Panettelua vai ei panettelua?

Tänään oli mielenkiintoinen uutispäivä, sillä Tero Pitkämäki voitti MM-pronssia, mutta samalla pidettiin Perussuomalaisten "työmiehen tuumaustunti", jossa työmies Matti Putkonen esitteli omissa nimissään listan, jossa

Tapaus Immosen kohdalla Putkonen korosti, että rikospoliisi totesi nopeasti, ettei Immosen Facebook-kirjoitus ole rasistinen. Putkonen julkisti "musta listan" henkilöistä, jotka jatkoivat ps:n päätöksen jälkeen ps:n "panettelua ja solvaamista sekä kiihottivat kansalaisia ja mediaa uhkaaviin vihapuheisiin." Listalla ovat Eero Heinäluoma (sd) Antti Rinne (sd), Erkki Tuomioja (sd), Pekka Vennamo, Li Andersson (vas), Ville Niinistö (vihr), Henna Virkkunen (kok) yliopistomiehet Jan Sundber, Juha Suoranta, Kimmo Grönlund ja Ylen uutispäätoimittaja Atte Jääskeläinen.

Kysehän on tietenkin pohjimmiltaan Olli Immosen tapauksesta, joka sai median parissa lähes eeppiset mittasuhteet. Miksi? Varmaan siksi, ettei juuri silloin ollut seksivau-kesää tai Ruokolahden leijonaa.

Minua jäi sananvapauden puolustajana päässä vellomaan, että mitä olivat nuo puheet, joihin listassa mainitut henkilöt sitten syyllistyivät Putkosen mukaan. Oli siis aika katsella internetistä asioita.

Vielä infoa, mitä on panettelu: http://www.suomisanakirja.fi/panetella

panetella kertoa jksta pahansuopia juttuja, parjata, solvata jkta tämän selän takana. esim. Panetella työtoveriaan.

Ja tiedoksi, että solvaaminen on oikeastaan synonyymi panettelulle.

Eero Heinäluoma (sd)

Heinäluoma täräytti 27.07.2015 päivätyssä Demokraatin uutisessa seuraavaa:

– Olin todella hämmentynyt. Hämmentynyt sillä tavalla, että kuinka kukaan voi tuolla tavalla kirjoittaa. Tuohan on uusnatsien retoriikka, eikä tuollaista ole Suomessa ollut sodan jälkeen ollenkaan, Heinäluoma kommentoi ohjelmassa. – Noin ei pitäisi sanoa eikä ajatella, eikä tuota voi millään tavalla hyväksyä, hän jatkoi.

Tätä puheenpartta on hetki miettiä, että onko tämä panettelua. Sananvapauden saattajana annan Heinäluomalle synninpäästön siitäkin huolimatta, että mies minun mielestäni väittää Immosen kirjoittaneen samalla tavalla kuin uusnatsit. Mielikuvan luojana uutinen tosin maalaa Immosesta ja hänen edustamastaan puolueesta varsin ikävän kuvan, mutten silti pidä tätä vakavana asiana, vaikka tämä kyllä kiistämättä on mielestäni panettelua.

Antti Rinne (sd)

Rinne puhisi 28.7.2015 päivätyssä Demokraatin uutisessa seuraavaa: 

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne palauttaa mieleen vanhan lausuntonsa koskien perussuomalaisia:

”Ne puhuvat tietyistä asioista ihan ok, mutta kun arvopohja puuttuu, voidaan yhtäkkiä olla rasistisia ja fasistisia.”

Rinne sanoi näin Helsingin Sanomien haastattelussa tammikuussa 2014. Asiasta nousi kohu.

....

– Kyse ei ole vain yksityisajattelusta, sillä Immonen edustaa hallituspuoluetta. Valitettavasti perussuomalaisten puoluejohto yrittää nyt selvitä asiasta pelkällä olankohautuksella. Soini näyttää hyväksyvän Immosen mielipiteet kaatamalla vastuun kirjoituksesta muiden harteille. Minulle tämä viestittää sitä, että Soini on samaa mieltä Immosen kanssa.

...

Rinne sanoo vielä lopuksi, että on edelleen samaa mieltä kuin oli haastattelussa tammikuussa 2014.

Jälleen kerran minun mielestäni kaikilla on oikeus sanoa miltei mitä huvittaa sananvapauden nojalla. Mutta onko teksti panettelua? Minun mielestäni on, sillä Rinne toteaa persujen olevan välillä rasistisia ja fasistisia ja että Soini on samaa mieltä Immosen kanssa. Vaikka kyse on demarien omasta lehdestä, niin kyllähän tämä mielikuvia luo ja saattaa jotakuta valopäätä kiihottaa joihin vihapuheisiin.

Erkki Tuomioja (sd)

Tuomioja kertoi Ilta-Sanomien mukaan Facebook-päivityksessään mm. seuraavaa:

– Timo Soini voi näemmä Suomessa olla vastaamatta Olli Immosen ja hänen natsihenkisten kavereittensa puheisiin ja esiintymisiin, mutta Suomen ulkoministerinä hän ei ulkomailla selviä tästä huulilla, Tuomioja kirjoittaa Facebook-päivityksessään.

Natsihengethän siellä Tuomiojan puheissa vilahtelevat ja kirjoituksesta voi saada sen käsityksen, että Tuomiojan mielestä Immonenkin on natsihenkinen, mutta onko tämä panettelua? "Natsi" sanana on varsin suuri negaatioita aiheuttava sana toisin kuin esimerkiksi "anarkistikaveri". Se ei tuo minkäänlaisia viboja tuskin kenellekään. En sanoisi tätä panetteluksi.

Pekka Vennamo

Ilmeisesti Vennamokin kirjoittelee Facebookiin (uutinen 26.7.2015) ja hän kirjoitti mm. seuraavasti:

Immonen julkaisi tekstinsä Breivikin neljä vuotta sitten tekemän terrori-iskun vuosipäivänä. Onko Immonen Breivik-fani ja hänen seuraajansa?

