittaa tilalle tuoretta rahaa niin paljon kuin on tarvis. Puoli-ilmaiseksi ja liikoja kyselemättä. Tämä raha-automaatti merkitsee miljardien eurojen piilotukea, kasvavia riskejä – ja pitää markkinataloutta pilkkanaan. Suomen Pankki kuuluu järjestelyn kustantajiin...

Rahavirtojen pääsuunnat ovat kriisin oloissa olleet selkeät. Yksityistä rahaa siirtyy epävakaasta etelästä vakaampaan pohjoiseen, ja viime kädessä veronmaksajien riskillä liikkuvaa keskuspankkirahaa siirtyy pohjoisesta etelään...

Tase- ja Target-tilastot kertovat, minkälaisia summia eurojärjestelmän sisällä on maasta toiseen siirtynyt. Summat ovat hillittömän suuria, ja lisäksi ne kasvavat hillitöntä vauhtia...

Virallisesti Suomen Pankin tai muiden keskuspankkien niin sanotut Target-saldot ovat pelkkä kirjanpidollinen sivuseikka. Virallisesti maksujärjestelmän pahatkin tasapainohäiriöt vain ilmentävät ongelmallista ilmiötä mutta eivät itse ole ongelma.

Sattumoisin nämä kirjanpidolliset sivuseikat kuitenkin kertovat, että Espanjan ja Italian keskuspankit olivat maaliskuun lopussa eurojärjestelmälle velkaa yhteensä yli 500 miljardia euroa, ja Saksan Bundesbankilla oli yksin yli 600 miljardia euroa vastaavia saatavia.

Suomen Pankki oli maaliskuun lopun tasetietojen perusteella 73 miljardia euroa saamapuolella. Näiden Target-saatavien ja -velkojen muodollinen vastapuoli on EKP. Riskit ja tuotot jaetaan kunkin keskuspankin pääomaosuuden mukaan.
Suomen Pankki on maaliskuun lopun tasetietojen perusteella 73 miljardia euroa saamapuolella? Okei, no miten tässä voi pahimmassa tapauksessa käydä?
Jos euroalue hajoaa, nämä kansallisten keskuspankkien saatavat keskuspankkijärjestelmältä muuttuvat olemattomiksi saataviksi, koska järjestelmää ei enää ole. Tällaiseen vaihtoehtoon ei ole edes varauduttu. Suomen pitää silloin valmistautua siihen, että 67 miljardin saatavat eivät koskaan tule takaisin, Sinn sanoi MTV3:lle.
Eli ne on sitten niinku menetetty ja silleen. 67 miljardia on enemmän kuin Suomen valtion budjetti, joten ihan pienestä summasta ei ole kyse. Mutta onneksi meillä on eduskunta, joka valvoo tätä koko hommaa, jotta homma ei kosahda. Urpilainen välikysymys-vastauksessaan:
Suomen Pankki on lisäksi osana eurojärjestelmää osallistunut euroalueen vakauttamistoimiin. Vastuistaan pankki raportoi suoraan eduskunnalle.
Uskokaa tai älkää, niin tässä oli kaikki, mitä valtionvarainministeri Jutta Urpilainen sanoi tästä aiheesta. Taseessa on 70 miljardia saatavia ja homma kuitataan yhdellä lauseella. Onneksi eduskunnassa ei ihan niin tyhmää väkeä ole, sillä aiheesta tuli kysymyksiä:
Markus Mustajärvi (vr):
Valtiovarainministeri Urpilainen, te sivusitte ainoastaan kahdessa rivissä Suomen Pankin roolia. Te sanoitte puheessanne: "Suomen Pankki on lisäksi osana eurojärjestelmää osallistunut euroalueen vakauttamistoimiin. Vastuistaan pankki raportoi suoraan eduskunnalle." Eikä mitään muuta, vaikka Suomen Pankin taselaskelmista löytyy paljon mielenkiintoista. Vuonna 2010 rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset velat olivat 22 miljardia euroa. Nyt ne ovat 80 miljardia euroa, nelinkertaiset, ja kysymys kuuluu: mitä nämä rahapoliittiset operaatiot ovat, ja mitä riskejä niihin kätkeytyy?

