Suomi A:sta plussaksi

Suomen luottoluokitus on nyt virallisesti laskenut ainakin Standard & Poor's:n toimesta, joka laski Suomen luottoluokituksen AAA:sta AA+:ksi. Se on nyt aiheuttanut maamme uutisissa ja poliitikoissa tiedotusfetissin, joissa jokaisessa todetaan, että jotain olisi tehtävä. Minä olen tuumaillut yhdessä ystäväni kanssa, että Suomessa pitäisi tehdä jotain jo vuodesta 2008 ja monet poliitikotkin ovat tämän tienneet, mutta silti mitään ei ole vieläkään tapahtunut. Ja nyt jälleen kerran on sanottu, että "huonosti menee", mutta olen varma, ettei mitään saada vieläkään aikaan.

Sinänsä olen varma, että asioiden oivaltaminen on ollut poliitikoille vaikeata ja monet julkisen sektorin virkamiehistä tai vasemmalla olevista poliitikoista ei ole vieläkään oivaltanut, että mistä on kyse. Vielä helmikuussa 2014 Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija totesi, että "Valtion velkaantumisen taittamisella ei ole kiire". Väite on mielenkiintoinen ja osin myös perusteltu, joten katsotaan, mitä erikoistutkija Heikki Taimio sanoo:

Valtion velkaantumiseen liittyy eräitä väärinkäsityksiä ja myyttejä.

Okei, hyvä...

Valtion ei välttämättä tarvitse koskaan maksaa velkaansa takaisin, koska se on periaatteessa ikuinen ja voi ottaa uusia lainoja erääntyneiden tilalle.

Tämä on yleinen ja usein kuultu/luettu väite, että valtion ei tarvitse maksaa välttämättä ikinä velkojaan takaisin. Totta, mutta käytännössä jos valtio ei maksa velkojaan, niin sille ei enää lainata rahaa ja se voi periaatteessa mennä konkurssiin. Lisäksi velkojen paisuminen aiheuttaa lainamaksu-menojen kasvuja ja aiheuttaa velan ottaneessa maassa vaikeuksia mm. kansalaisten hyvinvoinnissa. Mitä enemmän rahaa laitetaan lainojen lyhentämiseen, sitä vähemmän sitä jää kansalaisille/valtiolle käytettäväksi. Tuossa oli nyt mainittu muutamia seikkoja, jonka takia pidän tuota väitettä kyseenalaisena.

On myös harhaanjohtamista esittää, että valtion velka jää tulevien sukupolvien maksettavaksi. Jos sitä ei kuoleteta, niin maksettavaksi jäävät vain velanhoitokulut eli korot. Toki niistäkin saattaa joskus koitua iso taakka.

Öööh?

Historiassa velkataakat ovat yleensä sulaneet talouskasvulla ja inflaatiolla, jotka suurentavat velkasuhteen nimittäjää, bkt:n arvoa.

Talouskasvua ei Suomessa ole, eikä sitä ole hirveästi näkyvissä. Itseasiassa talouskasvu on ollut jopa negatiivista. Inflaatio on EKP:n toimien takia varsin matala, paitsi Suomessa, jossa sisämarkkinoilla olevien tuotteiden hinta tuntuu maagisesti nousevan palkankorotuksia enemmän.

yksi tuore tutkimus on osoittanut, että luokituksen muutoksilla A-tasolla (AAA:sta A:han) on vain hyvin pieni vaikutus korkoihin. Muutaman kymmenen miljoonan euron lisäystä korkomenoihin ei pitäisi kavahtaa, jos toisella puolella painavat talouskasvua ja kansalaisten hyvinvointia leikkaavat julkisen talouden kiristystoimet

Myönnän tämän itsekin, että luottoluokituksella on tuskin kovinkaan suurta vaikutusta Suomen korkomenoihin, mutta kun Suomen korkomenot ovat roikkuneet viime vuosina n. kahden miljardin paikkeilla, niin luulisi, että näille kymmenille miljoonille löytyisi Suomesta parempaakin käyttöä? Luultavasti löytyisi.

Suomella on vielä aikaa vahvistaa markkinoiden luottamusta velanhoitokykyynsä muilla keinoilla kuin paniikkijarrutuksella.

Se aika meni jo. Luottoluokitus tippui, joten korkomenot tulevat kasvamaan. Suomessa on vallassa tällä hetkellä täysin halvaantunut hallitus, joka tappelee miljoonista, kun pitäisi tapella miljardeista ja silloin kun jotain päätetään, niin päätöksille ei löydy tekoja (mm. kuntien menojen vähentäminen).

