Rikkidirektiivi

Tässä on nyt pitkin syksyä ollut puhetta siitä, miten rikkidirektiivi tulee pilaamaan maailman tai ainakin Suomen talouden. Tuo oli tietenkin kärjistetysti sanottu, mutta totuus on, että rikkidirektiivi tulee olemaan taas pieni osa sitä tosiasiaa, että olemme luisumassa hyvinvointiyhteiskunnasta kohti palveluyhteiskuntaa. Olemme taas askeleen lähempänä sitä, että sinä hierot minua ja minä pesen paitasi. Seuraavana päivänä teemme toisin päin ja ihmettelemme, kuinka uutta rahaa ei tule järjestelmään mistään.

Totuus kuitenkin on, että rikkidirektiivi omalta osaltaan satuttaa suomalaista vientiteollisuutta. Sitä teollisuutta, joka tuo Suomeen uutta rahaa pyörimään ja sitä teollisuutta, joka pitää vielä suomalaisen hyvinvointiyhteiskuntamme rattaita pyörimässä.

Harmi, että tämänhetkiset päättäjämme (Vehviläinen ministerikaudellaan (?)) ja erityisesti Vihreät puolueena eivät tätä asiaa ymmärrä.

Satu Hassi, joka on ollut vahvasti mukana rikkidirektiivin teossa ja sen esittelijänä, kirjoitti jo tämän vuoden toukokuussa tunteisiin vetoavan blogikirjoituksen Uudessa Suomessa. Minäkin luin sen miltei tuoreeltaan ja olin osittain sitä mieltä, että Satu saattaa olla oikeassa. Dramaattisesti otsikoitu "Keuhkot kiittävät laivojen saasteiden vähentämisestä" teki rikkidirektiivistä Hassin silmissä moraalisesti hyväksyttävää ja lukijoiden ensikuva oli varmasti positiivinen -olihan meille taas luvattu terveyttä.

Hassi myös kirjoitti siitä, kuinka teollisuuden puolelta liioitellaan asioita ja tyrmäsi teollisuuden väitteet kolmella perustelulla. Hassi kirjoitti:

Teollisuuden puolelta on valitettu muutoksen aiheuttamia suuria kustannuksia ja väitetty jopa, että laivojen uudet rikkirajat ajavat teollisuuden ulos Suomesta. Tähän haluan sanoa kolme vasta-argumenttia.

Ensinnäkin ihmisten terveydellä on arvo. Sitä voidaan mitata myös rahassa muun muassa sairauskulujen vähenemisen kautta. Laivojen saasteiden vähenemisestä saatavan terveyshyödyn rahallinen arvo on moninkertainen kustannuksiin verrattuna.

Toiseksi pelottelu jättikustannuksilla on tuiki tavallista lobbauspuhetta. Samaa sanoi teollisuus 1980-luvulla, kun tehtaita ja voimalaitoksia vaadittiin vähentämään rikkidioksidipäästöjään, jotta päästään eroon happosateista.

Noista päivistä tehtaiden, voimalaitosten ja autojen rikkipäästöjä on vähennetty noin 90 %. Puhdistuslaitteilla on ollut hintansa, mutta samalla on syntynyt uutta osaamista ja työtä, myös Suomessa. Kansantalous on hyötynyt myös paremmasta kansanterveydestä. Veikkaan, että samoin käy tässäkin tapauksessa.

Kolmanneksi teollisuuslobbarit puhuvat – tapansa mukaan – kustannushaarukan ylärajasta. Kalleimmaksi päästöjen puhdistaminen tulee siirtymällä kalliimpaan polttoaineeseen. Vähintään puolta halvemmalla pääsee, kun jatkaa bunkkeriöljyn käyttöä, mutta pesee rikin pois savukaasuista - vastaavalla tavalla kuin tehtaissa ja voimalaitoksissa on tehty vuosikymmeniä.

