Ne vakuudet, osa III

Tämä sotku ei näytä ota loppuakseen: keskiviikkona Helsingin Sanomat uutisoi, että korkokulut saattavat jopa kaksinkertaistaa ERVV-takauksen yli 28 miljardiin euroon. Riemunhuudot luultavasti repesivät pitkin Suomea, kun huolestuneet kansalaiset katsovat tätä showta aitiopaikalta. Paras oli kuitenkin edessä tänään, kun pääministeri Katainen kertoi, että asia ei tule uudestaan käsittelyyn siitäkään huolimatta, että monet kansanedustajat eivät ymmärtäneet, että mitä he ovat päättämässä. Perusteluissa oli tuttua huttua:

Eduskunta sai pääministeri Jyrki Kataisen mukaan oikeat tiedot tehdessään päätöksen euroalueen väliaikaisen kriisirahaston takausvastuiden korottamisesta...
Vaikka lain perusteluihin pääsi valmistelussa virhe, hallitus ei aio tuoda uutta esitystä takausvastuista eduskunnalle.
lähde

Mutta eiväthän se saaneet, vai mitä Jyrki?

Jotkut kansanedustajista ovat yllättyneet siitä, että korot voivat enimmillään kaksinkertaistaa takausvastuut.
lähde

Tosin pääministeri Katainen myöntää tämän myös itse, mutta hänen mukaansa sillä ei ilmeisesti ole mitään väliä, että onko vastuut 14 miljardia vai yli 28 miljardia euroa:

– Osa kansanedustajistahan on tehnyt päätöksiä ihan oikeankin tiedon valossa, Katainen sanoi.
lähde

Pääministeri Kataisen mielestä siis riittää, että osa kansanedustajista ymmärsi tehneensä yli 28 miljardin riskin Suomelle ja osa ei ymmärtänyt. Silläkään ei ole mitään väliä, että oman puolueen valiokunnan puheenjohtaja ymmärsi asian väärin:

Hän (Katainen) myönsi pitävänsä huolestuttavana sitä, että monen valiokunnan puheenjohtajakin on käsittänyt takausvastuiden enimmäismäärän väärin. Muun muassa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) myönsi keskiviikkona HS:lle, että oli antanut eduskunnalle väärää tietoa.
lähde

Minä taas kysyn, että kuka sitten oikeasti ymmärsi tämän asian Eduskunnassa oikein? En ole vielä lukenut yhtäkään uutista, jossa olisi mainittu nimeltä joku kansanedustaja, joka sanoisi ymmärtäneensä asian oikein. Eikö tämä nyt oikeasti kannattaisi viedä uudestaan Eduskunnan käsittelyyn vaikka siinä toivossa, että a) kansanedustajat ymmärtäisivät sen, mitä ovat päättämässä ja b) hylkäisivät tämän hulluuden. Näin ei vain taida tapahtua koska:

Kataisen mukaan virhe tapahtui perusteluissa yhden lauseen kohdalla, ”mutta pykälissä asiat ovat oikein”.
lähde

Joo, ja kansanedustajat ymmärsivät (tai ainakin osa ymmärsi... hah), että mitä he ovat päättämässä.

GPS-pohjainen tiemaksu osa II

Voi taivas varjele, mikä sieltä tulee? Kirjoitin syyskuussa GPS-pohjaisista tiemaksuista ja erityisesti siitä, että mitä lysti maksaa esimerkiksi Alankomaissa. Tulin siihen johtopäätökseen, että pelkkä maksu tiekilometreistä maksaisi Alankomaiden mallin mukaan ehkä jopa noin 600 euroa vuodessa ja myöhemmin vielä hieman lisää. Tosin tämä on ihan puhdasta sivistynyttä arvailua.

Joka tapauksessa: tänään liikenneministeriö päätti pudottaa todellisen pommin, joka osoittaa puhtaasti sen, kuinka kaukana liikenneministeriön virkamiehet ja erityisesti liikenneministeri on tavallisesta kansasta. Liikenneministeriö nimittäin kertoi hieman faktoja kuukausimaksuista ja järjestelmän ylläpidollisista maksuista sen jälkeen, kun Turun Sanomat kehtasi väittää, että satelliittivalvontaan liittyvä investointi olisi niinkin halpaa kuin miljardi euroa.

No, mitäs se liikenneministeriö sitten muun muassa tokaisi:

Ministeriö toteaa, että nykytiedon valossa ja nykyisin jo testattuun palvelutarjontaan perustuen valtakunnallisen järjestelmän perustamiskustannukset olisivat valtiolle suuruusluokaltaan muutamia kymmeniä miljoonia, korkeintaan 100 miljoonaa euroa.
Lähde: liikenneministeriön uutinen

OK, OK, hyvä ettei se olekaan 1000 miljoonaa eli miljardia. Turun Sanomat varmasti ihan vain huvikseen kirjoitti miljardista eurosta, niin pitäähän se korjata, kun liikenneministeriö toteaa nykytiedon valossa oikean summan. No, on se niin tai näin, niin tavallisen autoilijan kannalta pelissä on paljon enemmän kuin uskottekaan...

