Peltipoliisit eivät lisää turvallisuutta

Tämän päivän Demokraatin (täällä) ja Iltalehden (täällä ja täällä) uutinen tiesi kertoa, että valtio on rahapulassa. Oikeastaan tämä ei ole uutinen, sillä valtio on aina rahapulassa, mutta tällä kertaa kun valtion virkamiesten ja poliitikkojen suunnittelema koplaus ei olekaan toiminut tai toimimassa, joudutaan vetoamaan jälleen kerran liikenneturvallisuuden kasvattamiseen peltipoliiseja lisäämällä. Liikenneturvallisuuteen vetoaminen on tietenkin tyhjää pötypuhetta, sillä kyse on yksinkertaisesti sakkotulojen kasvattamisesta.

Demokraatti:

Rikesakot tuplattiin kertaalleen jo viime vuoden syyskuussa, ja hallitus esitti sakkojen korottamista toistamiseen helmikuussa. Perustuslakivaliokunta linjasi omassa lausunnossaan lakivaliokunnalle, ettei valtiontalouden sopeutustoimia voida pitää hyväksyttävänä perusteena korottaa sakkoja....

Pätkästä on pääteltävissä, että ahneudelle ei ole näkyvissä minkäänlaista rajaa, eikä laskelmia ole taaskaan osattu tehdä oikein. Tuplakorotukselle syynä on se, että esim. tänä vuonna lisätuloja on odotettu saatavaksi 50 miljoonaa euroa, mutta "valitettavasti" lisätulot ovat jääneet vain 20 miljoonaan euroon. Toisin sanoen suomalaiset ovat ryhtyneet ajamaan siistimmin pakon sanelemana ja näin ollen valtio on ajatellut rankaisevansa ylinopeutta ajavia vieläkin kovemmilla sakoilla.

Minusta se, että valtio budjetoi itselleen sakkotuloja joka vuosi, on vähintään moraalitonta sekä arveluttavaa. Valtio ikäänkuin lähtee siitä ajatuksesta, että tiellä liikkuvat syyllistyvät sakon aiheuttavaan rikkeeseen ja suuttuu kuin pikkutyttö (tuplakorotukset, joita perustuslakivaliokunta ei hyväksy) kun kansalaiset eivät rikokaan lakia tarpeeksi. Näin ollen mieleeni tulee, että valtio on tehnyt peltipoliiseja ja lakeja sen vuoksi, että se saisi rahaa, vaikka toisin saatetaan vakuutella.

Lakivaliokunnan pj, Kari Tolvanen (kok) sivaltaa:

... – Valvonnan määrän lisääminen, oli kyse oikeista poliiseista tai peltipoliiseista, olisi fiksumpi tie parantaa liikenneturvallisuutta. Kun puhutaan peltipoliiseista, niin kyllähän se ehdottomasti tuo lisää tuloja valtiolle...

Väitän, että liikenneturvallisuudella ja peltipoliiseilla on hyvin vähän yhteistä. Nykymallissa autoilijat vain sattuvat nykyisin tietämään kameroiden paikat ja aiheuttavat jarrutuksilla peltipoliisien kohdalla omanlaisia vaaratilanteita. Kysyä myös sopii, että miksi peltipoliisit hyvin usein sijoitetaan sellaisiin paikkoihin, joissa nopeus väliaikaisesti määrätään pudotettavaksi esimerkiksi 80km/h -> 60km/h? Hyvin usein liikennemerkkiä seuraa kamera, joka kielii enemmänkin siitä, että käytössä on maksimirahastus liikenneturvallisuuden sijaan. Liikenneprofessori Timo Tervo kiteyttääkin asian tehokkaasti:

- Automaattivalvonta häiritsee jossain määrin peruskuljettajien ajotapahtumaa ja liikennevirtaa, kun on vahdittava kameroita. Tuolla teillä on ihan järjetön miinoitus, ja se on mennyt ihan tietokonepeliksi, että pääsetkö mökille ilman sakkoja, Tervo sanoo haastattelussa.

Aamen.

Sipilän toivoma yhteiskuntasopimus on romuttumassa, pakkolait takaisin kehiin?

