Vakuudet, takuudet ja totuus?

Luulin jo, että olen jo tottunut nykyisen hallituksen toimintakyvyttömyyteen, asiantuntemattomuuteen ja absurdeihin asioihin, mutta tänään malja yksinkertaisesti kuohui yli. En kestä enää! Olin oikeasti päättänyt, etten kirveelläkään kommentoi mitään vakuutus tai takuutus-asiaa (itse asiassa koko termi, "takuutus", on suomen kielessä melko erikoinen asia), koska koko touhusta oli mennyt täysin maku. Kaikki kuitenkin muuttui Taloussanomien toimittajan Jan Hurrin erinomaisen toimittajatyön seurauksena.

Ensiksi Jan Hurri kertoi meille, että VM (valtionvarainministeriö) ei ole julkistanut kaikkia lippulappuja, mitä KHO (korkein hallinto-oikeus) velvoitti VM:ää julkaisemaan. No, VM sitten julkaisi ne laput ja keltaisen lehdistön (Iltalehti tässä tapauksessa) sivuilla sanottiin Danske Bankin ekonomistin suulla, että "...isossa kuvassa mitään merkittävää uutta informaatiota ei tullut...". Ajattelin tässä vaiheessa, että jaaha, munasivat, muttei sentään mitään katastrofaalista tullut. Voin unohtaa tämän asian.

Kunnes tänään sitten kun aamulla avasin Taloussanomien internet-sivut. Jan Hurri kirjoitti:

Epäily vahvistuu: Kreikka-vakuudet yhtä tyhjän kanssa

Pistin pääni hetkeksi käsieni väliin ja totesin saman tien ajatukseni ääneen: Jutta Urpilaisen pitäisi nyt erota. Olen tosin varma, että Urpilainen ei eroa, mutta sanoinpahan nyt, että tämän kaiken sekoilun ja suoraan sanoen kusettamisen jälkeen olisi sopivaa, että vastuullinen ministeri kerrankin kantaisi vastuunsa ja eroaisi. Oikeasti.

Eniten minua ärsyttää tässä asiassa ehkä se, että Timo Soini on tainnut olla koko ajan oikeassa. Hän kirjoitti jo helmikuussa 2012, että

Suomen ”Kreikka-vakuudet” ovat arvoltaan tasan nolla. Sen lisäksi maksamme niistä – itse velkatakuiden lisäksi. Onko tämä se todellinen syy, miksi asia julistettiin salaiseksi?

Mielestäni Soini voisikin nyt paukutella henkseleitään Eduskunnassa ja mediassa, sillä hän on ollut koko ajan oikeassa. Varsinkin kun Hurri kirjoittaa:

Niinpä nyt käy entistä tarkemmin selväksi, että nämä vakuudet tuskin tuottavat Suomelle euroakaan – eivät, vaikka Kreikka-takauksia lankeaisi Suomen maksettaviksi.

Samalla alan itsekin miettiä maalaisjärkeni kanssa: voisiko todellakin olla niin, että vakuudet julistettiin salaiseksi juuri tämän asian peittelemiseksi? Yleensä yksinkertaisin vastaus on selkein (varsinkin kun KHO totesi, että lappuset on julkistettava) ja tässä tapauksessa yksinkertaisin selitys on se, että vakuudet salattiin sen vuoksi, että niiden tiedettiin olevan huonot ja päinvastaiset siihen nähden, että mitä niistä on julkisuuteen kerrottu.

Muistetaan kuitenkin nämä lennokkaat asiat:

Toukokuu 2011: Kokoomuksen ja SDP:n julkilausumassa linjataan, että Suomi tukee euroalueen kriisimaita jatkossa vain vakuuksia vastaan. Vaatimus kirjataan myös hallitusohjelmaan. Asia on nyt erityisen tärkeä demareille.

Lokakuu 2011: Suomen ja Kreikan välille räätälöidään monimutkainen järjestely, jossa arvopaperit toimivat vakuutena siltä varalta, että Kreikka rikkoo sopimusta. Järjestely ei kelpaa muille euromaille. Ihmetystä herättää se, että Suomi voi saada vakuutensa vasta 2040-luvulla. Suomen arvioidaan menettävän järjestelyn hintana korkotuottoja noin 100 miljoonan edestä. Kreikka ilmoittaa, että vakuussopimus on salattava.

