Elina Lepomäen ulostulo osoitti lehmänkauppojen suuruuden

Kansanedustaja Elina Lepomäki räväytti tällä viikolla Eduskunnassa kertoessaan, että hän aikoo äänestää hallituksen sote-esityksiä vastaan.

Sote-esitys ei täytä sille asetettuja tavoitteita - Elina Lepomäki https://t.co/nu8nsSVwii #sote #maakunnat #valinnanvapaus

— Elina Lepomäki (@elinalepomaki) 28. helmikuuta 2018

Ylläolevassa kirjoituksessaan hän nostaa viisi asiaa, jotka tekevät hallituksen esityksestä sellaisen, että hänen on äänestettävä esitystä vastaan:

1. sote-uudistus ei tarjoa asiakkaalle todellista valinnanvapautta
2. hanke uhkaa pysyvästi nostaa verorasitusta
3. luotu malli suosii isoja toimijoita pienten kustannuksella
4. uusille yrityksille syntyy korkea kynnys päästä markkinoille
5. maakuntien myötä syntyy uusi pysyvä hallintorakenne, joka ajan mittaan keksii itselleen uusia tehtäviä

Se synnytti valtavan poliittisen myrskyn; olihan kyseessä hallituspuolueen edustaja, joka kertoi vastustavansa koko esitystä, joka on osittain olosuhteiden pakosta valettu ihan päin prinkkalaa. Sinänsä Lepomäki ei kertonut mitään uutta, mutta hallituspuolueen kansanedustajan mandaatilla hän sai kiinnostuksen kohdistumaan itseensä ja hallitukseen. Siinä missä Petteri Orpo kielsi tietävänsä asiasta yhtään mitään, otti pääministeri Sipilä oman ässänsä välittömästi esiin:

Se on tämän hallituksen suurin uudistus ja on selvää, että tulos tai ulos. Silloin se on muitten homma viedä loppuun, jos enemmistöä ei löydy, Sipilä sanoi politiikan toimittajien lounastilaisuudessa. -Lähde 

Toisin sanoen pääministeri pelästyi: hän otti välittömästi esiin hallituksen hajottamisen kortin ja antoi ymmärtää, että jos Keskustan suuri ja maaginen haave, 18 maakuntaa, ei synny, ei Kokoomus saa myöskään valinnanvapautta, jota Lepomäki ei itse asiassa usko Kokoomuksen edes lopulta saavan:

Hallituksen tulisi tarkistaa mallin yhteensopivuus EU-oikeuden kanssa. KHO:n mielestä EU:n tulee selvittää, saavatko maakuntien liikelaitokset EU:n säädöksissä kiellettyä valtiontukea ja ovatko liikelaitokset ylipäätään taloudellisia vai ei-taloudellisia toimijoita. EU-oikeus on kansallisen lain yläpuolella. Jos arviota ei pyydetä, saattaa komissio puuttua Suomen terveydenhuoltojärjestelmään jälkikäteen. -Elina Lepomäki 

Toisin sanoen: jos EU-oikeus päättää haastaa Suomen hallituksen päätökset, peruuntuu koko homma, mutta maakuntahallinto, Keskustan unelmalapsi, ei peruunnu.

Miten hallituspuolueissa sitten asiaan reagoitiin? Mielestäni siten, että koko touhusta paistaa läpi irvokas kuva valtavista lehmänkaupoista. Kokoomuksessa ei oikeasti haluta antaa Keskustalle 18 maakuntaa (itseasiassa mikään muu puolue ei halua), eikä Keskustassa haluta antaa Kokoomukselle valinnanvapautta (itseasiassa mikään muu puolue ei halua), mutta kokoonpano on yritettävä pitää kasassa vaikka väkisin.

Jos joku kuvittelee, että joku hallituspuolueen (edes Keskustan) edustaja olisi antanut Lepomäelle "takaisin" ja pakottanut hänet syömään sanansa, niin vielä mitä. Keskustan edustajien viesti somessa ja mediassa on ollut lähinnä sitä, että tämä on nyt pakko tehdä. Toki perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko yritti parhaansa:

– Hänen tekstejään lukiessa olen havainnut, että olisi monta kohtaa josta olisi mukava keskustella tai todeta, että niissä oli vähän virheellisiäkin tulkintoja siitä mitä olemme sopimassa.

Harmi vain, että Saarikko ei ainakaan uutisen mukaan valottanut sitä, missä Lepomäki oli väärässä. Jos minun on pakko veikata, niin Saarikolla ei ole tähän välttämättä edes vastausta. Parhaimman koomisista yrityksistä teki kenties Antti Kaikkonen:

Perjantai-illan tulikuuma videovinkki. Äkkiä katsottu, mutta kertoo aika hyvin, mistä kyse. #sote #maakuntauudistus https://t.co/RN20EGXJv8

— Antti Kaikkonen (@anttikaikkonen) 2. maaliskuuta 2018

Kyseisen twiitin kommenteista voitte katsoa, että miten ihmiset asiaan reagoivat. Itse mieleeni juolahti Ketosen & Myllyrinteen sketsi veroilmoituksen teosta, jossa tuoliin sidottu ja uhkailtu verotettu kertoi, miten upeaa on täyttää veroilmoitusta.