Muiden palveluntarjoajien ja loppukäyttäjien kustannettavaksi tulisi palvelun käyttöön ja liiketoimintamalliin perustuen aluksi 10-20 euroa kuukaudessa ajoneuvoa kohti.
Lähde: liikenneministeriön uutinen

No huh! Eihän... tässä... mitään. 10-20 euroa per ajoneuvo per kuukausi?!?!? Mitä ihmeen sieniä te olette siellä liikenneministeriössä syöneet?!?!? Sehän tekee 120-240 euroa vuodessa pelkästään siitä, että ajoneuvoa seurataan! Eihän tässä ole oikeasti enää mitään järkeä, kun kaikki autoilijat maksavat jo valmiiksi liikkumisestaan veroa (bensan hinnassa oleva vero). Pelkkä 240 euroa siitä, että autoa seurataan + siihen 600 euroa minimissään mukaan tiemaksuja. Tämä on jackpot jollekin ja musta pekka autoilijoille. Järjetöntä. Kertakaikkisen järjetöntä. Olen varma, että tämä syötetään läpi samaan tapaan kuin se tarralappu tuulilasiin 90-luvulla. Sen piti olla vain väliaikaista, mutta toisin kävi. Autoilijoita aiotaan selkeästä pissiä tällä kertaa kaaressa silmään. Onneksi liikenneministeriö jakaa vielä lisätietoa:

Kaikenlaiset huijausyritykset ovat mahdollisia kuten kaikilla muillakin aloilla, ja vastaavasti niiden estäminen kuuluu normaaleihin järjestelmärutiineihin. Ne huomioidaan, niihin varaudutaan ja niitä vastaan luodaan tarvittavat keinot.
Lähde: liikenneministeriön uutinen

Jään odottamaan vastaiskua foliopaloille ja GPS-signaalin häiritsijöille. Ja en ole edes ensimmäinen, joka on ehtinyt tätä ihmetellä. Talouselämän artikkelissa on jo ihmetelty ei niin kauniin sanoin:

”Halpaa” valtiolle, mutta törkeän hintaista autoilijoille...
Joko ministeriön tiedote on aivan päin seiniä kirjoitettu tai sitten loppukin järjen valo on ministeriöstä kaikonnut.

Ja tiedättekö mitä? Olen Talouselämän toimittajan kanssa kyllä täsmälleen samaa mieltä, vaikken sitä autoa enää omistakaan.

Ne vakuudet, osa II: milloin tämä loppuu?

Jos jollakulla oli hauskaa tänään, niin se hauskuus päättyi kuin leikaten. Olli Rehn Iltalehdessä:

Rehn vitsaili, että vakuusneuvotteluja käynyt Regling ansaitsisi vaivoistaan taloustieteen tai rauhantyön Nobel-palkinnon. - Tämä on reilu ja tasapuolinen ratkaisu, ja olen tyytyväinen, että tämä asia on nyt loppuunkäsitelty, Rehn sanoi tiedotustilaisuudessa.

Minusta koko soppa on taas alussa. Miten ihmeessä suomalaiset poliitikot saivat sorvattua tästä asiasta näin vaikean paketin, joka antaa ehtoja lainanantajalle? Minä olen aina ollut siinä käsityksessä, että ehtoja vaaditaan lainan saajalta, ei antajalta. Tosin tämä ei näytä Jutta Urpilaista haittaavan, sillä valtionvarainministeri tokaisi Iltalehdessä seuraavaa:

- Suomi sai hyvät vakuudet. Näillä vakuuksilla rajataan suomalaisten veronmaksajien riskiä. Se on ollut koko meidän vakuusvaatimuksemme idea

Te saitte vakuudet 20%:lle koko summasta. 20%! Mihin ne loput 80% jäivät? Vai tarkoittaako tämä nyt viimeinkin sitä, ettemme anna Kankkulan kaivoon eli Kreikkaan rahaa, jota varten Suomen täytyy ottaa velkaa? No, Urpilainen vielä jatkaa:

Urpilaisen mukaan mikään muu euromaa ei ole ottamassa vakuusjärjestelmää käyttöön, koska se tulisi kalliiksi muille kuin parhaan luottoluokituksen AAA-maille.

Joka ei ole totta. Vielä samana iltana Iltalehti uutisoi muiden AAA-kerholaisten valtionvarainministerin tokaisuja:

- Se (vakuusratkaisu) on erittäin epämiellyttävä, koska maksat kalliin hinnan jostain, jonka voit saada ehkä vasta noin 15 tai 30 vuoden päästä, Hollannin valtiovarainministeri Jan Kees de Jager arvioi vakuusratkaisua Financieele Dagblad -lehdessä.
...
Itävallan valtiovarainministeri Maria Fekter pitää Itävallan uutistoimiston APA:n mukaan vakuusratkaisua "erittäin kalliina".