Panettelua? Ei minun mielestäni.

Li Andersson (vas.)

Valitettavasti Li Andersson on niin usein uutisissa, että en oikeasti löydä sellaista uutista, että mistä perussuomalaisten syytökset voisivat tulla. Suoraan sanoen ei hajuakaan, että mistä kommentista tämä on lähtenyt. Samaan hengenvetoon voisin kuitenkin todeta, että Anderssonin kannattaisi katsoa peiliin ja luoda vähän nahkaa. nimittäin uutisten mukaan hän on tyrmistynyt listasta. Toisaalta ehkä siihen on aihettakin, kun minäkään en löydä mitään tekstiä, että mistä häntä tässä tapauksessa syytetään panettelusta. Andersson kuitenkin toteaa:

Tämä on aivan epätodellista.

Ai...jaa? En oikeastaan pääse tähän kiinni tai sitten en näe asioita tarpeeksi vasemmalta. Minusta epätodellista on tämän listan lisäksi se, että media ja sinä, Li Andersson, jaksatte kirjoittaa jonkun aamuyön lätinöistä riviäkään. Kysyn ihan oikeasti, että eikö Suomessakin ole pikkuisen isompia aiheita hoidettavaksi tai uutisoitavaksi kuin kansanedustajan englanninkielinen läpinä?

Ville Niinistö (vihr)

En voi mitenkään olla varma, että mihin Niinistön lausantoon Putkonen viittaa, mutta valistunut arvaukseni löytyy 8.8.2015 päivätystä Uuden Suomen uutisesta:

-Emme ole tottuneet siihen, että kansanedustaja kutsuu suomalaisia ihmisiä ”vihollisikseen” ja julistaa ”taistelua kanssataistelijoilleen”. Emme ole tottuneet siihen, että kansanedustaja poseeraa yhdessä julkisessa tilaisuudessa uusnatsien kanssa. Natsien, joiden tavoitteena on kumota demokratia väkivaltaisesti, ja rakentaa pohjoismainen natsivaltio. Natsien, jotka hyökkäsivät väkivaltaisesti sivullisten kimppuun Jyväskylässä viikko sitten lauantaina, Niinistö sanoi.

-Asiat on sanottava niin kuin ne ovat. Tällainen ei ole hyväksyttävää. Ääriliikkeen kanssa flirttailu on valinta, jolla jo suljetaan isoa osaa suomalaisista pois, aletaan valitsemaan "oikeampia" suomalaisia. Tällaiselle kaltevalle pinnalle emme voi ajautua, hän jatkoi.

Natsikortti on siis vedetty esiin, mutta tässä ei väitetä Immosta tai perussuomalaisia natseiksi, vaan viitataan, että kansanedustaja flirttailee natsien kanssa. Panettelua? Ei minun mielestäni. Niinistökin on muuten järkyttynyt, koska 

- Hiukan pelottavaa; hallituksen valtapuolue tekee nimilistoja "vastustajistaan" oppositiossa, mediassa ja tutkijoissa. Ei kuulu demokratiaan, Niinistö kirjoitti.

Ymmärrän pointin, mutta samalla tavallahan Niinistö tekee omaa nimilistaansa kansanedustajista, jotka flirttailevat natsien kanssa. Niinistökin kaipaisi minusta paksumpaa nahkaa tai sitten kyse on kaksoisstandardista.

Henna Virkkunen (kok)

Okei, tähän asti selvästi panettelevin kommentti on tullut Virkkusen suusta, sillä hän toteaa Verkkouutisten uutisen (27.7.2015) mukaan seuraavaa: 

– Jos Perussuomalaisten puolueen linjaan sopii "kanssataistelijoiden" kannustaminen taisteluun monikulttuurisuutta vastaan, tekee se hallitusyhteistyöstä vaikeaa. Sekä Kokoomuksen että Keskustan sisällä on käytävä keskustelu, voivatko puolueet olla samassa hallituksessa avoimen rasistisen, jopa fasistisen, puolueen kanssa, Virkkunen kirjoittaa.

Virkkunen aika yksioikoisesti toteaa perussuomalaisen puolueen olevan avoimen rasistinen ja jopa fasistinen puolue. Mielestäni tämä on jo suhteellisen rankasti sanottu ja on selvästi panettelua. Putkonen on tässä kyllä täysin oikeassa. Hauskinta muuten on Virkkusen tuore kommentti:

Europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok) näkee, että arvostelijoiden uhkaaminen oikeudella ja mustien listojen laatiminen eivät johda mihinkään hyvään.

Sehän ei johda mihinkään hyvään, jos syytetään kokonaista Suomen mittakaavassa isoa puoluetta avoimen rasistiseksi puolueeksi?

Jan Sundber

Sundberin tarinoita en internetin kätköistä löydä Immoseen liittyen, joten totean sitä myöten, että panettelua ei ole ollut.

Juha Suoranta

Jos joltain pitäisi odottaa anteeksipyyntöä, niin se voisi olla Virkkusen lisäksi professori Juha Suoranta, joka oikeasti laukoo teksteissään aivan toisen luokan juttuja. Ilmeisesti Immoseen liittyen (13.8.2015):

Perussuomalaisten poliitikkojen piiristä esitetyt rasistiset julkilausumat, natsimielisyyksistä puhumattakaan, eivät ole kuuluneet suomalaisen demokratian pelisääntöihin eivätkä sananvapauden piiriin yli 70 vuoteen. Siksi meistä useimman on niitä hyvin vaikea käsittää saati sulattaa - eikä tietenkään pidäkään. Siksi julkista ja vapaata tiedonvälitystä, ja näin ollen ihmisten mieliä, tulee varjella ja suojella tuhoavilta vaikutuksilta. Sama, mikä tiedonvälitystä, koskee myös peruskoulua ja muuta koulutusjärjestelmää, johon perussuomalaiset ovat jo ulottaneet iljettävät lonkeronsa.

