Hallinto-oikeus: vaaleissa jatkossa voi olla virhemarginaali

Päivän "mitä vittua"-tapahtumasta vastasi tänään väistämättä kotimainen hallinto-oikeus, joka kertoili väittämässään, että

vähän yli kahden prosentin epäonnistumisten määrää ei sellaisenaan voida pitää osoituksena siitä, että vaaliviranomainen olisi menetellyt virheellisesti

No toki, ei varmaan voida pitää osoituksena siitä, että vaaliviranomainen olisi toiminut virheellisesti, mutta osoittaa minusta kiistämättä sen, että sähköisen äänestyksen epäonnistuttua vaalit olisi pitänyt väistämättä uusia. Aina sanotaan, että "jokaisella äänellä on väliä". Tämä on helppo kuitata kauniina ajatuksena ja perustavanlaatuisena jargonina, mutta tällä kertaa tämä on totisinta totta, sillä joissakin näistä sähköisen äänestyksen kunnista pienin ääniero oli yksi (1) ääni. On ironista, että kerrankin kun yhdellä äänellä olisi jotain väliä, niin hallinto-oikeuden mielestä se on ihan ok, että kaikkia ääniä ei oteta huomioon.

Ehdotankin, että seuraaviin vaaleihin otetaan kannatusprosenteiksi ja äänimääriksi seuraavanlainen tapa. Prosenttiyksiköt ilmoitetaan vaikkapa "11% (virhemarginaali +/- 2%) ja äänimäärä vaikkapa "200 kpl +/- 40 ääntä", joka tietenkin riippuu kunnasta.

Minusta viime kunnallisvaalit ovat alkaneet muistuttaa oikeasti jonkinlaista tragikomediaa. Ensin äänestetään väärin, sitten katoaa mitä nyt parisen sataa ääntä (entä sitten hei?) ja sitten kerrotaan, että ai niin, testaus taisi mennä hieman pieleen. Sitten onkin OM:n (oikeusministeriö) aika astua totuuden kierolle alttarille kertoen, että kaikki meni ihan helvetin hienosti, jonka jälkeen sama ministeriö myönsi, että jokin saattoi mennä vähän pieleen, kun sitä osattiin vähän ennaltakin pelätä. Viimeisen älyvapaan sinetin iski sitten hallinto-oikeus, jonka mielestä on 2% menetettyinä ääninä ei ole merkityksellistä tai jotain. Ahaa.

No, joukossa tyhmyys tiivistyy, sillä ei tällä asialla ole ollut enää mitään tekemistä lain tai terveen järjen kanssa vähään aikaan. Farssi luultavasti vielä jatkuu korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, jossa sitten punnitaan tulevaisuuden vaalien virhemarginaali. Täältä tähän.

Päivän yllätys: isän täytyy antaa rahaa täysi-ikäiselle

Päivän yllätyksestä vastasi ehdottomasti ilmeisesti Espoon käräjäoikeus, joka velvoitti isän maksamaan täysi-ikäiselle tyttärelleen 150 euroa kuukaudessa. Tytär oli vaatinut isä-ukoltaan peräti 200 euroa todella suurien menojensa kattamiseksi, jotka olivat kyseisellä tyttärellä peräti 967 e/kk, josta noin puolet, eli sovitaanko vaikka 480 e/kk meni asumiseen. Lopulta mies määrättiin maksamaan täysi-ikäiselle tyttärelleen rahaa siihen saakka, kunnes tytär valmistuu ja vielä korvaamaan valtiolle 400 euroa oikeudenkäyntikuluja.

Ainoa asia, mitä minä tässä kysyn, että missä se oikeus oikein oli?

No ok, ok... On jokseenkiin luonnollista, että vanhempien pitäisi tukea lapsiensa haparoivia ensiaskelia julmassa maailmassa, mutta jos jätetään turha moralisointi ja etiikka sikseen ja seurataan lakia, niin jossain on virhe. Tai itse asiassa missään ei ole virhettä, mutta laissa on oikeasti looginen virhe.

Ensinnäkin uskoisin, että käräjäoikeus päätyi tälläiseen "mitä vittua?"-ratkaisuun sen vuoksi, että vanhempien tulot vaikuttavat opiskelijoiden tukeen 20-ikävuoteen saakka. Ei siitä sen enempää, mutta minulle herää kaksi kysymystä.

1) Miksei tytär muuta halvempaan asuntoon, esimerkiksi soluasuntoon? Hä?

2) Vanhemman elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotiaana. Tai niin sitä luulisi...

Lapsen elatusvelvollisuus kuuluu lapsen vanhemmille siitä riippumatta, ovatko he lapsensa huoltajia vai eivät. Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy pääsääntöisesti, kun hän täyttää 18 vuotta. Vanhemmat voidaan kuitenkin velvoittaa vastaamaan lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista senkin jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, jos se harkitaan aiheelliseksi. Laki rajaa kuitenkin yli 18-vuotiaan elatusvelvollisuuden vain tähän tilanteeseen.
Lähde

Ei voi muuta sanoa kuin, että meillä on todella hieno laki, joka ei minun logiikkaan ihan täydellisesti mahdu. Jos 18-vuotias töppäilee jossain (jotain), niin hän saa selvittää sotkunsa ja mahdolliset korvaukset itse. MUTTA jos vaikkapa 19-vuotias töppäilee, diivailee ja hankkii kalliin opiskelija-asunnon (johon hänellä ei ole varaa), niin vanhemmat maksavat. Kiva.

Täältä tähän.