Jyrki Yrttiaho (vr)
Valtiovarainministeriön rahoitusosaston ylijohtaja Pentti Pikkarainen teki viime kuussa tärkeitä kysymyksiä Suomen Pankin johdolle: millaisia riskejä Suomen Pankki on EKP:ssä ottanut ja millaisiin velvoitteisiin sitonut Suomen ja sen veronmaksajat eduskuntaa, hallitusta ja valtiovarainministeriötä informoimatta ja julkisuudelta salassa?

Kaj Turunen (ps)
Valtiovarainministeri Urpilainen omassa puheessaan kuittasi Suomen Pankin osuuden vaatimattomalla lausahduksella todeten: "Suomen Pankki on lisäksi osana eurojärjestelmää osallistunut euroalueen vakauttamistoimiin. Vastuistaan pankki raportoi suoraan eduskunnalle." Tämä oli ainut kohta Urpilaisen puheessa, missä hän viittasi millään tavalla Suomen Pankkiin, mutta tämä vaatimaton toteamus ei riitä selvitykseksi niistä vastuista, mitä Suomen Pankin kautta on syntynyt ja syntyy jatkossakin. Nämä vastuut ovat kaiken parlamentaarisen päätöksenteon ulkopuolella. Niitä ei käsitellä tässä salissa. Ne tekee itsenäinen Suomen Pankki itse osana Euroopan keskuspankkia, mutta niistä vastaa eduskunta ja niistä päätöksistä vastaa jokainen suomalainen veronmaksaja...
Suomen Pankki on pannut peliin ylivoimaisesti suurimmat Suomen panokset oikeastaan siitä riippumatta, laskeeko euromääriä Suomen Pankin taseesta sellaisenaan vai lasketaanko Suomen Pankin virallinen osuus koko eurojärjestelmän toimista.
Jutta Urpilaisen vastaus näihin huolestuneisiin kommentteihin oli seuraava:
Edustaja Mustajärvi kysyi Suomen Pankista. Suomen Pankki on eduskunnan pankki, ja Eduskunnan pankkivaltuusto, jonka puheenjohtaja on edustaja Zyskowicz, saa suoraan kaikki tiedot Suomen Pankilta. Eli hallituksella ei ole valtaa Suomen Pankkiin eikä hallituksella ole myöskään valtaa rahapolitiikkaan, vaan eduskunta ja Eduskunnan pankkivaltuusto on se taho, joka johtaa Suomen Pankin toimintaa. (Markus Mustajärven välihuuto)
Niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaa, niin kukaan hallituspuolueiden edustaja ei viitannut tähän asiaan, eikä itse asiassa kukaan muukaan. Ilmeisesti tämä asia oli hallituksen silmissä "solved" tilassa. Varsinkin jos SP tekee omaa rahapolitiikkaansa viime kädessä veronmaksajien rahoilla. En oikeasti tiedä, että mitä tästä pitäisi kirjoittaa: sen voisin kertoa, että olisin ainakin itse tästä asiasta huolissani. Ehkä olen turhaan, ehkä en.

Ai niin siitä välikysymyksestä vielä: hallitushan pysyi odotetusti pystyssä, mutta minun mieleeni jäi tamperelainen poliitikko Pia Viitanen, jonka puheenvuoroissa ei välillä ollut kyllä järjen hiventä. Pia Viitasen sanomaa:
Tämä hallitus otti vakuudet, tämä hallitus toteutti taloushistorian suurimman velkajärjestelyn yksityisille veloille, ja sen seurauksena suomalaisten veronmaksajien tosiasialliset riskit pienenivät kahdella miljardilla eurolla...

Suomi sai vakuudet, Suomi toteutti sijoittajavastuun sosialidemokraattien johdolla ja meidän vaateestamme
Niin, tämä hallitus otti vakuudet käsittääkseni vain 20%:lle kokonaissummasta ja joutuu vakuuksien takia maksamaan koko summan kerralla. Se otti lisäksi sellaiset vakuudet, joita kukaan muu ei halunnut. Tämä hallitus toteutti yksin velkajärjestelyt veloille? Ööh? Muissa puheenvuoroissaan Viitanen paasaa niin paatoksellisesti vakuuksista, että heikompaa hirvittää. Ehkäpä taloushistorian sekavimmat, salaisimmat ja huonoimmat vakuudet ja Viitanen pitää niitä suurin piirtein Jeesuksen toisena tulemisena. Ai niin, siteeraa hän sentään oikein Sixten Korkmania siinä, kuinka Korkman on kehunut Urpilaisen saamia vakuuksia Talouselämässä. Muuten Korkman on ainakin vielä vuonna 2011 kannattanut sitä, että
Euroopan rahaliiton kohtalo riippuu siitä, lisätäänkö yhteisvastuuta ongelmamaiden auttamiseksi vai vastaako kukin valtio omista velvoitteistaan. Sixten Korkman kannattaa jälkimmäistä vaihtoehtoa...
Tärkeintä olisi saada konkretiaa no bail-out -periaatteelle, jonka mukaan kukin jäsenvaltio vastaa omista velvoitteistaan.
Lähde
No tämäpä tässä tältä erää.