Muitakin "väittelyitä" on nähty ja kuultu. Keskustan hätä kuului mielestäni Politiikkaradion keskustelussa, jossa Elina Lepomäki ja Keskustan Katri Kulmuni keskustelivat Lepomäen ulostulosta. Kulmunin argumentit kuuluivat seuraavanlaisesti:

No tietenkin tätä uudistusta on tehty vuosikymmeniä, niin on varmasti ihan välttämätöntä suomalaisten palveluiden kannalta, että tämä saataisiin tehtyä...

Uudistus on aivan välttämätön... Se on perustuslakivaliokunnan mukaan tarpeellinen...

Se on välttämätön ihmisten palveluiden kannalta saada aikaiseksi...

Nykytila on aivan kestämätön. Me ei voida jättää tätä tekemättä...

Tässä viitattiin vaikka tähän EU-lainsäädäntöön. Tämä keissi, mikä liittyy Slovakiaan ja siihen EU-notifikaatioon. Se oli kymmenen vuotta siellä tuomioistuimessa käsittelyssä... Pitäisikö meidän odottaa kymmenen vuotta?

Tässä on ollut kahenkymmenen vuoden aikalisä jo meillä takana ja toiseen vastaavaan ei ole varaa ihmisten palveluiden kannalta. Ja toivon kyllä että sitten Elina käy vaikka siellä Kokoomuksen ministereiden kanssa tämän asian läpi kun he on kuitenkin tätä kolme vuotta neuvotellu ja meillä on yhteisymmärrys siitä...

Lepomäki kuittasi asian varmalla tavalla Kulmunille:

Mun mielestä parlamentaarinen valmistelu ei ole sinänsä mitenkään validi argumentti. Meillä on perustuslain mukaan valta Eduskunnalla ja siitä muodostetulta enemmistöltä. 

Ylipäätään Kulmunin argumentit olivat seuraavat:

• Uudistus täytyy ajaa läpi, koska se on välttämätön. 
• Nykytila on kestämätön, me ei voida jättää tätä tekemättä.

Totuus on, että uudistusta, joka on haukuttu huonoksi oikeastaan kaikkialla muualla kuin Keskustan ja Kokoomuksen puoluetoimistoilla saattaa hyvinkin olla susi syntyessään, sillä Lepomäki vain oikeastaan toistaa asiantuntijoiden jo kauan toteamaa asiaa sote-uudistuksesta nykymuodossaan. Sitä kritisoi Politiikkaradiossa terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon emeritusprofessori Martti Kekomäki. Hän on myös todennut:

Kekomäki on muiden professoreiden mukana katsonut, että nykyisellään valinnanvapausmalli kasvattaisi kustannuksia.

–Lakiluonnos tarjoaa epämääräisen kilpailun. Meillä on hyvin vähän esimerkkejä kansainvälisestä terveydenhuollosta, jossa kilpailu todellakin pienentäisi kustannuksia.

Professorit ovat pelänneet, että eriarvoisuus lisääntyy ja pahimmassa tapauksessa Suomen terveydenhuolto ajautuu soten myötä kaaokseen. Mitä siis tapahtuu, jos malli menee nykyisellään läpi?

–Sellaista painajaisunta minä en halua edes katsoa loppuun saakka. Minä nipistän itseäni korvasta ja herään, ja Suomi tulee järkiinsä ja nämä asiat voidaan hoitaa ilman, että kaaos syntyy. -Lähde

Samoilla painajaismaisilla linjoilla on median mukaan sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, joka toteaa Iltalehden uutisen mukaan:

Professori Hiilamo sote-uudistuksesta HS:ssa: ”Tätä huonommin ei uudistusta voi suunnitella” 

Jos Keskustan ja Kokoomuksen edustajat reagoivat Lepomäen esiintuloon vähintään kummallisesti ja vähätellen (kuitenkaan kukaan ei edes vaivautunut yrittämään Lepomäen pääargumenttien vesittämistä), olivat median edustajat vähintäänkin hämillään. Moni kirjoitti kommenttinsa ajatellen sitä, että perinteinen poliitikko vain pelaa jo seuraavia vaaleja varten, mutta oikeastaan kukaan ei pohtinut asiaa siltä kantilta, että Lepomäki olisi liikkeellä epäitsekkäistä syistä. Mielestäni heikkoimman esityksen suoritti kuitenkin Ilta-Sanomien toimittaja Seppo Varjus, joka kuvasi Lepomäen opportunistiseksi Suomen Thatcheriksi. Tällä hän vain kätevästi sivuutti sen, mitä Lepomäki sanoi.

Minä olen lukenut Lepomäen ajatukset ja pelkään samaa, mitä Lepomäki. Verotus tulee vielä kiristymään ja palvelut huonontumaan. Maakuntahallinto palvelee vain Keskustaa luoden maahamme turhan hallinnon tason, jolla on verotusoikeus. Kokoomus puolestaan menee pro business -ajattelu edellä vaikka suohon.

Kaupungeille maakuntahallinto on katastrofi ja tämä koskee erityisesti Helsinkiä ja Tamperetta. Turvallisinta sote-uudistuksen kanssa olisi se, että ottaisimme reippaasti vain aikalisän, emmekä antaisi Kokoomukselle valinnanvapautta, saatika Keskustalle maakuntahimmeliään. Tästä maasta täytyisi vain ensin löytyä suoraselkäisiä poliitikkoja enemmän, jotka haluavat kansan, eivätkä puolueen, etua.