Oikeasti tämä on mielenkiintoista tekstiä ja aivan takuuvarmaa panettelua. Koska Suoranta kirjoittaa monikossa, viittaa hän lausumassaan useisiin poliitikkoihin ja kutsuu heitä rasistisiksi ja natsimielisiksi. Kaikista pahin on kaikkien opetusalalla työskentelevien persujen leimaaminen... no... sellaisiksi, joilla on iljettäviä lonkeroita. Jokaisella tietysti voi olla värikkäitä mielipiteitä, mutten silti käsitä professori-miehen ja tieteentekijän ulostuloa. Eihän tuossa ole edes enää järkeä?

 Kimmo Grönlund

Grönlundin ulostulossa en näe mitään pahaa. 25.7.2015 päivätyssä uutisessa Grönlund mielestäni pitää ajattelunsa suht analyyttisellä tasolla, eikä hänen ulostulossaan ole oikeastaan mitään panetteluun viittaavaa:

Professori Kimmo Grönlund pitää Immosen retoriikkaa pelottavan samankaltaisena Oslon terrori-iskut tehneen Anders Behring Breivikin ajatusten kanssa.

Aiemmin Twitterissä Grönlund kuvasi Immosta pelottavaksi monsteriksi, sillä tällaista puhetta ei professorin mukaan tuota ihminen.

– Se että jotkut perussuomalaiset kansanedustajat ovat kriittisiä monikulttuurisuutta kohtaan, ei ole uutinen. Mutta jos puolue suvaitsee tällaista kielenkäyttöä, se osoittaa, mitä puolue ajattelee.

Kuten totesin, niin Grönlundin ajatukset eivät minusta ole panettelua. Toisaalta kun Grönlund viittaa pelottavaa monsteriin, niin ehkä kannattaisi katsoa ikään kuin nurkan taakse ja lueskella Suorannan puheita.

Atte Jääskeläinen

Suoraan sanoen en löydä mitään suoraa viittausta Jääskeläisen sanomisiin, mutta median edustajana ajattelen Putkosen panettelu-syytösten koskevan enemmänkin median vastuuta. Jääskeläinen on muuten ehtinyt heittää erittäin fiksun kommentin:

Ylen uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen sanoo, ettei halua kommentoida perussuomalaisten solvaussyytöstä. Jääskeläisen mukaan meneillään oleva leikki on älytön ja perussuomalaisten on selvitettävä itse asiansa.

Olen nimittäin täysin samaa mieltä Jääskeläisen kanssa, mutta samalla voisi ihan hyvällä syyllä kysyä, että eikö koko homma ollut jo täysin älytön jo alun alkaen? Oikeasti sellainen myllytys yhdestä fb-viestistä? Atte, eihän siinä ollut yhtään mitään järkeä!

Vaalit 2015: Perussuomalaiset

"Analyysissäni" on vuorossa Perussuomalaiset, jotka tarjoavat äänestäjälle ehkä liikaakin luettavaa. Onneksi Perussuomalaiset ovat kuitenkin koonneet vaalien pääteemat yhdelle A4-kokoiselle sivulle, joten sen lukemiseen ei mene hirvittävän pitkää aikaa. Itse toki pääosin luin kaikki Perussuomalaisten sivuilta löytyvät  dokumentit. Tässä tulee lyhyt analyysini, jos et jaksa lukea koko tajunnanvirtaa:

Perussuomalaisten vaaliohjelman sivusto on valtava, mutta rivien välistä kaikuu maalaisjärjen ja rationaalisuuden sanoja. Vaaliohjelma ei kuitenkaan ole täydellinen, sillä vaikka Perussuomalaiset haluavat leikata irrationaalisista menoista, tarjotaan tilalle myös paljon muuta, jolle ei ainakaan vaaliohjelmassa löydetä rahoitusta. Vaalien perimmäinen kysymys Perussuomalaisissa ei olekaan siinä, että millainen heidän vaaliohjelmansa on, vaan millainen puolue on. Ensinnäkin onko siitä hallitusvastuuseen ja ennen kaikkea pysyykö se koko vaalikauden yhtenäisenä? Rakoilusta ja repeilystä oli merkkejä jo viime vaalikautena ja on vaikea ajatella, että puolue pitäisi rivinsä tiiviinä myös seuraavalla vaalikaudella.

Perussuomalaisten vaaliohjelman pääteemat ovat:

1. "Julkinen talous kestävälle pohjalle"
2. "Isänmaan turvallisuudesta ei tingitä"
3. "Suomalaisista on huolehdittava"
4. "Kilpailukyky ja yrittäjyys etusijalle"
5. "Ei saa kiusaa"

Julkisen talouden puolessa Perussuomalaiset kertovat kestävyysvajeen yhdeksi suurimmista ongelmista. Sen umpeen kuromista aiotaan parantaa "maailmanparannusmenojen" karsimisesta (kehitysapu, maahanmuutto). Tämän lisäksi puolueen mukaan talous ja työllisyys on saatava kasvu-uralle. Miten? Se jää lukijan mietittäväksi, sillä puolue ei juurikaan tarjoa kasvu-uraan tähtääviä toimia, vaikkakin puolue lupaa oikeudenmukaistaa ja kohtuullistaa verotusta. Tämän lisäksi puolue haluaa poistaa autoveron, sekä mahdollistaa 1000 euron tulot verovapaaksi.

Isommassa pamfletissaan Perussuomalaiset puhuvat paljon julkisesta taloudesta. Pääosin puolueen talouspoliittiset toimet ovat leikkauksia mm. EU-maksuihin, tuulivoiman syöttömaksuihin ja muihin varsin päättömiltä kuulostaviin menoihin. Samalla puolue sitoutuu SOTE-uudistuksen maalin saattamiseen ja vaatii kuntien yhdistämisen 5-vuotissuojaa purettavaksi. Kuten lukija voi päätellä, voidaan puolueen ohjelmaa sanoa tähän saakka melko maalaisjärjellä pelaavaksi ohjelmaksi, jossa halutaan säästää niistä menoista, jotka ovat selkeästi toissijaisia.

