Eduskunta päätti antaa luvan kahdelle uudelle ydinvoimalalle istunnossaan. Tämä päätös herätti ja herättää edelleen tunteita puoleen ja toiseen, mutta todellisuudessa jos tunteet ja intohimot jätetään taakse, niin päätös oli ainoa oikea. Palaan tähän päätökseen lyhyesti tämän kirjoituksen lopussa, mutta minusta olisi tärkeämpää katsahtaa kahteen asiaan, joka toivottavasti avasi poliittisen pelikentän vähän tavallisemmallekin suomalaiselle.
Case 1: Vihreät
Täysin yhden aatteen (luonnonsuojelun) ympärille muodostunut liike ja myöhemmin puolue näytti todellisen luonteensa jälleen kerran: se ei ole enää sitoutunut aatteeseensa, josta se on noussut esiin. Hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen (vihr.) totesi samana päivänä televisiossa, että 10% kannatuksella oleva puolue ei voi tehdä ihmeitä ja, että se on demokratiaa. Järkevää puhetta, mutta äänestäjilleen puolue näytti selvästi ovea. Minusta vihreät tulee jatkossa kärsimään huomattavasti uskottavuuspulasta, joka ei voi olla vaikuttamatta ensi vaaleissa.
Case 2: Greenpeace
Olen tyytyväinen kahden ydinvoimalan rakentamiseen (tosin yksikin olisi varmaankin riittänyt) siltä kantilta, että jo vuosia Suomen taloutta omalla tavalla terrorisoinut (kuka muistaa happosateen tuhoamat metsät ja niin edelleen) Greenpeace sai nenilleen.
Case 3: itse päätös
Kuten sanottua: itse päätös oli realistinen ja vallitsevassa tilanteessa ainoa oikea, jos haluamme rajoittaa hiilidioksidi-päästöjä. Niitä nimittäin rajoitetaan siten, että luovumme kaikista aikeista, jotka liittyvät öljyn, maakaasun, hiilen ja turpeen polttoon.
Ydinvoiman vastustajat (joista osa jopa avoimesti itki televisiossa päätöksen jälkeen) ovat perustelleet vastustustaan seuraavilla syillä:
- Ydinvoimajätteet säteilevät
Tämä on täysin totta, mutta kuten eräs professori lohkaisi lehdessä, että ne sisältävät edelleen erittäin paljon energiaa ja on miltei päivänselvää, että tekniikan kehittyessä nämä energiat pystytään hyödyntämään. En olisi tästä asiasta ihan kauhean huolissaan.
- Uraanin louhinta pilaa luontoa ja tappaa ihmisiä
Tämäkin on varmasti totta, mutta esimerkiksi hiilen louhintaan verrattavia ongelmia ei silti tulisi. Ja jos tosiaan pistäisimme niemet ja notkot täyteen tuulivoimaloita, niin tarvitsisimme vipuvoimaksi todennäköisesti hiili- tai öljyvoimaa. Joten se siitä ekologisuudesta.
- Uraani ei riitä 20-30 vuodeksi.
Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. IAEA:n raportin mukaan uraania pitäisi riittää 85 vuodeksi.
- Voimala saattaa räjähtää tjsp.
Kaikki on tietenkin mahdollista, mutta tämä on äärimmäisen epätodennäköistä. Tsernobylin räjähdys johtui siitä, että siellä lyötiin laimin kaikki turvallisuustoimenpiteet ja pistettiin hälytysjärjestelmät pois päältä. Uskoisinkin siis, että olemme turvassa.
- Aurinkoenergia ja tuulivoima olisivat paljon parempia vaihtoehtoja.
Ideologisesti kyllä, mutta käytännön tasolla ei vielä. Ensiksi tuulivoima tarvitsee tuulta ja jos tuulta ei ole, niin tarvitsemme varavoimaa. Tätä varavoimaa tuotetaan muun öljyllä ja hiilellä; energiamuodolla, jonka käytön haluamme lopettaa. Lisäksi täytyy muistaa, että tuulivoimalat eivät toimi läheskään täydellä teholla talvella ja että kukaan ei tekisi Suomeen tuulivoimaloita, ellei niiden sähköntuotantoa tuettaisi avokätisesti. Toisin sanoen tuulivoima on taloudellisesti kannattamatonta. Lisäksi on muistettava, että tuulivoimalan ilmoitettu teho ei todellakaan tarkoita sitä, että myllystä saataisiin niin paljon sähköä irti.
Aurinkovoima on kehittynyt viime vuosina aimo harppauksin, mutta Suomen oloihin aurinkovoima on ongelmallista pitkän talven vuoksi. Sen vuoksi sekin tarvitsee varavoimaa, joka täytyy tuottaa jollain muulla tavoin.
- Muut energiamuodot?
Turvetta emme halua polttaa hiilidioksidin takia. Risuja taas on ihan turha poltella, koko risupaketti on minusta höpötystä. Fuusiovoima on vielä liian kaukana ja vuorovesivoimaa Itämeri ei yksinkertaisesti tarjoa.
Niin, ainoaksi realistiseksi ("päästöttömäksi") energiamuodoksi jää ydinenergia, koska tuskin kukaan suomalainen haluaa alkaa energiatehokkaaksi.