Se, että tämä järjestely ei kelvannut kenellekään muulle ei tule yllätyksenä enää kenellekään. Kun Jan Hurri kertoo vakuussopimuksesta, joka ei nähtävästi tuo edes rahojamme takaisin, on esimerkiksi Itävallan viesti varsin selvä. Ja sen olisi pitänyt olla jo ajat sitten selvä.

– Itävalta harkitsi vakuuksien vaatimista Kreikalta. Kun sitten ehdot olivat selvillä, totesimme sen [vakuudet] kertakaikkisen epähoukuttelevaksi, koska maat, jotka vaativat vakuuksia, joutuvat maksamaan korkean hinnan, ministerin tiedottaja Gregor Schütze sanoo.

No jatketaan...

Helmikuu 2012: Urpilainen ja Kreikan silloinen valtiovarainministeri Evangelos Venizelos allekirjoittavat vakuussopimuksen. Urpilaisen mukaan sopimus salataan hienotunteisuussyistä, valtiovarainministeriön silloinen alivaltiosihteeri Martti Hetemäki vetoaa julkisuuslain 6. luvun 24. pykälän 1. momentin 17. kohtaan.

Okei, siis kirjoittivat vakuussopimuksen? Miksi Taloussanomat sitten väittää (tosin täytyy sanoa, että tämän uutisen jälkeen VM julkaisi lisää asiakirjoja), että

Myöskään viime vuoden helmikuussa "Suomen ja Kreikan väliseksi vakuusjärjestelyksi" luonnehdittu ministeri Venizeloksen kirje ministeri Urpilaiselle ei ole Suomen ja Kreikan välistä vakuusjärjestelyä koskeva sopimus.

Lienee turha sanoa, että olen hyvin hyvin hyvin hyvin hämmentynyt.

Onkin tässä vaiheessa helppo sanoa, että estradi on VM:llä ja valtionvarainministeri Urpilaisella. Kaipaisin ihan oikeasti jotain muutakin selitystä, kuin valtionvarainministeriön kansliapäällikön kommentin, että

– Hallitusohjelmassa on nimenomaisesti linjattu Suomen valtion riskien rajaamisesta vakuuksin. Ei vakuusjärjestelyssä ole mitään miinaa. Jos Kreikalle päätettäisiin antaa kirjoituksessa mainittu velkahelpotus, päätös edellyttäisi Suomen hyväksyntää. On Suomen hallituksen ja eduskunnan omassa päätösvallassa, jos se haluaa luopua oikeuksistaan, Hetemäki kirjoittaa.

Ja me kaikki taidamme tietää, että mihinkä suuntaan Suomen hallitus tarvittaessa kumartaa. Ei ainakaan kotimaahan päin. Tietysti voimme kaikki olla montaa mieltä näistä asioista ja itse en totisesti ole mikään talousguru, mutta tässä tapauksessa taidan kallistua enemmän Taloussanomien ja Soinin puolelle. Varsinkin kun hallitus ja virkamiehet eivät ole tehneet mitään muuta kuin salauksia, epäselvyyksiä ja ilmiselvästi huonon diilin.

Ei minulla muuta tällä kertaa.

---

Edit: Tänään sosiaalidemokraatti Valtteri Aaltonen kirjoitti Uuden Suomen blogissa, että "Tämän hetkisen kuvan perusteella vakuuksissa ei ole kyse varsinaisista vakuuksista, vaan tiettyä tilannetta varten luodusta johdannaisjärjestelystä.".

Ja sanottakoon, että vielä eilen Jutta Urpilainen väitti tv-väittelyssä (jossa muuten Arhinmäki pillastui haukkuen Soinia kuplaksi), että vakuudet on.

---

Edit edit: Helsingin sanomat uutisoi ytimekkäästi, että "Suomella ei ole Kreikasta vakuutta". Hesari myös jatkaa sanoen:

"Suomi on saanut Kreikalta vakuudet." Lyhyt lause, jossa on kaksi virhettä.

Virhe on suuri, koska sitä toistaa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd).

Suomi ei ole tehnyt sopimusta Kreikan valtion kanssa, vaan kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Pankeilta puolestaan ei ole saatu vakuutta. Niiden kanssa on tehty luottojohdannaissopimus.

Hellyyttävää asiassa on se, että VM ja Jutta Urpilainen edelleen väittävät, että vakuudet ovat olemassa. Toivottavasti media pysyy asiassa tiukkana, väittää VM tai Jutta Urpilainen mitä tahansa.