Suomalainen Wärtsilä on yksi kahdeksasta yrityksestä, jotka valmistavat laivojen savukaasupesureita. Wärtsilä ja muut uuden laivateknologian valmistajat kuuluvat todennäköisesti tämän uudistuksen voittajiin.

No, joka tapauksessa siirtymäkaudella tulee olemaan kustannuksia. Siksi esitin, että siirtymäkaudella sallittaisiin valtionavun antaminen savukaasupesurien hankintaan joustavammin ehdoin kuin EU:ssa normaalisti. Tätä parlamentti tuki lähes yksimielisesti.

Järkeviä argumentteja, mutta sellainen, joka epäilee asioita voisi kysyä heti ensimmäiseen vasta-argumenttiin, että kuinka paljon rahaa ja inhimillistä tuskaa palaa siihen, että suomalainen työmies tai -nainen joutuu työttömäksi, alkaa ryypätä tai saa vaikka mielenterveysongelmia?

Toiseksi pelottelu jättikustannuksilla on varmasti ollut myös lobbauspuhetta, mutta nyt se on totista totta. UPM on jo ilmoittanut siirtävänsä paperikoneen pois Suomesta jos rikkidirektiivi toteutuu. Joten voidaan hyvillä mielin (?) sanoa, että pelottelut eivät olleet vain satua, vaan totisinta totta. Eikä touhu jää pelkästään UPM:n varaan, vaan muut seuraavat perässä.

Kolmannesta seikasta en voi sanoa mitään, koska en tunne alaa tarpeeksi hyvin paitsi siltä osin, että Wärtsilä varmasti tulee hyötymään tästä rikkidirektiivistä taloudellisesti.

Viimeisestä kappaleesta sen verran, että kiitos sinulle Satu, että ymmärsit siirtymäkauden kustannuksia. Niinpä hallitus osallistuu satojen miljoonien kustannuksiin nimellisellä 30 miljoonan euron kokonaispanoksella, joka on vähän sama kuin sanoisi soittavansa jalkansa murtaneelle poloiselle ambulanssin, vaikkei ole soittamassa. Lienee turhaa sanoa, että kustannukset tulevat olemaan nimenomaan Suomelle valtavat. Ne ovat rahallisia ja henkisiä, sillä irtisanottuja tulee olemaan enemmän kuin mitä yksi paperikone työllistää.

Ironisinta touhussa on se seikka, ettei rikkidirektiivi tietenkään yksin teollisuutta Suomesta pois aja. UPM:n toimitusjohtaja tiivistää koko tuskan yhteen lauseeseen:

Suomessa kustannuskehitys on menossa koko ajan väärään suuntaan: energia, raaka-aineet, logistiikka, työvoima, tehdyt työtunnit, joustavuus

Niin, energia kallistuu koko ajan kiitos suurimmaksi osaksi Vihreiden, raaka-aineet tietenkin kallistuvat, logistiikka huononee, kun tiet rapistuvat ja työvoima kallistuu vuosi vuodelta.

Mitä itse luulette: kuinka monta vuotta "hyvinvointiyhteiskuntamme" kestää tätä hullua menoa? Minä veikkaan, ettei kovin kauan, kun vähän aikaa sitten Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen saivat juteltua keskenään (ja muiden kanssa) valtion menoarvion, jossa otetaan uutta velkaa taas miljardeja euroja. Suunta on koko ajan alaspäin ja vähän varakkaammille voisi jo melkein sanoa, että muuttakaa pois täältä Suomesta, ennenkuin hukka perii.

Ja jotta Satu Hassia ei ihan täysin päästetä pälkähästä, niin Talouselämän uutisessa kerrotaan, että:

Suomalainen Euroopan parlamentin jäsen Satu Hassi (vihr.) varmisti parlamentin raportoijana viime keväänä, että Itämerellä laivapolttoaineiden tiukemmat normit tulevat voimaan nopeammin kuin esimerkiksi Välimeren maissa.

Kiitos tästä Satu, kiitos!