Julkisen talouden ohjelma pitää sisällään myös mm. varallisuusveron palautuksen, mutta tämän voi kuitata miltei olankohautuksella omalla tavallaan, sillä ko. vero taisi tuoda valtion kassaan karvan yli 50 miljoonaa euroa. Raha toki sekin on tuhlattavaksi. Varallisuusveron lisäksi Perussuomalaiset katsovat tarpeelliseksi tasaverojen vastustamisen (eli kannattavat progressiota), ja verotukien kriittisen tarkastelun. Taloutta Perussuomalaiset taas haluavat nostaa pystyyn mm. EMU-puskurien avulla (todellisuus on, että EMU-puskureilla ei pystyttäisi rahoittamaan edes valtion yhden vuoden lainanottoa tällä hetkellä ja jotkut tahot väittävät, että ne on pääosin jo syöty ajat sitten), sekä kaikkien puolueiden lupaaman byrokratian purkamisen avulla. Samalla puolue puhuu myös hauskasti "Suomi-lisästä", jolla tarkoitetaan EU-määräysten ja asetusten orjallista noudattamista vielä kiristämällä niitä kotimaassa entisestään.

Isänmaan turvallisuudesta puhuttava Perussuomalaiset nostavat tärkeiksi puolustusvoimien rahoituksen turvaamisen ja selvityksen, joka voidaan tehdä NATO-jäsenyydestä. Tämän lisäksi puolue vaatii maamiinoja takaisin (tämä päätös on muuten yksi tämän vuosituhannen tyhmimmistä päätöksistä ikinä) ja sisäisestä turvallisuudesta huolehtimista, joka tarkoittaa kansalaisten oikeusturvan parantamista ja kovempia rangaistuksia rikoksia tehneille. Pääteema sisäisen turvallisuuden osalta Perussuomalaisille on se, että rikoksen uhreilla on enemmän oikeuksia kuin rikollisilla.

"Suomalaisista on myös huolehdittava", kertovat Perussuomalaiset ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että 90-luvun virheitä ei saa enää toistaa, pienituloisista on huolehdittava ja että Suomi ei saa olla "maailman terveyskeskus ja sosiaalitoimisto". Monilta osin Perussuomalaisten sosiaalipoliittinen ohjelma muistuttaa vasemmalla olevien puolueiden ohjelmaa (joskaan ei "maailman terveyskeskuksen ja sosiaalitoimiston osalta") ja ei ole mikään ihmekään, että itse pidän Perussuomalaisten paikkaa Keskustan ja SDP:n välissä. Lähemmässä tarkastelussa sosiaalipoliittinen ohjelma puhuu paljon SOTEsta, kestävästä perhepolitiikasta ja lastensuojelusta. Onpa mukaan otettu myös sivuja eläkeläisistä, omaishoitajista ja sosiaaliturvajärjestelmästä. Puolueen ohjelma kattaakin erittäin suurella todennäköisyydellä lähes jokaisen hiljattain ajankohtaisen aiheen aina alkoholista paperittomien terveydenhoitoon. Vaikuttaakin siltä, että puolueella on kanta lähes kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, joka sinänsä on hyvä, mutta samalla tekee ohjelmasta ehkä hieman repalaisen kuvan puolueesta, joka yrittää päteä lähes jokaisella aiheella.

Kilpailukyvystä puhuttaessa Perussuomalaiset mainitsevat ALV:n alarajan noston (jokainen puolue mainostaa tätä, joten voinee olettaa, että tämä tulee tapahtumaan ensi vaalikaudella), käänteen energia- ja ilmastopolitiikassa, sekä mm. viherverojen alasajamisen. On katsomattakin selvää, että Perussuomalaisten linja on tässä asiassa varmasti lähes täysin erilainen kuin Vihreillä ja varmasti erilainen jos katsotaan minkä tahansa muun puolueen ohjelmaa. Tässä onkin yksi erottava tekijä muihin puolueisiin (maahanmuuton lisäksi) kun Perussuomalaiset vaativat energiaverojen laskua, reilua taakanjako EU:ssa (jälleen kerran) ja ydinvoiman tukemista. Samalla kun puolue kaavailee verojen laskua tältä osin on jälleen kysyttävä, että mistä saadaan rahat tilalle. Byrokratian ja julkisen sektorin säästöjä väläytellään kyllä tehokkaasti, mutta ollaanko siltikin säästölinjalla? Jotenkin epäilen, että ei.

Viimeisenä pointtina Perussuomalaiset ottavat ehkä vaaleihin oudon aiheen eli kiusaamisen. Tällä ei tarkoiteta pelkästään koulussa tapahtuvaa kiusaamista, vaan myös työpaikoilla tapahtuvaa kiusaamista ja viranomaisen tekemää "kiusaamista" kansalaista kohtaan. Mielestäni tämä on ehkä Perussuomalaisten mielenkiintoisin pääteema, jollaista ei välttämättä muilta puolueilta löydy.

Jää vain nähtäväksi, että saavatko Perussuomalaiset vaaleissa tarvittavat äänet vai purkautuuko puolue kohti alle 10%:n lukuja. Siihen en näissä vaaleissa vielä usko ja ellei ihmeitä tapahdu, löytävät Perussuomalaiset itsensä hallituksesta. Mutta se, että pysyykö puolue yhtenäisenä koko hallituskauden, jää mielenkiintoiseksi seikaksi ja nähtäväksi. Ainakin paljon puolue lupaa ja paljon sellaista rationaalista ajattelua, jota moni suomalainen kannattaa.

Vaalit 2015: Keskusta

Vaalien voittajaksi povattu Keskusta on luonnollisesti julkaissut oman vaaliohjelmansa, jonka se tuo esiin aivan uskomattoman sekavassa piirakkakaaviossa. Onneksi Keskustan kotisivuilta löytyy myös tulostettava versio, jota kykenee ihminenkin lukemaan. Jälleen kerran tässä lyhyt arvio Keskustan ajatuksista, jos et jaksa pidempiä tarinoita lukea.