---

2.6.2013: Timo Soini osti koko Helsingin sanomien etusivun itselleen, kun tämä aihe ei ilmeisesti saanut tarpeeksi näkyvyyttä mediassa.

---

2.6.2013: Ja empire strikes back! Itse kyllä olen pitkin päivää naureskellut SDP:n johtohenkilöiden esiintuloille, jotka ovat omasta mielestäni olleet varsin jännittäviä ja samalla säälittäviä. SDP:n eduskuntaryhmän Jouni Backman nimittäin totesi, että

– Soinin kirje on kallis noin 50 000 euron bluffi, joka on tarkoituksellista harhaanjohtamista

Vaikken mikään varsinainen Timo Soini-fani olekaan, niin mistä ihmeen harhaanjohtamisesta Soini on puhunut? Samaa sanaa ovat toitottaneet IS, HS ja Taloussanomat, joten mikä tässä on oikein ongelma?

Backmanin mukaan asiakirjoja ei myöskään olla tarkoituksella pyritty salaamaan. Hän muistuttaa, että pankkien liikesalaisuuksien vuoksi sopimus ei ollut kokonaan julkinen, tämä oli myös KHO:n linjaus.

... Asiakirjoja on salattu. KHO:n julistuksen jälkeen olennaisia asiakirjoja ei julkaistu. Mitä ihmettä sinä Backman selität?

– Aivan kuten moneen otteeseen on kerrottu, vakuustilille on jo toimitettu 924 miljoonaa euroa Suomelle. Se on tosiasia, jonka kertominen ei maksa mitään. On surullista, että Soini mustamaalaa toimia, joilla turvataan suomalaisten veronmaksajien asemaa.

Hei Jouni, Suomi ilmeisesti maksoi ja maksaa tästä. Ne ovat jo alunperin Suomen rahoja siellä tilillä ja nuo rahat "palautuvat" kreikkalaisille, mikäli Kreikka ei riko ehtojaan. Olet poliittisesti nyt varsin kujalla, mutta toisaalta ymmärrän sen, koska sinun on pakko yrittää kirjoittaa musta valkoiseksi.

---

2.6.2013: Ja show sen kuin paranee! Jutta Urpilainen toteaa kirjoittamassaan blogissaan niin outoja asioita kirjoitettujen uutisten valossa, että on varmaan kohta pakko hakea popcornit esiin. Urpilainen nimittäin toteaa muun muassa:

Viime päivinä on Suomen saamista Kreikka-vakuuksista esitetty väitteitä, joilla luodaan harhaanjohtavaa kuvaa asiasta.

What? Juuri katselin kolmosen uutisia ja siellä Ben Zyskowicz toteaa, että vakuuksia ei ole, vaikka rahaa on tosin tilillä. Uudessa Suomessa Raimo Ilaskivi toteaa, että "Toinen puolitotuus koskee vakuuksia, joita olemme Kreikalta vaatineet ja muka myös saaneet.". Minä oikeasti kysyn, että mitkä väitteet ovat harhaanjohtavia? HS:n väitteet, että vakuuksia ei ole? Taloussanomien väitteet, Soinin väitteet? Valot päälle Jutta!

On annettu ymmärtää, että muut maat voisivat tehdä Suomen vakuudet tyhjäksi. Näin ei ole. Lainojen uudelleenjärjestelypäätös edellyttäisi euromailta yksimielisyyttä ja Suomen eduskunnan päätöstä. Se vaatisi siis kansanedustajien päätöksen, että vakuuksista luovuttaisiin. En usko, että eduskunta päättäisi, että Suomi luopuisi oikeudestaan 925 miljoonan euron vakuuksiin. En halua spekuloida Kreikan lainojen uudelleenjärjestelyllä. Selvää on ainoastaan, että Suomi pitää kaikissa oloissa vakuuksistaan kiinni.

