Perussuomalaisten vaaliohjelman sivusto on valtava, mutta rivien välistä kaikuu maalaisjärjen ja rationaalisuuden sanoja. Vaaliohjelma ei kuitenkaan ole täydellinen, sillä vaikka Perussuomalaiset haluavat leikata irrationaalisista menoista, tarjotaan tilalle myös paljon muuta, jolle ei ainakaan vaaliohjelmassa löydetä rahoitusta. Vaalien perimmäinen kysymys Perussuomalaisissa ei olekaan siinä, että millainen heidän vaaliohjelmansa on, vaan millainen puolue on. Ensinnäkin onko siitä hallitusvastuuseen ja ennen kaikkea pysyykö se koko vaalikauden yhtenäisenä? Rakoilusta ja repeilystä oli merkkejä jo viime vaalikautena ja on vaikea ajatella, että puolue pitäisi rivinsä tiiviinä myös seuraavalla vaalikaudella.
Perussuomalaisten vaaliohjelman pääteemat ovat:
- "Julkinen talous kestävälle pohjalle"
- "Isänmaan turvallisuudesta ei tingitä"
- "Suomalaisista on huolehdittava"
- "Kilpailukyky ja yrittäjyys etusijalle"
- "Ei saa kiusaa"
Isommassa pamfletissaan Perussuomalaiset puhuvat paljon julkisesta taloudesta. Pääosin puolueen talouspoliittiset toimet ovat leikkauksia mm. EU-maksuihin, tuulivoiman syöttömaksuihin ja muihin varsin päättömiltä kuulostaviin menoihin. Samalla puolue sitoutuu SOTE-uudistuksen maalin saattamiseen ja vaatii kuntien yhdistämisen 5-vuotissuojaa purettavaksi. Kuten lukija voi päätellä, voidaan puolueen ohjelmaa sanoa tähän saakka melko maalaisjärjellä pelaavaksi ohjelmaksi, jossa halutaan säästää niistä menoista, jotka ovat selkeästi toissijaisia.
Julkisen talouden ohjelma pitää sisällään myös mm. varallisuusveron palautuksen, mutta tämän voi kuitata miltei olankohautuksella omalla tavallaan, sillä ko. vero taisi tuoda valtion kassaan karvan yli 50 miljoonaa euroa. Raha toki sekin on tuhlattavaksi. Varallisuusveron lisäksi Perussuomalaiset katsovat tarpeelliseksi tasaverojen vastustamisen (eli kannattavat progressiota), ja verotukien kriittisen tarkastelun. Taloutta Perussuomalaiset taas haluavat nostaa pystyyn mm. EMU-puskurien avulla (todellisuus on, että EMU-puskureilla ei pystyttäisi rahoittamaan edes valtion yhden vuoden lainanottoa tällä hetkellä ja jotkut tahot väittävät, että ne on pääosin jo syöty ajat sitten), sekä kaikkien puolueiden lupaaman byrokratian purkamisen avulla. Samalla puolue puhuu myös hauskasti "Suomi-lisästä", jolla tarkoitetaan EU-määräysten ja asetusten orjallista noudattamista vielä kiristämällä niitä kotimaassa entisestään.
Isänmaan turvallisuudesta puhuttava Perussuomalaiset nostavat tärkeiksi puolustusvoimien rahoituksen turvaamisen ja selvityksen, joka voidaan tehdä NATO-jäsenyydestä. Tämän lisäksi puolue vaatii maamiinoja takaisin (tämä päätös on muuten yksi tämän vuosituhannen tyhmimmistä päätöksistä ikinä) ja sisäisestä turvallisuudesta huolehtimista, joka tarkoittaa kansalaisten oikeusturvan parantamista ja kovempia rangaistuksia rikoksia tehneille. Pääteema sisäisen turvallisuuden osalta Perussuomalaisille on se, että rikoksen uhreilla on enemmän oikeuksia kuin rikollisilla.
"Suomalaisista on myös huolehdittava", kertovat Perussuomalaiset ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että 90-luvun virheitä ei saa enää toistaa, pienituloisista on huolehdittava ja että Suomi ei saa olla "maailman terveyskeskus ja sosiaalitoimisto". Monilta osin Perussuomalaisten sosiaalipoliittinen ohjelma muistuttaa vasemmalla olevien puolueiden ohjelmaa (joskaan ei "maailman terveyskeskuksen ja sosiaalitoimiston osalta") ja ei ole mikään ihmekään, että itse pidän Perussuomalaisten paikkaa Keskustan ja SDP:n välissä. Lähemmässä tarkastelussa sosiaalipoliittinen ohjelma puhuu paljon SOTEsta, kestävästä perhepolitiikasta ja lastensuojelusta. Onpa mukaan otettu myös sivuja eläkeläisistä, omaishoitajista ja sosiaaliturvajärjestelmästä. Puolueen ohjelma kattaakin erittäin suurella todennäköisyydellä lähes jokaisen hiljattain ajankohtaisen aiheen aina alkoholista paperittomien terveydenhoitoon. Vaikuttaakin siltä, että puolueella on kanta lähes kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, joka sinänsä on hyvä, mutta samalla tekee ohjelmasta ehkä hieman repalaisen kuvan puolueesta, joka yrittää päteä lähes jokaisella aiheella.
Kilpailukyvystä puhuttaessa Perussuomalaiset mainitsevat ALV:n alarajan noston (jokainen puolue mainostaa tätä, joten voinee olettaa, että tämä tulee tapahtumaan ensi vaalikaudella), käänteen energia- ja ilmastopolitiikassa, sekä mm. viherverojen alasajamisen. On katsomattakin selvää, että Perussuomalaisten linja on tässä asiassa varmasti lähes täysin erilainen kuin Vihreillä ja varmasti erilainen jos katsotaan minkä tahansa muun puolueen ohjelmaa. Tässä onkin yksi erottava tekijä muihin puolueisiin (maahanmuuton lisäksi) kun Perussuomalaiset vaativat energiaverojen laskua, reilua taakanjako EU:ssa (jälleen kerran) ja ydinvoiman tukemista. Samalla kun puolue kaavailee verojen laskua tältä osin on jälleen kysyttävä, että mistä saadaan rahat tilalle. Byrokratian ja julkisen sektorin säästöjä väläytellään kyllä tehokkaasti, mutta ollaanko siltikin säästölinjalla? Jotenkin epäilen, että ei.
Viimeisenä pointtina Perussuomalaiset ottavat ehkä vaaleihin oudon aiheen eli kiusaamisen. Tällä ei tarkoiteta pelkästään koulussa tapahtuvaa kiusaamista, vaan myös työpaikoilla tapahtuvaa kiusaamista ja viranomaisen tekemää "kiusaamista" kansalaista kohtaan. Mielestäni tämä on ehkä Perussuomalaisten mielenkiintoisin pääteema, jollaista ei välttämättä muilta puolueilta löydy.
Jää vain nähtäväksi, että saavatko Perussuomalaiset vaaleissa tarvittavat äänet vai purkautuuko puolue kohti alle 10%:n lukuja. Siihen en näissä vaaleissa vielä usko ja ellei ihmeitä tapahdu, löytävät Perussuomalaiset itsensä hallituksesta. Mutta se, että pysyykö puolue yhtenäisenä koko hallituskauden, jää mielenkiintoiseksi seikaksi ja nähtäväksi. Ainakin paljon puolue lupaa ja paljon sellaista rationaalista ajattelua, jota moni suomalainen kannattaa.