Lähteet:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_41_2012_ke_p_1.shtml
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/04/25/suomen-pankki-osallistuu-kriisimaiden-piilotukeen/201228000/170
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/04/26/sinn-mtv3lle-ekpn-tuhoon-ei-ole-varauduttu/201228219/12

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Espanja vuorossa?

Ehdin juhlimaan jo muutama kuukausi sitten, että euron loppu tulee, kun Italia kaatuu, muttei se sitten kaatunutkaan, kun jotain mystistä tapahtui. Mystiikka tosin varmaankin katosi siinä vaiheessa, kun "mystinen taho" osoittautui EKP:ksi, joka osti Italian ja Espanjan lainakirjoja markkinoilta. Ilmeisesti siksi, ettei kukaan muu niitä silloin halunnut. Se teki niin siitäkin huolimatta, että omien sääntöjensä mukaan EKP ei saisi ostaa valtion velkakirjoja markkinoilta.

No, ilmeisesti kun hätä on suuri, niin säännöt on tehty rikottaviksi. Ei ole muuten mikään sattuma, että samoihin aikoihin EKP:n pääekonomisti erosi. Syynä olivat kuulemma henkilökohtaiset syyt, vaikka todellisuus taisi piillä nimenomaan valtion velkakirjojen ostoissa.

Joka tapauksessa Euroopan talousalue ja euro ovat ajaneet kolarista toiseen. Uusin kolari on toki ollut tiedossa jo pitkään, mutta nyt maagiset sanat on Espanjan osalta viimeinkin sanottu:
EU:n mukaan se ei käy minkäänlaisia neuvotteluja hätärahoituksesta Espanjan kanssa.
Voin vapaasti arvaten suomentaa tuon teille:

Neuvotteluja hätärahoituksesta käydään para-aikaa ja ne tulevat vielä meidänkin tietoon ennen kesää.

Valitettavasti Espanjan talous on jo niin suuri, että se on liian iso pelastettavaksi. Ainoaksi keinoksi saattaakin jäädä se, että Espanjan säästöjen lisäksi EKP:n on ostettava taas sääntöjensä vastaisesti velkakirjoja. Lainojen korko ei saa nousta liian korkeaksi ja nousevathan ne ellei EKP iske taas väliin kiinni.

Sillä aikaa kriisi jatkuu ja helpotusta ei näy. Jyrki Katainen saattaa tosin kehua Suomea ja sitä, että kuinka hienosti menee, vaikka samaan aikaan suuryritykset saneeraavat väkeä pihalle. Olemme Kreikan tiellä ja se lienee kaikille selvää, vaikka asuntolainojen korot vielä maltillisia ovatkin.

Laitetaan vielä päivät kurssit valtioiden 10 vuoden lainoista pensaspaloista, jotka on jo "sammutettu".

Espanja: 5.96300 (nousussa)
Italia: 5.66300 (noussut koko kevään pikku hiljaa)
Kreikka: 21.34200 (tarviiko sanoa mitään?)
Irlanti: 8.20700 (kevään trendi on laskeva, vaikka tänään korko on noussut yli 6%)
Portugali: 11.72800 (trendi poukkoileva)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Tampereen talous on taas alijäämäinen

Tämän päivän Aamulehdessä (keskiviikko 11. huhtikuuta 2012) oli iso etusivun uutinen:
Tampereen talous vajoaa, palveluista on pakko säästää...

menot ovat kasvamassa niin paljon, että valmiiksi alijäämäinen budjetti on repeämässä 30 miljoonaa miinukselle...

tulot ovat pienentyneet, menot eivät voi nousta siitä, mitä talousarviossa sovittiin...