Juu, tottahan se on, että se vaatii Eduskunnan päätöksen. Mutta juurikin tänään Jan Hurri jälleen kerran kirjoittaa, että "Valuuttarahasto IMF on eri mieltä: sen mukaan Kreikan velka-armahdukset eivät ole kuvitelmaa vaan välttämättömiä. Jos euromaat noudattavat IMF:n neuvoa, Suomen sopimusmiina laukeaa.". Ja voimme olla melko varmoja siitä, että Suomenkin hallitus noudattaa IMF:n neuvoa ja antaa velkoja anteeksi Kreikalle. Näin ollen emme saa niistä rahoista mitään vakuuksia, koska kyse ei ole Kreikan laiminlyönnistä. Selvää ei siis todellakaan ole se, että Suomi pitää "vakuuksistaan" kiinni. Muutenkin on outoa, että Urpilainen edelleen puhuu "vakuuksista", koska monet tiedotusvälineet ja blogi-kirjoitukset ovat todenneet, että vakuuksia ei ole olemassa. On vain johdannaissopimus, joka ei ole vakuussopimus.

Tämän aamun Helsingin Sanomiin ostetussa mainoksessa Timo Soini väittää, ettei mitään vakuuksia ole, koska sopimuksissa ei ole vakuus-sanaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Sana vakuus mainitaan usessa kohdassa sopimuskokonaisuutta.

Mutta... Tuota.... Se, että sana vakuus mainitaan ainakin epävirallisessa suomennoksessa monta kertaa, ei tarkoita sitä, että vakuussopimus olisi "vakuus". Koko sopimus on johdannaissopimus, joka ei ole "vakuussopimus". Taas yritetään muuttaa mustaa valkoiseksi. Jälleen kerran.

Sopimus Kreikan kanssa on vakuusjärjestely....

Kuten alusta alkaen on todettu, vakuusjärjestelyä koskeva sopimus on tehty neljän kreikkalaisen pankin, ei Kreikan valtion kanssa. Syy tähän on, että Kreikan valtio ei voi tehdä oikeudellista vakuusjärjestelyä, koska Kreikan valtion lainakirjoissa on ns. panttaamattomuussitoumuslausekkeita, jotka kieltävät Kreikan valtiota antamasta vakuuksia. Tämän takia vakuusjärjestelyn juridisena osapuolena piti olla siis jokin muu taho kuin Kreikan valtio. Sen sijaan Kreikan valtio antoi Suomen valtiolle poliittisen sitoumuksen vakuusjärjestelystä.

Ei millään pahalla, mutta jos ei ole olemassa kirjoitettua sopimusta Kreikan kanssa, niin meillä ei ole mitään sopimusta. On varsin naiivia olettaa, että tosipaikassa Kreikka noudattaisi sopimusta, josta ei ole kirjallista tositetta olemassa.

Soini edustaa retorista kikkailua.

... :D

Soini onkin jäämässä yksin väitteissään, ettei vakuuksia ole. Vakuudet todella on ja niistä pidetään kiinni. Ja tämä järjestely on tehty siksi, että sillä turvataan suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Ai. Mutta... kun... HS, IS, ja Taloussanomat ehtivät jo sanoa samaa? Nekin ovat sitten varmasti väärässä. Ja viimeiseen lauseeseen ei voi muuta kuin nauraa. No, show jatkuu ja katsotaan millaiseksi meininki nousee. Itse tosin veikkaisin, että tämä oli tässä. Aihe vaietaan kuoliaaksi ja elämä jatkuu.

Lyhesti vielä Tampereen tunnelista ja ratikasta

Ajattelin jo, että lopetan kirjoittamisen Tampereen tunneliasiasta ja ratikasta, mutta pakko se on kai vielä kerran viitsiä, sillä tänään (18.5.2013) Aamulehdessä oli juttu, joka vahvistaa omat luuloni koko asiasta. Ja se asia on se, että

tunneli ja ratikka on käytännössä hitsattu yhteen ja sen vuoksi mm. vihreät kannattavat myös tunnelia.

Mitä jutussa sitten kirjoitettiin?

Toimittaja Aki Taponen kirjoittaa mm.

Ratikan reitin valinta Pispalan kannaksen kohdalla halutaan jäädyttää, kunnes Rantaväylän tunnelista on ensi syksynä päätetty...

Kommentissa Aki Tapola myös kirjoittaa:

...Nyt se sitten tapahtui, ratikka ja Rantaväylän tunneli koplattiin yhteen... Konsernijohtaja Kari Kankaala korosti torstaina aamulla ratikkareittejä koskevassa tiedotustilaisuudessa, että ratikkasuunnitelma on laadittu sillä oletuksella, että Rantatunneli toteutuu...