Muutenkin valtionvelalla ja velanotolla ollaan perinteisesti tasoitettu markkinoista johtuvaa taantumaa, josta mm. Paavo Arhinmäki ja Ville Niinistö mainitsevat (Paavo: linkki, Ville: linkki) lauantain uutisissa. Tosiasia kuitenkin on se, ettei Suomi ole taantumassa ja ongelmissa yksin markkinoiden takia, vaan rakenteellisten ongelmien takia. Nämä ongelmat johtuvat ylitse paisutetusta julkisesta sektorista, jota pitäisi kipeästi leikata. Nyt on jo melkein myöhäistä. Paavo Arhinmäen mielestä Suomen pitäisi elvyttää: minun kysymykseni tähän on se, että mitä pitäisi elvyttää? Yleensä voidaan ajatella, että elvyttämisellä yritetään saada kasvua ja odotellaan parempia aikoja, mutta tähänkään mennessä siitä ajatuksesta ei ole ollut mitään hyötyä. Arhinmäki, eikä myöskään Ville Niinistö, ei suostu ymmärtämään sitä tosiasiaa, että kyseessä ei ole pelkästään taantuma, vaan myös pahanlaatuinen rakenteellinen ongelma.

Ongelmista voidaan mainita myös muitakin ongelmia. Standard & Poor's mainitsi niistä muutaman: 

S&P:n mukaan luokituksen laskun taustalla on riski siitä, että Suomen talous voi kärsiä talouden pitkittyneestä pysähtyneisyydestä väestön ikääntymisen ja työvoiman vähenemisen takia.

S&P pitää huolestuttavana myös sitä, että suomalaiset teknologia-alan yritykset ovat menettäneet markkinaosuutta maailmanlaajuisesti. Myös metsäteollisuuden ongelmat ja melko jäykät työmarkkinat hankaloittavat S&P:n mukaan Suomen tilannetta.

Väestön ikääntyminen ja työvoiman väheneminen Suomessa on tosiasia, joka pahenee vuosi vuodelta ollen vuonna 2030 sellainen, että huoltosuhde on yli 70. Tähän huoltosuhteen ongelmaan on tarjottu ratkaisuksi maahanmuuttoa, joka valitettavasti ei tälläisessä tilanteessa toimi jo pelkästään sen takia, että maahanmuuttajien pitäisi jo valmiiksi osata kieli ja osata hommansa. Valitettavasti nykyiset maahanmuuttajat eivät tätä tee, eivätkä he kovinkaan usein ajaudu (toivotusti???) matalapalkka-aloille, koska jopa he ymmärtävät, että antelias sosiaaliturvamme on paremmin "palkattu" kuin matalapalkka-alat. Miksi siis tehdä töitä, kun kotona makaamisesta maksetaan enemmän? Lisäksi töiden automatisointi aiheuttaa sen, ettei hyvin palkattuja töitä riitä tulevaisuudessakaan kaikille. Olipa huoltosuhde millainen tahansa.

Yksi ongelmista on myös työmarkkinat, EK ja AY-liike. Niin sanottu kolmikanta on tähän asti Suomessa toiminut ainakin ulkoisesti katseltuna, mutta yleisesti monet veteraanipoliitikot ovat sanoneet varsinkin ay-liikkeen laittavan liiaksi kapuloita rattaisiin. Näitä poliitikkoja ovat olleet mm. Osmo Soininvaara Sata-komitea-kirjassa, sekä Iiro Viinanen "Vasen oikea, oikea vasen. Keskustelukirjeitä"-kirjassa, jotka ovat varsin värikkäin sanoin kuvailleet sitä, miten ammattiyhdistysliike on torpannut milloin mitäkin uudistuksia. Tämän, ja varmasti monien muidenkin, toteamuksien varjolla olen samaa mieltä siitä, että todellinen valta on luisunut hallituksen ja eduskunnan käsistä kabinetteihin.

Olen ollut ja olen edelleen huolestunut Suomen talouden tilasta, enkä usko, että tulevaisuus näyttää yhtään paremmalta, vaikka ikävistä asioista on alettu puhumaan enemmän. Uskon, että Stubbin nykyinen hallitus nostaa kätensä pystyyn samalla tavalla kuin Kataisenkin hallitus teki ja tekee näppäriä väistöliikkeitä kiistellen milloin mistäkin kymmenestä miljoonasta. Uskon, että seuraava hallitus joutuu sellaisen likapyykin pesuun, ettei paremmasta väliä ja silloin joudutaan pakosta tekemään päätöksiä, joista yksikään ei tunnu mukavalta. Toivon kuitenkin, että silloin on hahmotettu se tosiasia, että kyseessä on nimenomaan rakenteellinen ongelma julkisessa sektorissa.