18 maakuntaa voi olla verotuksellinen katastrofi

Hallitusneuvottelut ovat olleet kuin lottovoitto Keskustalle, joka teki miltei historiallisen tappion hiljattain käydyissä Eduskuntavaaleissa. Yhtäkkiä vaalien todellinen häviäjä ja todennäköisin oppositiopuolue on saamassa kaiken haluamansa, jonka ansiosta Juha Sipilästä pitäisi tehdä mitä pikimmiten puolueen elinikäinen kunniapuheenjohtaja. Kaikki johtuu vaalien lähes marginaalisesta voittajasta, SDP:stä ja Antti Rinteestä, joka joutuu pitämään kynsin ja hampain kiinni omasta hallitusunelmastaan pelattuaan Perussuomalaiset ulos hallituksesta jo ennen vaaleja ja kompastuttuaan Kokoomuksen tiukkaan talouslinjaan. Linjaan, joka olisi Suomen talouden kannalta ainoa oikea ja järkevä. Ilman Keskustaa Rinne ei olisi pääministeri ja näinollen hänen täytyy maksaa siitä keskustalaisille lähes ultimaattinen hinta: 18 maakuntaa.

18 maakuntaa SDP:n sanelemana ei ole mitenkään poikkeuksellinen yllätys, sillä puolue linjasi ennen vaaleja, että sille kävisi hyvin 18 sote-kuntaa. Teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmia 18 maakunnan malli kuitenkin tarjoilee:

• En ole vielä tähän päivään asti löytänyt yhdenkään asiantuntijan kommenttia, jossa todettaisiin, että 18 maakuntaa tarvitaan. Asiantuntijat ovat puhuneet lukumäärältään paljon pienemmistä maakunnista. 
• Maakuntamalli sementoisi pikku hiljaa kuolevan puolueen (Keskusta) valta-aseman vuosiksi eteenpäin, koska 18 maakuntaa tarjoaisi monille puolueen sotureille tilaisuuden saada hyvä virka maakunnan hallinnosta. 
• Osa maakunnista olisi jo syntyessään kuolevia maakuntia, kun tarvittavaa väestöpohjaa ei olisi olemassa. Se tarkoittaisi automaattisesti maakunnan kuolemaa. Sitäkin myöten 18 maakunnan malli olisi jo tuomittu, joten miksi sitä edes kannattaisi yrittää edistää eteenpäin tämänkokoisena?
• Maakuntamalli vaatii toimiakseen verotuksen. Ja arvatkaa mitä? Sekin on tulossa ja vuosien päästä tullaan huomaamaan, että kokonaisveroaste tulee todennäköisesti nousemaan huomattavasti. Syynä siihen on kolminkertainen hallinto (kunta, maakunta, valtio), joista jokainen tulee pyrkimään siihen, että tulot maksimoidaan tarvittaessa verottaen työtätekevä ihminen (ja yritys) hengiltä. Maakuntaverossa on myös monia ongelmia, kuten Ville Valkonen on blogissaan kuvannut:
• Verotuksen kokonaishallinta vaikeutuisi (kolme seppää säätämässä, joten verotuksen painopisteen muutokset olisivat vaikeammin hallittavissa)
• Työn verotus kiristyisi
• Maakuntaverotuksessa on nähtävissä myös muita ongelmia, kuten Ylen uutinen kirjoittaa:
• Ensinnäkin maakuntavero tarvitsisi koko verotusjärjestelmän muutoksen, jota ei missään nimessä olisi helppoa toteuttaa. 
• Toiseksi maakuntien väliset veroprosentit olisivat niin erilaiset (ja täysin eri maailmasta), että koko järjestelmä vaatisi tasausjärjestelmän, jossa käytännössä kaupunkien asukkaat maksaisivat syrjäseutujen asukkaiden elämisen.
• Lasketut maakuntaveroprosentit olisivat jäätäviä. Uudellamaalla 13,8%, Pirkanmaalla 19,4%, joka taitaa olla lähes saman verran kuin Tampereen kunnallisvero tällä hetkellä. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että kunnallisveroprosentin pitäisi käytännössä olla melkein nolla, jotta kunnan asukas voisi maksaa maakuntaveronsa. Kuka tahansa järkevästi ajatteleva ymmärtää tämän ajatuksen olevan toteuttamiskelvoton.
• Isot kaupungit tulevat olemaan rajuissa ongelmissa. Tai eivät kaikki, koska Helsinki tulee saamaan oman ratkaisunsa, mutta kaikki muut. Esimerkiksi mitä tuleekaan tapahtumaan Tampereen (ja minkä tahansa muunkin kunnan) verotuloille, kun maakuntavero astuu voimaan?
• Miettikää, Tampereen kaupungin verotulot olivat vuonna 2018 914,515 miljoonaa euroa! Menot puolestaan olivat pyöreästi 1,657 miljardia euroa, joista sosiaali- ja terveyslautakunnan menot olivat huikeat 738,445 miljoonaa euroa. Se on menoista noin 44,6%. Jos ajatellaan, että maakunta jossain vaiheessa järjestäisi itse sote-menot, tarkoittaisi se sitä, että kaupungin verotuloista (ja prosentista) pitäisi lohkaista kenties 50%:n osuus (koska ajattelen asian niin, että valtionosuudet tippuisivat myös huomattavasti Tampereelta), joka jättäisi kaupungin tuloiksi noin 450 miljonaa euroa ellei jopa vähemmän, kun kaupungin vastuulle jäisi vain infran huolto, sekä opetus. Kysymykseni kuuluu, että mitä tapahtuisi tässä vaiheessa kaupungin lainoille tai lainanottokyvylle?