No, tämä ei ole mikään yllätys. Kukaan ei voi väittää, että tämä tulisi jotenkin yllätyksenä, sillä tälläisiä lausuntoja on ollut luettavissa rivien välistä jatkuvasti (mm. Aamulehden näkökulma-palsta, Tampereen kauppakamarin toimitusjohtaja Antti Eskelisen kirjoitus) ja terve järkikin sanoo, että jos tunnelia ei tule, niin ratikkaakaan tuskin tulee. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että arviolta kahden sadan miljoonan euron ratikka ja muutaman sadan miljoonan tunneli yhdistetään, niin Tampereen kaupungilla on käsissään jonkinlainen ongelma. Moraalinen ongelma se on jo sen takia, että samaan aikaan kaupungin on pakko joko lomauttaa tai vaihtaa työntekijöiden lomat vapaaksi. Taloustilanne on täällä Tampereella oikeasti suhteellisen vaikea, sillä turskaa on tullut ja on tulossa kymmeniä miljoonia euroja tilanteessa, jossa talous ei kasva, vaan pikemminkin kutistuu.

Ymmärrän jollain tasolla, että tunneli-investoinnin ajatellaan mm. tuovan työtä ja asuntoja lähelle keskustaa, mutta samalla tunnelin puoltajat unohtavat muutaman asian. Ensinnäkin töitä se todennäköisesti tuo harvalle ja toisekseen jos maankäyttö hyödynnetään asuntoja rakentamalla, niin kenellä muka on varaa ostaa niitä asuntoja? Väittäisin, että hyvin harvalla. Muutenkin tunnelin merkittävin säästönäkökulma on virallisestikin muutaman minuutin aikasäästö, joten koko homma ei ole realistisesti ja taloudellisesti kovinkaan vakaalla pohjalla. Ratikan on taas ajateltu nostavan reitin varrella olevien tonttien hintaa: totta ehkä, mutta on myös mietittävä, että arvoksi voidaan arvioida mitä vain, mutta todellisuudessa sitä ei välttämättä saada kaupaksi sillä "arvolla". Arvokin on hyvin suhteellista.

Toivoisin, että Tampereen kuntapäättäjät puhaltaisivat nyt pelin poikki hetkeksi. Miettisivät investoinnin suuruutta ja järkeä ja tekisivät realistiset taloudelliset laskelmat siitä, että kannattaako koko homma. Miettisivät, että tuleeko mahdollisiin uusiin asuntoihin asukkaita ja tuleeko ratikan käyttöasteeksi tarpeeksi suuri, että investointi ikinä maksaa ratikkaa kohtuullisessa ajassa takaisin.

Kohta on liian myöhäistä

Hyvät vähäiset lukijat,

Pian alkaa olla jo sellainen aika, että on liian myöhäistä korjata tätä Suomea vaanivaa ja jäytävää talouskehitystä, joka on tekemässä rikkinäisestä hyvinvointivaltiosta jotain, mitä se ei ole ollut pitkään aikaan. Korjausliikkeitä pitäisi tehdä varsinkin hallituksen, työnantajien ja työntekijöiden piirissä, mutta kukaan ei tee mitään, mikä auttaisi tilannetta. Kun pitäisi tehdä kipeitä päätöksiä, niin:

Hallitus:

• Taistelee sote-uudistuksensa kanssa. Tämä asia luvattiin saattaa kuntoon ennen kuntavaaleja. Sitä ei kuitenkaan kyetty tekemään ja nyt täytyy muistaa, että viime kuntavaalit olivat täällä Suomessa lokakuussa 2012. Nyt on toukokuu 2013 ja asiasta ei ole päästy yhtään sen pidemmälle. Erilaisia sekoiluja, työryhmiä ja lupauksia on annettu, mutta ne ovat ihan yhtä tyhjän päällä. Mitään valmista ei ole tullut, eikä todennäköisesti ole myöskään tulossa.
• Katainen taistelee Himas-sotkunsa kanssa.
• Urpilainen ihmettelee "takuutuksiaan".
• Hallitus jakelee rahoja ulkomaille ja Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander kertoo julkisesti, että "Kreikasta on tullut suomalaisille veronmaksajille silkkaa voittoa". Valitettavasti Kiander varmaankin vahingossa unohtaa kertoa, että Kreikka ei olisi maksanut meille näitä korkovoittoja ellei Suomi olisi kipannut Kreikkaan lisää rahaa (Kreikkahan on teknisesti konkurssissa ilman tukia). Tämähän tarkoittaa selkeästi sanoen sitä, että olemme itse maksaneet itsellemme rahat takaisin. Muutenkin jo viime vuoden marraskuussa tiedettiin kertoa, että Suomi on antanut velkoja Kreikkaan anteeksi miljardi euroa. 