Keskustan vaaliohjelma on ehkä tähän asti pragmaattisin niistä kolmesta, mitä olen lukenut. Se tarjoaa monia hyviä huomioita, joita on toki mm. SDP:n ohjelmassa kerrottu, tarjoten samalla jo hieman lukuja. Samalla se lupaa stopin veronkorotuksille ja lupaa miltei määrätietoisia leikkauksia byrokratiaan. Valitettavasti se samalla tarjoaa lisäbyrokratiaa, eikä Keskusta halua vaaliohjelmassaan pahemmin eritellä, että mistä se on valmis "tarvittaessa" tekemään vain kahden miljardin euron leikkaukset. Keskustan vaaliohjelma onkin kaksiteräinen miekka, joka saattaa lyöntihetkellä sohia myös lyöjää. Omassa muistissani on suhteellisen pragmaattisesta ohjelmasta huolimatta minua vanhempien ihmisten teemalause: "Kepu pettää aina". Valitettavasti uskon siihen tälläkin kertaa.

Keskustan neljä teemaa ovat:

1. Talouskasvu
2. Vastuunotto
3. Julkinen talous
4. Huolenpito

Keskustan vaaliohjelma lähtee liikkeelle talouskasvusta, joka on luonnollisesti näissä vaaleissa lähestulkoon se numero yksi. Valitettavasti lähes kissan kokoisilla kirjaimilla kirjoitettu "200 000 uutta työpaikkaa" on haihattelun ja toivotaan toivotaan-juttujen aatelia. Olisin voinut kuvitella, että joku puolue lupaa 100 000 uutta työpaikkaa, mutta että pistää vielä tuplaten paremmaksi? Keskustan mukaan tämä kasvu yksityisen sektorin työpaikkoihin olisi saatavissa bio- ja luovasta taloudesta. Se, mitä bio- ja luova talous tarkoittaa, niin siitä ei ole havaintoa. Bio-taloudessa on toki varmasti lupaavia kasvulukuja luvassa, mutta luovasta taloudesta minulla ei ole havaintoja. Luovassa taloudessa yleensä puhutaan tekijänoikeuksista, patenteista ja tavaramerkeistä, joten en ihan oikeasti käsitä, että mitä Keskusta tällä hakee. Haistan joka tapauksessa tässä haihattelun ensimmäiset merkit.

Tämän lisäksi Keskusta vaatii ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman tarvehankinnan poistamista. Miksi? Ilmeisesti siksi, että Keskustan mukaan työvoimamme ei ole asiansa osaavaa. Lisäksi Keskusta väläyttää työurien pidentämistä, perustulon ottamista testiin ja byrokratian karsimista mm. koulutuksesta. Keskusta myös kertoo, ettei valtion omaisuudesta kannata luopua (muuta kuin 1,5 miljardin euron osalta) ja että biotaloudesta voidaan saada miljardiluokan menestystarina Suomelle. Tämän lisäksi Keskusta ilmoittaa, että uusiutuva energia on saatava 32 prosentista yli 60 prosenttiin seuraavan 20 vuoden aikana. Mahdollista? Ehkä. Todennäköistä? Ehkä ei. 

Talouskasvun osalta Keskusta hakee mallia, jossa työurien pidentämisellä ja biotalouden tukemisella saadaan kansa töihin yksityiselle sektorille. Valitettavasti Keskustankin ohjelma tuntuu vain ranskalaisilta viivoilta, jossa vaaditaan lähestulkoon kaikkea kaikille, joskin pienten kuntien ja maaseudun näkökulmasta, jotka ovat olleet Keskustalle tärkeitä kannatusalueita.

Vastuunotossa Keskusta avaa meille liikunta- ja kulttuuripalveluita ja aikoo tukea vähävaraisten lasten liikuntaa. Lisäksi Keskusta kuuluttaa asennetalkoita alkoholille, antaa tilaa vapaaehtoistyölle ja vaatii ilmastonmuutosta pysäytettäväksi ilmoittaen "Hiiletön Helsinki 2025" tavoitteen. Kun Keskusta vielä huutaa julkisen sektorin muutoksen jarrusta mahdollistajaksi on ilmoille heitety taas aiheita, joiden toteutumisesta voidaan olla eri mieltä. Ensinnäkin mitä pieni Suomi mahtaa sille, että ilmasto lämpenee varsinkin kun siitäkin on ollut tiedeyhteisössä kinaa, että lämpeneekö ilmasto ihmisen takia vai vain normaalien asioiden vuoksi. Mitä Keskusta mahtaa humalahakuiselle juomiselle tai miten valtio voi vaatia tukia vähävaraisille, kun keskituloisten lapsilla saattavat olla samat ongelmat harrastusten maksujen suhteen kuin "köyhemmillä"? Todellisuus kuitenkin on, että keskituloisten ja vähävaraisten rajasta on tullut veteen piirretty viiva. 

Huolenpidossa Keskusta valistaa meitä, että syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa ja että meidän on tehtävä elämä tasa-arvoisemmaksi yksineläjille. Miten tähän sitten päästään ja miten tämä sitten ratkaistaan, niin se saattaa olla mysteeri niin Keskustalle kuin meille muillekin.

Julkisesta taloudesta Keskusta toteaa asioita, jotka ovat olleet nähtävissä jo vuodesta 2008: meillä on verotus maailmanennätysluokkaa ja että emme voi kiristää veroastetta. Tässä Keskusta on täysin oikeassa, että veroja ei vain voi kerätä enempää kun kipurajalla ollaan jo nyt. Tämä tarkoittaa sitä, että Keskusta lupaa, että verot eivät nouse, joskaan Keskusta ei myöskään lupaa, että verot alenisivat. Tämän lisäksi keskusta vaatii ALV-velvollisuuden rajaa 10 000 euroon (niin kuin kaikki muutkin) ja että velaksi elämiselle on tultava loppu viimeistään vuonna 2019. Tähän Keskusta tarjoaa ratkaisuksi leikkauksia ja julkisen menokuria, joka tulee joka tapauksessa toteutumaan vaalien jälkeen ellei sitten Vasemmistoliitto kerää SDP:n ohella yli 50%:n kannatusta.