Tästähän se lähti liikkeelle. FISTBUMP! Sipilä, Stubb ja Lindström fistbumppasivat huolella sitä, että yhteiskuntasopimus saatiin tehtyä ja lähes kaikki olivat sen hyväksyneet. Ainoastaan SAK vei sopimuksen liittokierrokselle ja jo silloin ainakin henkilökohtaisesti aavistelin pahaa ja sitä, että ministerien fistbump oli liian aikainen.

Ja sitähän se sitten lopulta oli.

Tänään perjantaina 04.03.2016 uutisiin alkoi tulla SAK:n liittojen päätöksiä:

• SEL ei hyväksy sopimusta, jäsenmäärä 33 621
• AKT ei hyväksy sopimusta, jäsenmäärä 50 204
• Rakennusliitto ei hyväksy sopimusta, jäsenmäärä 84 095
• PAM ei hyväksy sopimusta, jäsenmäärä 232 140

Yhteensä siis: 400 060 ihmistä yhteiskuntasopimuksen ulkopuolella.

Tämä lukumäärä tulee tarkoittamaan sitä, että yhteiskuntasopimusta ei ole tulossa. Olen varma, että kenenkään mielestä ei voi olla reilua, että osa työntekijöistä suostuu sopimuksen ehtoihin ja osa ei ja siksi sopimusta ei lopulta tule. 

Tämä kuitenkin herättää minussa kysymyksiä ja toteamuksia:

1. Hallituksen on pakko jatkaa niin kutsuttujen pakkolakien tekemistä. 
2. Paljon mainostettu sopimusyhteiskunta ei kertakaikkiaan toimi. Meillä on joka puolella omaan napaan tuijottelijoita ja jääräpäitä, joten mitään ratkaisua ei saada aikaan.
3. SAK on kriisissä. Lauri Lyly vaikuttaa olevan heikko johtaja. Voidaan perustellusti kysyä, että mikä rooli SAK:lla on missään neuvottelupöydässä jos sen jäsenliitot eivät lähde neuvoteltuihin sopimuksiin mukaan? Väittäisin, että tälläisessä tapauksessa voidaan jatkossa jättää SAK kutsumatta mihinkään neuvotteluun. 
4. Kaikki osapuolet ovat esittäneet mafiamaisia "ota tai jätä"-tarjouksia, joista viimeisin on SAK:n Metalliliiton toteamus, että kaikki sopimuksessa mainitut asiat tulee hoitaa veronkevennyksiin kaikkineen, tai muuten... Sanomattakin on selvää, että tälläiset asiat eivät kuulu oikeastaan mihinkään neuvotteluihin jos niitä neuvotteluiksi halutaan kutsua.
5. Alaspäin käännetyn peukun näyttäneiden liittojen luottamushenkilöt taitavat olla melkoisen taitamattomia työssään. Siinä mielessä he ovat hyviä, että ajavat jäseniensä asioita, mutta todellisuudessa heiltä puuttuu talouden kokonaiskuva ja koko sopimusyhteiskunnan rooli. "Ei"-päätöksillään he tulevat hajottamaan sopimusyhteiskuntaa ja tulevat antaneeksi hallitukselle mahdollisuuden kurittaa AY-liikettä oikein huolella. Toivottavasti ei-linjan ihmiset ymmärtävät tämän asian tavalla nyt, eikä 15. päivä. Tätä Iltalehti on ehtinyt jo uutisoimaankin:

Julkisen uhkauksen lisäksi hallitus on laatinut salaisen listan lainmuutoksista, joilla hallitus painostaa ammattiliittoja ja palkansaajien keskusjärjestöjä...
Hallitus aikoo muun muassa rajoittaa tai poistaa ammattiliittojäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Hallitus kaavailee myös nostavansa laittomien lakkojen hyvityssakkoja. ...Lisäksi hallitus uhkaa perustaa kansaneläkelaitokseen Kelaan niin kutsuttua Loimaan kassaa vastaavan, ammattiliitoista riippumattoman työttömyyskassan. Kassa hoitaisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa edullisemmin kassamaksuin kuin liittojen kassat...

 Jään mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta. Ilmeisesti Lyly on tänään TV-uutisissa selittämässä tätä tilannetta, joka on SAK:n arvovallan kannalta kriittinen. Koko keskusjärjestöllä ei tällä hetkellä näytä olevan mandaattia neuvottelemaan yhtään mitään. Kykeneekö Lyly korjaamaan tämän tilanteen? Itse en siihen usko. Päätetään tämä vaikka muutamaan oivaltavaan twiittiin..