Hallituksen riippakiviin voidaan helposti laskea myös muita asioita, muttei niitä tässä jaksa kaikkia käydä läpi. Ehkä läpinäkyvimmät epäonnistumiset on otettu vastaan rikkidirektiivissä ja ehdottomasti Ville Niinistön neuvottelemassa sopimuksessa (Durban, 2011, mm. kommentteja täällä), jossa maksamme siitä, että meillä kasvaa puita aiempaa enemmän. Omasta mielestäni kyseinen sopimus on ehkä huonoin pitkään aikaan neuvoteltu sopimus, mutta sen kanssa on nyt vaan elettävä. 

Työrintamalla nähdään jälleen tuttua sotaa. Työnantajat tarjoavat ehdotonta nollalinjaa Häkämiehen suulla ja AY-liike tietenkin toivoo ja haluaa jotain aivan päinvastaista.

Jotta totuus ei unohdu, niin skenaario on käytännössä seuraava:

• Jos palkankorotukset ovat nollaluokkaa, tarkoittaa se, että työpaikat ehkä säilytetään siellä missä pystytään ja kansalaisten ostovoima putoaa inflaation seurauksena muutamia prosentteja. Ostovoiman kurjistuminen tarkoittaa sitä, että asuntojen hinnat eivät tule nousemaan (oh, no!) eikä talous nouse ainakaan kotimaisella kulutuksella. Valitettavasti tämä ei varmastikaan käy AY-liikkeelle, joten luvassa lienee syksyllä ratkiriemukas lakkoaalto.
• Toinen vaihtoehto on, että palkkoja nostetaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työnantajat potkivat yksityiseltä puolelta ihmiset pois sen mukaisesti, mitä palkkoja on nostettu. Vähemmällä täytyy jälleen kerran tehdä enemmän. Julkisella puolella se tarkoittaa varmastikin lomautuksia, itkua ja tuhinaa. Valitettavasti tämä on todennäköisempi skenaario, sillä AY-liikkeen nykyisin tapoihin tuskin kuuluu jäsenistä huolehtiminen, vaan lähinnä työtä tekevien jäsenten edut. Ikävää, mutta totta.

Ennen kuin päästään vielä Suomen surulliseen tilanteeseen, niin sanon vielä muutaman sanan VATT:n ylijohtajan huhtikuisesta riemastuksesta. Lyhykäisyydessään selitettynä Vartiainen haluaisi maahanmuuttajia matalapalkka-aloille, koska suomalaiset eivät näitä töitä halua tehdä. Syykin tähän taitaa olla selvä, sillä kotona makaamalla saa saman kuin matalapalkka-aloilta. Sen sijaan, että ottaisimme tänne kielitaidottomia maahanmuuttajia, voisimme työllistää omat työttömämme siten, että tekisimme työnteon kannattavaksi. Se ei tarkoita sitä, että nostaisimme matalapalkka-alojen palkkoja, vaan leikkaisimme sosiaalietuuksia ja/tai laittaisimme sosiaalietuuksia ehdollisiksi. Tälläiset asiat tosin vaatisivat poliittista tahtoa, jota ei varmasti sixpäck-hallitukselta löytyisi senkään vertaa. 

Luin tänään Aamulehden sunnuntai-palstalta (15. toukokuuta 2013) surullisia tarinoita viime ajan lamasta. Kuulostaako tämä tutulta nykytilanteeseen nähden?

Keväällä 1989 arvovaltainen talousneuvosto esitti synkän näkymän: Suomen talous uhkaa ajautua pysyvään matalan kasvun, korkean työttömyyden ja vaihtotaseen alijäämän aikaan. Herätys jäi kokematta. Kansalaisille vaihtotaseen alijäämän yhteys omaan arkeen oli aivan liian etäinen. Poliitikoille varoitukset eivät kelvanneet, koska niiden vuoksi olisi pitänyt ryhtyä tekemään ikäviä päätöksiä.