Keskusta myös ilahduttavasti vaatii SOTEa ja eläkeuudistusta maaliin. Toivottavasti ne maalin löytävät vaalien jälkeen, sillä ne ovat Suomelle tärkeitä uudistuksia. Valitettavasti Keskusta ei tosin kannata kuntien pakkoliitoksia, vaan painottaa vapaaehtoisuutta, kuten olettaa saattaa. Turvallisuudesta puhuttaessa Keskusta vaatii sisäisen turvallisuuden vahvistamista (lisää rahaa poliisille), kyber-turvallisuudesta huolehtimista ja puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa.

Minulle tulee mieleen Keskustan ohjelmasta se, ettei se pyri oikeastaan astumaan kenenkään varpaille. Mitään järisyttäviä ehdotuksia ei heitetä ilmaan, sillä vaalien jälkeen Keskusta on melko todennäköinen pääministeripuolue ellei nyt ihan ihmeitä tapahdu. Senpä takia Keskustan linjat ovat ainakin joltain osin yhteneväisiä muiden kanssa ellei sitten vasemmalla olevia puolueita oteta huomioon. Tosin SDP:n ohjelma on varmasti sovitettavissa Keskustan ajatuksiin, joten yhteistyötä demarien suuntaan ei varmastikaan ole haudattu. 

Vaalit 2015: SDP

Myös toinen päähallituspuolue, SDP, on julkaissut vuoden 2015 vaalien vaaliohjelman. Se on ympäripyöreää luettavaa, joskaan ei niin paljon kuulijalle vastuuta antavaa kuin Kokoomuksen ohjelma. Silti se herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Jälleen kerran lyhyt analyysini vaaliohjelmasta, jos et sitä jaksa lukea.

SDP tarjoaa äänestäjilleen paljon: se tarjoaa lisää tasa-arvoa, parempaa hoivaa ja heikosta ihmisestä huolehtimista ja tottakai myös mm. veronalennuksia. Harmi vain, että kaikki se hyvä ja hienolta kuulostava tarinointi maksaa aivan tolkuttomasti, sillä tarjottavaa SDP esittelee järisyttävän pitkän listan. Epäilenkin, että SDP:n teeseillä valtion lähes 10 miljardin lainanotto kasvaa 15 miljardiin. Mistään epämukavasta SDP:n vaaliohjelma ei puhu. Vaaliohjelma ei puhu leikkauksista, lisämaksuista ja kaikesta muusta mahdollisesta, joka pyrkii turvaamaan SDP:n tukeman julkisen sektorin pöhöttyneisyyttä. Tätä tukevat myös Eduskunnasta tulleet keskustelut, joissa SDP:n edustajat ovat vannoneet, että julkiselta ei leikata. Yhteenvetona SDP lupaa kaikkea hyvää, muttei kerro suurin piirtein sanallakaan, että miten se aikoo tuon kaiken hyvän rahoittaa.

SDP:n kolme teesiä ovat:

1. "Kasvu turvaa hyvinvoinnin"
2. "Reilu työ, oikeudenmukainen palkka"
3. "Perusasiat kuntoon -tasa-arvo ja turvallisuus kunniaan"

Kuten ensimmäisestä teesistä voidaan todeta, niin SDP luottaa talouskasvuun. En ihan oikeasti keksi muutakaan tapaa, jolla SDP rahoittaisi kaikki lupauksensa ja vielä korjaisi kuralla olevan talouden siinä samassa. Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että sellaista talouskasvua ei tule koskaan olemaankaan, joka tämän kaiken toteuttaisi. SDP:n lista onkin kuin satu, jonka kaikki tietävät taruksi, mutta johon kaikki silti haluavat uskoa. 

Ensimmäisessä teesissä luvataan mm. kasvua ja uusia työpaikkoja, uusien innovaatioiden tukemista, ilmastonmuutoksen torjuntaa, sekä mm. lisää julkisia investointeja. Tämän lisäksi SDP lupaa rakentaa kotimaahan sijoittavia rahoitusvälineitä, nostaa yritysten ALV-velvollisuuden alarajaa ja aivan puskista luvaten vielä purkaa hakemus- ja valitusruuhkaa tehden lupaprosessit nopeiksi. Tarkoittaako se sitten byrokratian karsimista? Tuskin. 

Tämän lisäksi SDP ottaa ensimmäisessä teesissä kantaa palkkaratkaisuihin, lupaa panostaa koulutukseen, osaamiseen, asuntorakentamiseen suurissa kaupungeissa, tuottavuushyötyjen maksimointeihin ja energiaomavaraisuuden ja tehokkuuden parantamiseen. 

Pelkästään ensimmäinen teesi pitää jo itsessään niin paljon lupauksia sisällään, että voin ihan puhtaalla omallatunnolla sanoa, että kovinkaan moni niistä ei toteudu tai jos toteutuu, niin puhutaan näennäisvaikutuksesta. SDP puhuukin ensimmäisessä teesissään muodikkailla sanoilla ja asioilla, joissa mm. tiedotusvälineissä on mainittu, mutta siitä SDP ei puhu, miten hyvinvointi oikeasti turvataan. Se nimittäin tarkoittaa todella kovia leikkauksia, mutta demarit puhuvat mielellään kakun jakamisesta. Todellisuudessa tilanne on asioiden tuolileikki, jossa osalle asioista jää käteen Musta Pekka.