Olen yllättynyt monien ammattiliittojen ei-päätöksestä #yhteiskuntasopimus. Eikö kannata edes aloittaa liittokierrosta? Mitä tästä seuraa?

— Ville Niinistö (@VilleNiinisto) 4. maaliskuuta 2016

Nyt voi perustellusti kysyä, onko ay-liike enää ylipäänsä uskottava neuvotteluiden sopijapuoli. #yks #ay-liike

— Erkka Railo (@ErkkaRailo) 4. maaliskuuta 2016

Näyttää siltä, että ay-liike on itse päättänyt lopettaa laajat sopimukset Suomesta. Uskomaton juttu. #ammunitseänijalkaan #yks

— Erkka Railo (@ErkkaRailo) 4. maaliskuuta 2016

Ratikkapäätös tulee sisältämään kuntapoliittista peliä

Aktivoiduin, kun olen taas alkanut sattuneesta syystä lukemaan Aamulehteä. Tänään Aamulehden nettisivuilla oli useampi uutinen mahdollisesti tulevasta ratikasta Tampereelle. Nimittäin tänään Aamulehden nettisivu tiesi kertoa, että Tampereen raitiovaunujen hankintapäätös keskeytetään vaunujen pituuden vuoksi.

Joka tapauksessa foliohattuinen peikko alkoi mellastamaan pääni sisällä, että olisiko tässä mahdollisesti taustalla muutakin kuin vaunujen pituudesta aiheutuva uusi tarjousmenettely? Tämä tuli lähinnä siksi mieleen, että Tampereen kaupunki odottaa valtion rahoittavan ratikasta 30%, eli 75 miljoonaa euroa. Rahaa ei ole kuitenkaan valtion taholta vielä kuulunut ja on selvää, että aihe on mutkikas jo senkin vuoksi, että valtion rahat ovat tiukoilla muutenkin ja niille vähille rahoille olisi varmasti muitakin ottajia.

Mikäli ratikan takaisinmaksuaika on kuitenkin järjellinen, niin hommassa on järkeä. Toisaalta jos suunnattoman kallis ratikka ei tule tuottamaan voittoa ja/tai maksa itseään takaisin järjellisessä ajassa, saattaa käsissä olla iso taloudellinen ongelma ja taakka, josta on vaikea irtautua.

Joka tapauksessa jos valtio painaa rahan syytämisessä paniikkinappulaa, on Tampere vaikean paikan edessä: nimittäin valtuusto (tai ainakin osa puolueista) on mahdollisesti tehnyt lupauksen vihreille ratikasta. Aamulehden toimittaja Aki Taponen kirjoitti lehdessä jo vuonna 2013:

...Nyt se sitten tapahtui, ratikka ja Rantaväylän tunneli koplattiin yhteen... Konsernijohtaja Kari Kankaala korosti torstaina aamulla ratikkareittejä koskevassa tiedotustilaisuudessa, että ratikkasuunnitelma on laadittu sillä oletuksella, että Rantatunneli toteutuu...

 Ja voin kertoa, että rantatunneli olisi jäänyt tekemättä ilman vihreiden ääniä. Peräti kymmenen vihreää kunnallispoliitikkoa äänesti tunnelin puolesta (uutinen tunnelipäätöksestä on muuten poistettu Aamulehden sivuilta, mutta tässä on blogimerkintäni aiheesta) varmasti ainakin osittain sillä ajatuksella, että näin myös ratikka tulee.

Mutta entä jos muut puolueet alkavat empimään? Mitäs sitten tapahtuu? Sekin on mahdollista, sillä Tampereen työttömyysprosentti on suurten kaupunkien korkein, kaupungin talous on pahasti miinuksella ja valtio empii aiheesta edelleen. Pitääkö Vihreiden siis tyytyä sähköbusseihin vai ajavatko kunnallispoliitikot ratikkaa vielä jatkossa päättäväisesti eteenpäin; tarvittaessa jopa ilman valtion tukea?

