Kovat puheet alkoivat, koska on kovien tekojen aika?

Talvi toivottavasti lähestyy ja samalla kovat puheet ovat alkaneet kautta linjan. Kovilla puheilla tarkoitan tällä kertaa sitä, että päättävissä elimissä olevat tahot ovat ilmaisseet huolestumisensa nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Suunsa ovat avanneet niin EK, Sailas kuin AY-liikekin, mutta hallituksen puolelta (eli päättävältä puolelta) ollaan oltu suu säpissa. Näyttäisikin siltä, että kun Suomi taistelee hyvinvointiyhteiskunnan puolesta, on poliittisessa ilmapiirissä tapahtunut jonkin asteinen halvaantuminen (lieneekö se sitten sixpack-hallituksen syytä?), sillä minkäänlaisia asiaan helpottavia päätöksiä ei ole ainakaan vielä näköpiirissä.

Mitä sitten on sanottu, että minäkin aktivoiduin kirjoittamaan?

Valtiosihteeri Raimo Sailas totesi Taloussanomissa, että

Sailaksen mukaan yritysten kannattavuus on heikentynyt, kun palkat ovat finanssikriisin jälkeen nousseet nopeammin kuin tuottavuus. Yleisiin palkankorotuksiin ei olekaan varaa, hän tähdensi.

Palvelualoilla on kasvua, mutta niiden tuottavuus on heikko. Suomen talouden investointirakenne ei tue tuottavuuden kasvua, sillä aineettomien investointien osuus on matala. Ulkomaisiakaan suoria investointeja Suomi ei juuri houkuttele, valtiosihteeri sanoi.

Hallitusohjelmaa laadittaessa tavoiteltiin ennusteita nopeampaa kasvua, mutta kasvu onkin jäänyt arvioitua hitaammaksi, Sailas muistutti.

– Ei tarvitse pitkään näitä lukuja katsoa kun voi todeta, että hallitusohjelmalta on pohja pudonnut pois.

Suomeksi tämä tarkoittaa, että palkankorotuksiin ei ole oikeasti varaa, vaikka ammattiliitot sitä kovasti yrittäisivät. Jos palkankorotuksia tulisi, olisi todennäköisesti luvassa seuraava irtisanomisaalto ja hammasten kiristys, kun työttömyys nousisi. On myös hauska nähdä, että Sailas on oikeasti sitä mieltä, että hallitusohjelmalta on "pohja pudonnut pois". Ja mitä tekee hallitus? Todennäköisesti ei mitään. Onhan meillä Financial Timesin mukaan Euroopan 4. paras valtionvarainministeri... Tai no. Tiedä häntä. Sen verran vielä Sailaksen sanoista, että tämä ei päde ainoastaan yksityisellä sektorilla, vaan vielä enemmän julkisella sektorilla.

Olenkin aidosti sitä mieltä, että Suomen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi julkisen sektorin palkkoja olisi välittömästi laskettava 20%.

Ja on tietenkin aivan päivänselvää, että hyvin harva suostuu palkkaansa leikkaamaan. Ymmärrän sen, mutta jos halutaan pelastaa hyvinvointiyhteiskunta velkahelvetiltä, niin tämä on ainoa keino. Tälläkin hetkellä Suomi ottaa miltei 10 miljardia euroa velkaa joka vuosi ja suuri osa tästä menee julkisen sektorin menoihin. Ja tunnetusti sieltä on leikattava, missä menot on suurimmat. "Pienistä puroista syntyy suuri joki"-ajattelusta olisikin jo pikkuhiljaa luovuttava, koska vuotava kohta on aivan liian suuri paikattavaksi.

Sailaksen puheita jatkoi myös EK, joka uuden hallituksen puheenjohtajan suulla lausui kovia sanoja:

– Suomi velkaantuu ja ikääntyy, ja kuten olette kuulleet, kaikki itkevät, että asiat ovat menossa huonosti. Ilman perusteellisia ja varmasti ikäviä muutoksia tästä ei selvitä, sanoi Ilpo Kokkila puheessaan.

...