Mutta meillä ei pidetä ratkaisua epämiellyttävänä saatika kalliina? Kansa pitävän (Iltalehden kysely) ratkaisua erittäin kalliina, joten on pakko kysyä, että ovatko päättäjämme nyt aivan tolkuissaan? Toistan vielä: MEILLE asetetaan ehtoja siitä, että ME saamme antaa rahaa Kreikkaan, joka ei rahoja todennäköisesti koskaan maksa takaisin. Eikö tämä touhu voisi jo loppua?

No ei voi, sillä pääministeri Jyrki Katainen filosofoi vakuuksista tähän tapaan:

- Suomi sai mitä halusi, Katainen sanoi politiikan toimittajien lounaalla Helsingissä tiistaina.
...
- Tämä on monimutkainen asia, kaikki eivät sitä välttämättä ymmärrä. Elämässä on paljon monimutkaisia asioita, pääministeri filosofoi.

Suomi sai mitä halusi? Me annamme rahaa ja me joudumme maksamaan ehdoista? Sitäkö me halusimme? Vai onko tämä nyt tosiaan niin monimutkainen asia, ettei nobel-palkitut ihmiset ja yli 90% suomalaisista ymmärrä sitä? Älkää nyt viitsikö.

Minusta aiheesta on syytä valittaa, koska Suomi ottaa tämän vuoksi lisää velkaa, jota lapsemme jonain päivänä maksavat. Me tiedämme, että tämä asia on menossa väärin, kreikkalaiset tietävät, että asia menee väärin ja ostaa samalla tankkeja meidän lainarahallamme. Minä ja hyvin moni muu ihminen näkevät tässä asiassa suuren vääryyden, joka suorastaan huutaa jotakuta rohkeata päättäjää, joka pistäisi stopin tälle järkyttävälle irrationaalisuudelle, joka on tässäkin maassa meneillään. Ja kun vielä ehdot ovat niin järkyttävät, että mediakin alkaa huutamaan kiitos eitä, niin missä on vika, kun päättäjät eivät halua kuunnella?

Nordea Marketsin pääanalyytikko Jan von Gerich näkee Suomen vakuusjärjestelyn Kreikan lainapaketissa monimutkaisena, eikä kovin houkuttelevana kompromissina. Suomi saa vakuudet osalle takauksestaan, mutta joutuu maksamaan siitä.
Lähde

Suomi saamassa naurettavat vakuudet...

Ja vielä erikoisempi ehto on, että Bloombergin mukaan Suomen vakuudet eivät olisi Kreikan velkasaneeraustilanteessa saamisten eturivissä. Toisin sanoen jos Kreikka menisi konkurssiin, muiden velkojien saamiset asettuisivat Suomen vakuuksien edelle - mikä tekee järjestelystä jonkinlaisen 'vakuuden' irvikuvan.

lähde

Mistä Kreikka saa vakuudet? Ottamalla lisää velkaa!
lähde

Ja jos vielä ihmetellään, niin haukotaanpa yhdessä happea kun luetaan "ehtoja", joita lainanantajalle laitetaan ja joihin Urpilainen on tyytyväinen. Ja kun nämä on luettu, niin kaikki järkevät ihmiset voivat mennä sen jälkeen pahalla mielellä nukkumaan.

Vakuudet eivät kuitenkaan tule Suomelle ilmaisiksi, vaan niihin liittyy outoja ehtoja:

1. Suomen on maksettava kerralla koko oma osuutensa pysyvän vakausmekanismin eli EVM:n alkupääomasta, kun vakausmekanismi otetaan käyttöön. Kaikki muut euromaat maksavat osuutensa viidessä erässä. Suomen osuus on 1,44 miljardia euroa.

2. Suomi joutuu myös luopumaan ainakin osasta niistä voitoista, joita se voisi ERVV:n kautta saada. Urpilainen arvioi, että käytännössä emme luovu mistään, koska ERVV:stä ei joka tapauksessa tule juurikaan kertymään voittoa.

3. Kolmas ehto on, että Suomi saa vakuudet itselleen vasta 15-30 vuoden päästä, jos Kreikka ajautuu maksukyvyttömäksi.

4. Neljänneksi vakuudet voi saada korkeintaan 20 prosentille Suomen antamista lainatakauksista. Vakuudet muodostetaan monimutkaisen mallin kautta Kreikan valtion joukkovelkakirjoista, jotka lainataan kreikkalaisille pankeille.

5. Urpilainen selitteli muiden maiden haluttomuutta vakuuksien vaatimiseen sillä, että ne tulisivat liian kalliiksi muille kuin parhaan luottoluokituksen maille. Kuitenkaan muut AAA-luokkaan kuuluvat maat eivät halua vakuuksia.
lähde

Jäljelle jää enää veronmaksajan tuskainen parahdus: "milloin tämä loppuu, kun tässä ei ole enää mitään järkeä?".