 Katsotaanpa nykytilannetta siis:

• Matala kasvu: BKT romahti vuonna 2008 peräti 8,5%. Emme ole vieläkään toipuneet siitä. Ja itseasiassa tilastojen mukaan vuoden 2012 BKT:n kasvu on myös ollut miinusmerkkistä. Vuosille 2013 ja 2014 usea eri taho ennustaa BKT:n nousevat 0-2.5% vauhtia, joka tarkoittaisi sitä, että parhaimmillaan pääsisimme vuoden 2008 tasolle ehkä vuonna 2014. Joka tapauksessa talous ei ole kasvamassa mitenkään rytisten, sillä meillä ei ole mitään uutta Nokiaa tulossa. Pääosin menomme ovat vahvassa nousussa ja hallitus ottaa yli 5 miljardia vuodessa uutta velkaa rahoittaakseen lähinnä ylikasvanutta julkista sektoria.
• Korkea työttömyys: Useat tahot ennustavat, että työttömyys tulee pysymään 8 ja 9 prosentin välissä. Jotain olemme kuitenkin oppineet Kreikan luovasta kirjanpidosta, sillä olen varma, että osa työttömyydestä piilotetaan Suomessa tilastojen ulkopuolelle. On kursseja ja ties mitä vipstaakia, jolla tilastoja kaunistellaan, enkä usko, että esimerkiksi osa-aikaisesti työskenteleviä lasketaan työttömiksi ollenkaan, vaikkeivat he sillä rahalla toimeen tulisikaan.
• Vaihtotaseen alijäämä: vaihtotase oli alijäämäinen vuosina 1990-1993. Sitten olikin pitkä aika plussakautta, kunnes vuonna 2011 se kääntyi miinuksen puolelle. Myös vuosi 2012 oli miinusmerkkinen ja kaikki taloutta tutkivat tahot ennustavat, että vaihtotase on alijäämäinen myös vuonna 2013 ja 2014. Lohduttomuutta on siis tiedossa tätä kautta oikein olan takaa. Politiikkoja tuskin asia kiinnostaa.

Mitä meidän (tai siis politikkojen) pitäisi tehdä? Esko Aho on tänään kertonut, että "tilanne on vakava", ja että meidän "pitäisi herätä". Tätä minäkin olen odottanut, mutta toistaiseksi oikeastaan mitään ei ole tehty, koska hallituksemme vaikuttaa osin kädettömältä, osin osaamattomalta. Sopassa on liikaa puolueita, joiden on vaikea muodostaa erinäisistä ideologioistaan yhtenäistä mielipidettä. Siinä on se ongelma, vaikka meidän pitäisi kiireesti mennä hattu kourassa kertomaan julkisen alan työntekijöille, että palkankorotuksia ei ole tulossa ja itseasiassa teidän pitäisi pudottaa palkkojanne 10-20% tai muuten joudumme lomauttamaan/irtisanomaan teidät. Samalla pitäisi kertoa, että lainsäädäntöä ja sosiaalietuuksia muutetaan niin, että työn vastaanottaminen matalapalkka-aloille on entistä kannattavampaa ja että töissä käyminen on kannattavampaa kuin kotona istuminen. Kovia puheita, mutta yleensä kovat ajat vaativat kovia tekoja.

Valitettavasti uskon, ettei päättäjistämme ole siihen. Seuraavat vaalit ovat varmaan liian lähellä tai jotain. Palkkaneuvottelut ovat tulossa ja pian kuulemme kovia juttuja siitä, kuinka mojovia palkankorotuksia haetaan sillä, ettei ostovoima katoa. Muodissa on taas keynesiläinen talouspolitiikka, jossa huonoina aikoina pitäisi tehdä elvytystä. Olen osittain Keynesin kanssa samaa mieltä, mutta valitettavasti Keynesiläinen talouspolitiikka ei taida toimia, kun tuotteiden asiakkaita tai ostajia ei Euroopasta tai mistään muualtakaan löydy. Silloin täytyy jo pakostikin leikata. Eikä Keynesin faneja ole tietenkään kaikkialla. Juurikin tänään uutisoitiin Harvardin professorista, joka oli sanonut ikäviä asioista Keynesistä. Ja sen lisäksi Taloussanomien Jan Hurri kertoi Suomen valtiovarainministeriön kertoneen, että kriisistä koituu Suomelle hyötyä. Hurri oli otsikoinut oman juttunsa "Uskoo ken tahtoo"-termillä ja samoilla linjoilla olen maallikkona minäkin.