Ilman yrityksiä ei ole ketään, joka maksaa hyvinvointiyhteiskunnan kustannukset

...

Käytämme enemmän rahaa kuin tienaamme. Suomi ei ole vain suhdannetaantumassa, vaan Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Etelä-Euroopan maat
...

Yleisiin ja yhtäläisiin palkankorotuksiin ei missään nimessä ole varaa. Julkisten työpaikkojen palkankorotukset maksetaan jo nyt velalla.

Niin, tiedän, että tuolla turuilla ja toreilla löytyy varmasti sellaisia mielipiteitä, että EK:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila puhuu paskaa. Valitettavasti asioita ajattelevan ja yhteiskunnasta kiinnostuneen tavallisen ihmisen mielestä Kokkila puhuu täysin asiaa. Älkää ymmärtäkö väärin: en ole koskaan äänestänyt Kokoomusta, enkä varmaan koskaan aio äänestääkään, mutta on silti myönnettävä, että "korkealla" nähdään tämä Suomen ongelma. Sama ongelma, jota vasemmalla puolella poliittisessa kentässä olevat eivät todennäköisesti edes suostu myöntämään. Taisipa olla vuosi sitten, kun joku Vasemmistoliiton jeppe sanoi, että velkaa voi ottaa aina lisää. Minä kerron karun totuuden: ei voi.

Olemme oikeasti luisumassa pois hyvinvointiyhteiskunnasta. Poliitikkojen olisi oikeasti aika herätä! Onkin yllättävää, että EK:n niin kutsutuista vastustajista, eli AY-liikkeestä löytyy samanmielisiä. Nimittäin ammattiliitto PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne toteaa Talouselämässä:

Rinteen mukaan Suomen hallituksen toimista näkyy, ettei uhkienmerkitystä olla kunnolla sisäistetty.

...

Teollisuuden tueksi tarvittaisiin kipeästi toimia, joilla eliminoitaisiin tulevan rikkidirektiivin vaikutukset, turvattaisiin kohtuuhintaisen energian saanti, pidettäisiin logistiikkakustannukset kurissa sekä huolehdittaisiin pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saatavuudesta, Pro vaatii tiedotteessaan.

"Näissä asioissa kantamme on työnantajapuolen kanssa pitkälti yhteinen. Jos poliitikot eivät pian herää, niin Suomi on vääjäämättömästi etenevän näivettymisen tiellä", Rinne toteaa.

Rinne sanoo, että viime aikaisessa työpaikkojen häviämisessä kysymys ei ole vain taloussuhdanteista, vaan syvällisemmästä muutoksesta.

"Käsillä on koko nykyisen kaltaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus. Jos tämä trendi jatkuu, ei palveluelinkeinoillakaan ole tulevaisuutta. Saati sitten, että valtiolla olisi veroeuroja, joilla maksaa julkisia palveluita."

Mieti hyvä lukija tätä, että ammattiliiton puheenjohtaja sanoo jotain tälläistä. Kritisoidaan hallitusta kaikista niistä päätöksistä, jotka vievät työpaikkoja ja kilpailukykyjä Suomesta (rikkidirektiivi (Vihreät, Hassi), kohtuuhintainen energia (Vihreät) jne.). Lisäksi Rinne puhuu syvällisemmästä muutoksesta, jossa on pelissä hyvinvointivaltion tulevaisuus. Jopa ammattiliitto näyttää ymmärtävän, että ilman yrityksiä Suomi ei ole hyvinvointiyhteiskunta ja että hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu yrityksien menestykseen. Ilman yrityksiä ei ole töitä, ilman töitä ei ole verotuloja ja ilman verotuloja ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa.

Tämä on hyvin yksinkertaista. Nyt vain tarvitaan tarpeeksi iso joukko tarpeeksi vaikutusvaltaisia poliitikkoja kertomaan kansalle, että "vituiksi menee" ja kovaa. Sen jälkeen voidaan keskustella, että mitä julkiselle sektorille ja Suomen kilpailukyvylle oikeastaan pitäisi tehdä.

Toivottavasti järki vielä voittaa.