Toisen teesin asioista SDP puhuu kuin Ay-liike, enkä käsitä, että miten SDP pystyy työelämän kiemuroihin vaikuttamaan, koska valta siinä on annettu työmarkkinajärjestöille. Eihän meillä pystytä sopimaan edes eläkeiästä ilman, että asiaa kysytään työmarkkinajärjestöiltä! Miten SDP muka kuvittelee pystyvänsä haukkaamaan mukaan "kunniallisen tien eläkkeelle" tai työaikojen joustavuuden? Mitä SDP pystyy tekemään työelämän "tasa-arvolle" (jossa varmasti viitataan naisen euroon) ja nollasopimusten kieltämiselle? En usko, että ellei valtio ota itselleen sitä valtaa, minkä valtio pystyy ottamaan, niin SDP ei pysty tekemään näille asioille yhtään mitään. 

Kolmas teesi on taivaanrannan maalausta. SDP maalaa lukijalle kuvan puolueesta, joka vahvistaa yhteiskuntaa, tekee koulutuksellista tasa-arvoa paremmaksi (eh?) ja verojärjestelmää reilummaksi (joo, varmasti...). Tämän lisäksi melkein kuin yllättäen SDP kertoo tukevansa yksinhuoltaja-perheitä, yksin asuvia ja lapsiperheitä (tästä taisi jäädä vain opiskelijat pois?) eli toisin sanoen kaikkia. Eikö tämä ole mukavaa? Sen lisäksi SDP huolehtii vielä eläkeläisistä ja tukee omaishoitajien töitä aikoen samalla torjua yksinäisyyttä. Kuten huomaatte, niin SDP lupaa huolehtia meistä kaikista. Puolue ei aio antaa vapautta ja päätäntävaltaa meille ihmisille, vaan huolehtii meistä kaikista koska se tietää, mikä on parasta meille.

En tiedä, että mitä tälläisestä pitäisi sanoa? Meillä on puolue, joka lupaa miltei kaikkea muuta paitsi verojen nostoa, kurjuutta ja leikkauksia. Mitä tästä muka pitäisi ajatella, koska vaaliohjelman tekijät ovat ajatelleet meitä kaikkia. 

Vaalit 2015: Kokoomus

Jos et jaksa lukea pidempää lässytystäni, niin tässä tulee lyhyt ja ytimekäs analyysini Kokoomuksen vaalilupauksista vaaleihin 2015:

Kokoomus pelaa jälleen kerran mielikuvamarkkinoinnilla. Siinä missä viime vaaleista muistan Sari Sairaanhoitajan ja "Paremmointivaltion", niin nyt pelataan oikeasti ihan puhtaasti mielikuvien varassa. Kokoomus heittää ilmoille ajatuksia ja antaa vastuun kuulijalle. Äänestäjänä et voi oikeasti tietää, että mitä nämä kaikki sanat tarkoittavat ja mitä ne tarkoittavat Suomelle tai sinulle. Äänestäessäsi Kokoomusta tulet olemaan ainakin osittain tuuliajolla. Kokoomus ei nimittäin kerro, että mitä se leikkaa, miten se leikkaa ja paljonko se leikkaa vai leikkaako se mitään.

Kokoomuksella on ohjelmassaan viisi kohtaa:

1. "Työ etusijalle"
2. "Käännetään osaaminen uuteen nousuun"
3. "Kehitetään hyvinvointia vaikeinakin aikoina"
4. "Tehdään Suomesta puhtaiden ja kestävien ratkaisujen edelläkävijä"
5. "Vahvistetaan Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa"

Näistä pääkohdista voidaan heti todeta, etteivät ne kerro mitään sisällöstä ja voin vakuuttaa, ettei itse sisältökään mitään hirvittävän informatiivista ole. Se on vain tehokasta markkinointia ja mielikuvien luomista, jossa luodaan ajatus, että on olemassa ajatus, jota aletaan noudattamaan vaalien jälkeen orjallisesti. Valitettavasti pelkillä mielikuvilla ei maata johdeta ja tämä katastrofaalinen hallituskausi osoitti, ettei Kokoomuksen puheenjohtajista ole johtajiksi vaikeilla hetkillä, kun tarvittaisiin tärkeitä päätöksiä.

Työssä Kokoomus haluaa keventää tuloverotusta kaikilta. Samalla se haluaa tehdä työajoista joustavammat ja siirtää sopimisen työehdoista ja palkoista paikalliselle tasolle. Omasta näkökulmasta tämä sopii oikein hyvin (olen "asiantuntija"-hommissa...), mutta yleisellä tasolla (ajatellen vaikka duunareita) tämä ei välttämättä sitten sovikaan. Paikallinen sopiminen toimii kyllä kun työntekijä osaa neuvottelemisen jalon taidon, mutta isoille työvoimavaltaisille asioille tietyt pelisäännöt sopivat ainakin toistaiseksi hyvin. On vaikeaa kuvitella, että joustavat työajat tulisivat kysymykseen vaikka tehtaassa tai poliisin ammatissa. Ei sellaista voisi kuvitellakaan.

Kokoomus liittyy myös Vartiaisen kelkkaan ja vaatii ulkomaisen työvoiman palkkauksen helpottamista Suomessa. Minä kysyn: miksi? Meillä on oikeasti täällä paljon työttömiä ihmisiä ja se syy siihen ei ole se, etteikö meillä olisi tarjontaa työvoimasta. Meillä on oikeasti pulaa työpaikoista! En jaksa mitenkään uskoa Vartiaisen teeseihin, että työvoiman tarjonnan lisäämisellä saataisiin työtä suuremmalle joukolle ihmisiä. Mieleen tulee lähinnä South Parkin jakso "they took my job", jossa halpa työvoima saapui tekemään paskaduunit lopulta vieden kaikkien työt.

Jos puhutaan Kokoomuksen kakkoskohdasta, niin siinä olevat teesit eivät oikeasti avaudu minulle. Varhaiskasvatus toiminnallisemmaksi? Kielten opetusta lisää? Koulutuksesta vientivaltti? Pedagogiikka uusiksi? Näen nämä asiat toki jossain suhteessa tärkeiksi, mutta koko maan mittakaavassa nämä asiat ovat marginaalisia. Koulutus on toki supertärkeää -ja sitä ei kukaan kiistä-, mutta Suomi on oikeasti pahoissa taloudellisissa ongelmissa.