Aiheesta tässä blogissa:
http://kuutiopoliisi.blogspot.fi/2012/03/onko-vihreiden-logiikka-kunnossa.html 
http://kuutiopoliisi.blogspot.fi/2012/05/tampereen-tunnelipaatoksen-tekijat.html
http://kuutiopoliisi.blogspot.fi/2013/05/lyhesti-viela-tampereen-tunnelista-ja.html

---

23.02.2016: Toimittaja Aki Taponen kirjoitti tänään Aamulehden kolumnissaan mm. seuraavaa:

...Tampereen Sähköverkko Oy:n kauppahinta olisi todennäköisesti useita satoja miljoonia euroa. Jos valtio ei myönnä pyydettyä 75 miljoonaa euroa ratikan rakentamiseen, ainakin vihreät alkavat varmasti puhua myynnistä...

Kuten aikaisemmin jo postauksessani totean, niin poliittinen peli on valmis alkamaan, mikäli valtio ei varoja myönnä. Ensimmäisenä tulilinjalla on siis kaupungin kruunun jalokivi eli sähkölaitos.

MV-lehti nousi tunnetuksi lukijoiden menetettyä luottamuksensa mediaan

MV-lehti (mitä vittua? -lehti) on ollut pinnalla turvapaikanhakija-kriisin alkuajoista lähtien (ja varmaankin ennen sitäkin). Se on varsin valikoivasti asioita esiin tuova lehti, jonka väitetään keksivän uutisensa ja levittävän informaatiota asioista, jotka eivät ole totta. Minä en ole niinkään kiinnostunut siitä, että mitä MV-lehti tarjoaa, vaan siitä, että miten tälläinen internet-julkaisu pääsi edes pinnalle?

Normaalisti tälläisellä sivustolla olisi marginaalinen lukijakunta, mutta oiindexin mukaan esimerkiksi viikolla 53 MV-lehdellä oli 292 378 uniikkia kävijää ja 800 656 käyntiä. Miettikää mikä kävijämäärä tälläisellä sivustolla! Esim. Aamulehden levikki oli 2014 n. 106 000 ja lukijoita n. 237 000. Lehden verkkosivustolla uniikkeja kävijöitä on 350 000 ja käyntejä yli miljoona. Näiden vertailulukujen valossa voisi melkeinpä sanoa, että MV-lehti on merkittävä media!

Mutta miksi siis näin on päässyt käymään? Siksi, että monet ihmiset kokevat, että media ei raportoi nähdäkseni tapahtumista objektiivisesti, vaan subjektiivisesti. Mediaviikon vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että toimittajista puolet on demareita ja kolmasosa kokoomuslaisia. Lisäksi samainen artikkeli antaa ymmärtää, että puoluekanta vaikuttaa sisältöön, joten voidaanko puhua nykyisen median osalta objektiivisesta, hyviä journalistiohjeita noudattavista toimittajista? Minusta ei, sillä esimerkiksi vaalien aikaan Perussuomalaisten hyljeksintä on viety aivan uudelle tasolle. Väittäisin jopa, että PS:n ensimmäinen jytky oli vastareaktio median aiheuttamalle reaktiolle, jonka läpi kansa näki.

Nyt jos miettii sitä, että toimittajakunta on puoluetaustaltaan vasemmalla, niin mitä luulette; onko uutisointi objektiivista, sopivasti valittua vai aatteellista? Tiedetoimittaja Marko Hamilon on puhunut siitä, että lukijat ovat menettäneet luottamuksensa mediaan ja puhuu suuresta tappiosta yhteiskunnalle, jota se kiistatta on. Hamilon kirjoittaa myös, että

moraaliseen enemmistöön kuuluvat suomalaiset eivät uskalla tuoda omia arvojaan julkisesti esiin, koska he vasemmistovihreiden hallitseman median luoman harhan vuoksi pelkäävät olevansa alakynnessä

ja minusta tässä on se syy, että miksi MV:n kaltainen julkaisu saa lukijoita. Ihmiset eivät kertakaikkiaan usko siihen kuvaan, mitä media haluaa luoda ympäröivästä maailmasta ja pitääkö siitä syyttää mediaa vai lukijoita? Kumpi on väärässä?

Minusta vastaus on selvä. Mikäli MV-lehteä ei haluta nähdä näin suosittuna verkkojulkaisuna, olisi median otettava itseään niskasta kiinni, luoda nahkansa uudestaan ja raportoitava asioista objektiivisesti ilman sen kummempia ennakkokäsityksiä tai maailmankuvia.