-Vastaukseksi ei riitä, että yli mennään eikä sille voi mitään. Säästöjä pitää tehdä jo tänä vuonna...

suurimmat ylitykset tulevat sosiaali- ja terveydenhoitopalveluista, menot ovat ylittymässä yli 15 miljoonaa euroa...

perusterveydenhuollossa ylityksiä on 2,8 miljoonaa...

sosiaalipalveluissa ylitys on 4,8 miljoonaa, mikä johtuu esimerkiksi toimeentulo- ja työmarkkinatukien noususta

lasten ja nuorten palveluissa menot näyttävät ylittyvän liki kuudella miljoonalla eurolla
Jotta pääsisimme vähän kartalle, niin tarkastellaan Tampereen kaupungin ali-/ylijäämää (miljoonaa euroa) viime vuosilta (vuoden 2012 luku on itse arvelemani uutisen pohjalta):

20082009201020112012
178,3-16,735,6-12,5yli -30

Mainittakoon vielä, että ilmeisesti vuoden 2008 ylijäämä ei ole vertailukelpoinen sähkölaitoksen yhtiöittämisen vuoksi. Ja sanottakoon, että mikäli oikein käsitin, niin vuosi 2008 oli kuitenkin ylijäämäinen ilman sitäkin. Vuonna 2010 kunnallisveroprosenttia puolestaan nostettiin käsittääkseni prosenttiyksiköllä 18 -> 19, joten se voinee selittää osan vuoden 2010 tuloksesta.

Joka tapauksessa: trendi on vahvasti alijäämäinen myös tänä vuonna ja kenties vielä vuonna 2013. Asiaa eivät helpota Tampereelle suunnittellut suuret hankkeet, kuten paljon parjattu (ja syystäkin) tunneli, sekä ratikka. Sain jo muutama postaus taaksepäin ehkä kahden kiivaan ratikanhalaajan (*tirsk*... leikki leikkinä) todistelut siitä, että ratikka on kannattava hanke. Toinen heistä myös ehdotti, että perustetaan yhtiö, joka ottaa mukavat 200 miljoonaa euroa lainaa takaajanaan Tampereen kaupunki. Minusta tätä ratikkahankettakin voisi ihan aikuisten oikeasti pitäisi miettiä siltä kantilta, että onko meillä todella varaa siihen -olipa hanke kuinka hieno tahansa. Sama pätee tunneliin, jossa hyödyt ovat ilmeisesti vain laskennallisia hyötyjä, eivätkä reaalisia hyötyjä, jotka kilahtavat kaupungin kassaan. Toisin sanoen kun meillä joudutaan säästämään lapsista, terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista, niin hyvällä mielin voimme säästää tunnelista ja ratikastakin.

Kunnallisveroprosenttia ei kuulemma aiota nostaa vaalien takia. Mikä yllätys, mutta samalla päästään siihen, että julkisia palveluja on pakko leikata. Tämä on erittäin epämiellyttävää, mutta se on pakko tehdä. Tosin se voi olla vaikeaa, sillä valtio säästäessään sysää vastuuta kunnille, jotka kiemurtelevat jo valmiiksi talouskurimuksessa. Tuloksena on typerryttävä yhtälö, jossa valtion säästäessä ajetaan kunnat hengiltä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? No, on leikattava sieltä, missä menot ovat suurimmat. Lapsilta en kuitenkaan leikkaisi mitään, sillä heissä on tulevaisuutemme kirjaimellisesti, mutta varaa olisi varmastikin muuten sosiaali- ja terveyspuolella. Voisimme vaikka arvioida, että onko yksilö tehnyt tarpeeksi sen eteen, että hän on työllistynyt vai ei. Voisimme alkaa määritellä tiettyjen sairauksien kohdalla, että ovatko sairaudet itse aiheutettuja vai ei. Voisimme myös miettiä yleisesti joitain yhteiskunnan tukia uudelleen: mieleeni jäi tänä vuonna Kelassa asioimassa ollut pariskunta, joka hurautti pois paikalta katumaasturilla.

Sairauksien osalta meidän täytyy myös muistaa, että yhteiskunta on antanut meille vapauden turmella omaa kehoamme miten haluamme. Minusta asia on niin, että tälläinen vapaus antaa myös yksilöille tietynlaisen vastuun, jota emme voi sysätä täysimääräisenä takaisin yhteiskunnalle, kun loka osuu tuulettimeen.