Kolmoskohta on myös paljon kauniita puheita ja liian vähän konkretiaa. Puhutaan yhteisöllisyydestä ja ikäihmisten huolehtimisesta ja ollaan valmiita ennaltaehkäisemään tauteja mm. kiristämällä ilmeisesti tupakan verottamista, mutta lopulta ei kerrota, että kuinka paljon nämä kauniit ajatukset maksavat ja mistä kaikkialta leikataan tai nostetaan veroja, jotta nämä kauniit ajatukset saadaan rahoitettua. Vaikka yhteisöllisyyttä yritetään kuinka mainostaa, niin totuus on, että yhteisöllisyys ainakin Suomessa nykyään maksaa jotain.

Neloskohdassa lähestytään sitten Vihreitä ja ajan henkeä: hiilivapaa yhteiskunta vuonna 2050, Cleantech ja älykkäät sähköverkot. Paljon sanoja ja todennäköisesti vähän tekoja. Pamfletista käy kuitenkin ilmi, että Kokoomus on valmis pudottamaan auton ostamiseen liittyviä veroja tuntuvasti ja samalla valmis korottamaan auton vuotuista käyttömaksua ja vuosittaista verotusta oikein tuntuvasti. Perusajatus on, että auton ostamisesta tehdään halpaa, mutta käyttämisestä kallista. Mukana varmasti tulevat myöhemmin GPS-seuranta ja muut hienoudet ja onpa Kokoomus mennyt ihan villiksi, kun kertoo haluavansa kehittää raide- ja joukkoliikennettä kaupungeissa. Toisin sanoen ruuhkamaksuja tulossa? ;)

Viimeisessä kohdassa lähestytään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka on tietysti ajankohtainen aihe. Siellä Kokoomus puhuu uskottavasti puolustuskyvystä, kaupan vapauttamisesta ja suhteista nouseviin talouksiin. Minusta nämä kaikki aiheet kuulostavat vain yhden päivän brainstormilta, jossa joku on vedellyt tussilla ranskalaisia viivoja taululle. 

Toki Kokoomus myös puhuu päätöksenteon perustamisesta tutkittuun tietoon ja ministeröiden ja ministereiden määrän vähentämisestä, mutta totuus on, ettei tälläisellä ulostulolla mitään konkretiaa tehdä. On turha heitellä puheita julkisen talouden tasapainosta, menojen vähentämisestä ja kuntien tehtävien karsinnasta, kun tähän ei pystytty edes viime hallituskaudella. Tehtiin vain neljä vuotta näennäistyötä, eikä tehty horisontissa näkyvälle katastrofille mitään. Toisin sanoen en usko, että seuraava hallituskausi olisi Kokoomuksen osalta mitenkään erilainen.

Tappio Kreikasta saattaa olla miljardeja

Viime päivinä mediassa on ollut jonkin verran juttua Kreikan vaaleista, Syriza-puolueesta ja siitä, kuinka Kreikka haluaa neuvotella uudestaan velkojiensa kanssa. Täsmennän, että Kreikka ei aio neuvotella esimerkiksi IMF:n kanssa (koska se ei uskalla), vaan lähinnä muiden euromaiden, kuten Suomen, kanssa siitä, että Kreikan valtavaa velkasummaa pitäisi leikata, antaa anteeksi ja miksei myös laina-aikaa (tai ehtoja) höllentää.

Ja ihan näin että tiedetään mistä puhutaan, niin Suomella on tosiaan n. neljä (4) miljardia euroa lainasaatavia ja takausvastuita Kreikasta, joten emme puhu ihan pienistä summista. Siksipä olin melko järkyttynyt pääministeri Stubbin tiedotustilaisuuden jälkeen, joka osoitti sen, että kärkipoliitikkomme puhuu sitä, mitä Taloussanomat jo aiemmin ennusti sekä sen, että ammattitoimittajamme eivät joko uskalla kysyä tai eivät kertakaikkiaan osaa kysyä oikeita kysymyksiä Stubbilta.

Taloussanomien ennustus muuten:

Todennäköisesti Suomen ja muiden velkojamaiden päättäjät haluavat kuitenkin välttää Kreikka-saatavien nimellisarvojen leikkauksia. He halunnevat väittää omille äänestäjilleen, että Kreikan velkoja "ei anneta anteeksi". Siitä huolimatta, että saatavien arvoa on mahdollista keventää muillakin keinoin vaikka nollan arvoiseksi.

Ja ihan tiedoksi niille, jotka eivät ole lukeneet uutisia tai seuranneet tiedotustilaisuutta, niin juuri tätä Stubb meille syötti: velkoja ei anneta anteeksi, mutta velan ehdoista voidaan keskustella.

Suomeksi ja näin ihan tiedoksi sitten kun tätä ehkä luetaan jälkiviisasteluna... Tai no... Annetaan Taloussanomien kertoa:

Ja jos Kreikka-saatavien todellinen arvo haihtuu Suomenkin hyväksymiin sopuhuojennuksiin, myös Suomen Kreikka-riskiä "suojaava" monimutkainen vakuusjärjestely raukeaa arvottomana.

Ja voin vakuuttaa, että Stubb todellakin myönsi, että Suomenkin hallitus ajaa sopuhuojennuksia Kreikalle (vaikkapa laina-ajan pidentäminen). Tämä vakuusjärjestely on muuten noin miljardin euron arvoinen ellen väärin muista. Joku voi korjata. Joka tapauksessa on surullista, että tässä käy näin. Timo Soini oli muuten (valitettavasti) oikeassa vuonna 2010:

Soini repesi nauramaan Ylen Ykkösaamun haastattelijan tiedusteltua, uskooko Soini Kreikan maksavan lainat takaisin...

Soini ennakoi, että Kreikalle tullaan tekemään tukipaketin takaisinmaksussa myönnytyksiä, jotka lopulta johtavat koko lainan anteeksiantoon.