Joka tapauksessa säästöt ovat vaikeita ja itse pelkään, että on aina helppoa leikata lapsilta. Minä olin 90-laman aikaan kouluikäinen ja muistan, kuinka minun oppikirjoistani lähtivät suurin piirtein sivut irti. Sitä en välttämättä halua lapsille enää tapahtuvan. Tuskin kovin moni muukaan.

Lähteet:
http://www.tampere.fi/material/attachments/t/5pT6Mvp6K/Tilinpaatoslyhennelma_2009_kevyt.pdf
http://www.tampere.fi/material/attachments/t/66TQH3snc/TP2011_Tampere_mediatiedote.pdf
http://www.tampere.fi/material/attachments/t/5yTIVQ3ZM/TP2010-kirja_lopullinen_versio_PAINOON.pdf

edit: 15.05.2012 

Tampereen kaupungin tiedotteen mukaan talous on jäämässä 40,5 miljoonaa euroa alijäämäiseksi.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Missä menee poliittisen uskottavuuden raja?

Niin, hyvät lukijat (joita lienee 5-10 kpl...), olen miettinyt tässä muutaman päivän, että missä menee poliittisen uskottavuuden raja. Tämä on tullut esiin jopa mediassakin lähinnä arvonlisäveron noston vuoksi. SDP:n puheenjohtaja ja nykyinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen julisti melko jyrkästi vuonna 2011 seuraavaa:
Sanomme jyrkästi ei kokoomuksen ja keskustan esitykselle nostaa arvonlisäveroa. Se on helppo, mutta huono poppakonsti, joka syöksee meidät syvemmäle siihen suohon, johon olemme viimeisten vuosien aikana painuneet
Vuonna 2012 Urpilainen puolusti kuitenkin arvonlisäveron nostoa näin:
Politiikka on kompromissien taidetta ja välillä kompromissien tekeminen on vaikeaa, mutta voin sanoa, että tämä kompromissi on hyvä, se pienentää tuloeroja ja se on Suomen ja suomalaisten hyväksi
Voisin sanoa tähän, että arvonlisäveron nosto itseasiassa lisää tuloeroja, sillä arvonlisävero on tasavero. Tämän SDP:kin on aikoinaan sanonut ja nyt he sanovat toista.

En kuitenkaan aio takertua tähän epäloogiseen lauseeseen tämän enempää, vaan aion pienen hetken miettiä sitä, mitä muuta Urpilainenkin sanoi. Politiikka on todellakin kompromissien taidetta: kirjakielessä puhutaan näissä asioissa poliittisesta kaupankäymisestä, kansantaloustieteilijät puhunevat trade offista ja tavallinen kansa puhuu lehmänkaupoista.

Totuus on, että politiikka toimii harvoin siten, että yksi puolue voi sanella politiikan suunnat. Siihen tarvitaan erilaisia koalitioita, johon Kokoomus on joutunut keräämään mukaan kaikki pienet puolueet, sekä SDP:n. Syntyi sateenkaarihallitus, jossa kaikki tarvitsevat kaikkia pysyäkseen vallassa. Yhtälö on hyvin vaikea ylläpidettäväksi, mutta tälläisessä tilanteessa poliittinen ilmapiiri tarvitsee välttämättä lehmänkauppoja, jossa SDP:n tiukka ei ALV:n nostolle muuttui kylläksi. Tämä on siis normaalia politiikkaa, eikä siinä periaatteellisella tasolla ole mitään erikoista. Mutta...

... hyvä kysymys on siinä, että missä menee poliittisen uskottavuuden raja?

Kuinka pitkään SDP voi tehdä omia lupauksiaan vastaan ja missä menee se veteen piirretty viiva, jossa kuppi kallistuu siihen suuntaan, että puolue ei pidä lupauksistaan kiinni? Trendi on SDP:n osalta varsin heikko, kuten esimerkiksi näistä voi sen katsoa:

  • ALV:n nosto lupauksista huolimatta. Lähde.
  • 100% takuut Kreikan lainoille eivät toteutuneet ja tukipaketteja on jaettu sinne tänne. Lähde.
Niin, missä menee se veteen piirretty viiva SDP:n poliittisen uskottavuuden kanssa? Onko se tullut jo vastaan vai ei? 

Puppulausegeneraattori vastaa maskikohuun

 Antti Vesala teki Uuden Suomen puheenvuoroon postauksen , jossa hän litteroi Krista Kiurun vastaukset niin sanottuun maski-kohuun. Luettuan...