Ne vakuudet, osa II: milloin tämä loppuu?

Jos jollakulla oli hauskaa tänään, niin se hauskuus päättyi kuin leikaten. Olli Rehn Iltalehdessä:

Rehn vitsaili, että vakuusneuvotteluja käynyt Regling ansaitsisi vaivoistaan taloustieteen tai rauhantyön Nobel-palkinnon. - Tämä on reilu ja tasapuolinen ratkaisu, ja olen tyytyväinen, että tämä asia on nyt loppuunkäsitelty, Rehn sanoi tiedotustilaisuudessa.

Minusta koko soppa on taas alussa. Miten ihmeessä suomalaiset poliitikot saivat sorvattua tästä asiasta näin vaikean paketin, joka antaa ehtoja lainanantajalle? Minä olen aina ollut siinä käsityksessä, että ehtoja vaaditaan lainan saajalta, ei antajalta. Tosin tämä ei näytä Jutta Urpilaista haittaavan, sillä valtionvarainministeri tokaisi Iltalehdessä seuraavaa:

- Suomi sai hyvät vakuudet. Näillä vakuuksilla rajataan suomalaisten veronmaksajien riskiä. Se on ollut koko meidän vakuusvaatimuksemme idea

Te saitte vakuudet 20%:lle koko summasta. 20%! Mihin ne loput 80% jäivät? Vai tarkoittaako tämä nyt viimeinkin sitä, ettemme anna Kankkulan kaivoon eli Kreikkaan rahaa, jota varten Suomen täytyy ottaa velkaa? No, Urpilainen vielä jatkaa:

Urpilaisen mukaan mikään muu euromaa ei ole ottamassa vakuusjärjestelmää käyttöön, koska se tulisi kalliiksi muille kuin parhaan luottoluokituksen AAA-maille.

Joka ei ole totta. Vielä samana iltana Iltalehti uutisoi muiden AAA-kerholaisten valtionvarainministerin tokaisuja:

- Se (vakuusratkaisu) on erittäin epämiellyttävä, koska maksat kalliin hinnan jostain, jonka voit saada ehkä vasta noin 15 tai 30 vuoden päästä, Hollannin valtiovarainministeri Jan Kees de Jager arvioi vakuusratkaisua Financieele Dagblad -lehdessä.
...
Itävallan valtiovarainministeri Maria Fekter pitää Itävallan uutistoimiston APA:n mukaan vakuusratkaisua "erittäin kalliina".

Mutta meillä ei pidetä ratkaisua epämiellyttävänä saatika kalliina? Kansa pitävän (Iltalehden kysely) ratkaisua erittäin kalliina, joten on pakko kysyä, että ovatko päättäjämme nyt aivan tolkuissaan? Toistan vielä: MEILLE asetetaan ehtoja siitä, että ME saamme antaa rahaa Kreikkaan, joka ei rahoja todennäköisesti koskaan maksa takaisin. Eikö tämä touhu voisi jo loppua?

No ei voi, sillä pääministeri Jyrki Katainen filosofoi vakuuksista tähän tapaan:

- Suomi sai mitä halusi, Katainen sanoi politiikan toimittajien lounaalla Helsingissä tiistaina.
...
- Tämä on monimutkainen asia, kaikki eivät sitä välttämättä ymmärrä. Elämässä on paljon monimutkaisia asioita, pääministeri filosofoi.

Suomi sai mitä halusi? Me annamme rahaa ja me joudumme maksamaan ehdoista? Sitäkö me halusimme? Vai onko tämä nyt tosiaan niin monimutkainen asia, ettei nobel-palkitut ihmiset ja yli 90% suomalaisista ymmärrä sitä? Älkää nyt viitsikö.

Minusta aiheesta on syytä valittaa, koska Suomi ottaa tämän vuoksi lisää velkaa, jota lapsemme jonain päivänä maksavat. Me tiedämme, että tämä asia on menossa väärin, kreikkalaiset tietävät, että asia menee väärin ja ostaa samalla tankkeja meidän lainarahallamme. Minä ja hyvin moni muu ihminen näkevät tässä asiassa suuren vääryyden, joka suorastaan huutaa jotakuta rohkeata päättäjää, joka pistäisi stopin tälle järkyttävälle irrationaalisuudelle, joka on tässäkin maassa meneillään. Ja kun vielä ehdot ovat niin järkyttävät, että mediakin alkaa huutamaan kiitos eitä, niin missä on vika, kun päättäjät eivät halua kuunnella?

Nordea Marketsin pääanalyytikko Jan von Gerich näkee Suomen vakuusjärjestelyn Kreikan lainapaketissa monimutkaisena, eikä kovin houkuttelevana kompromissina. Suomi saa vakuudet osalle takauksestaan, mutta joutuu maksamaan siitä.
Lähde

Suomi saamassa naurettavat vakuudet...

Ja vielä erikoisempi ehto on, että Bloombergin mukaan Suomen vakuudet eivät olisi Kreikan velkasaneeraustilanteessa saamisten eturivissä. Toisin sanoen jos Kreikka menisi konkurssiin, muiden velkojien saamiset asettuisivat Suomen vakuuksien edelle - mikä tekee järjestelystä jonkinlaisen 'vakuuden' irvikuvan.

lähde

Mistä Kreikka saa vakuudet? Ottamalla lisää velkaa!
lähde

Ja jos vielä ihmetellään, niin haukotaanpa yhdessä happea kun luetaan "ehtoja", joita lainanantajalle laitetaan ja joihin Urpilainen on tyytyväinen. Ja kun nämä on luettu, niin kaikki järkevät ihmiset voivat mennä sen jälkeen pahalla mielellä nukkumaan.

Vakuudet eivät kuitenkaan tule Suomelle ilmaisiksi, vaan niihin liittyy outoja ehtoja:

1. Suomen on maksettava kerralla koko oma osuutensa pysyvän vakausmekanismin eli EVM:n alkupääomasta, kun vakausmekanismi otetaan käyttöön. Kaikki muut euromaat maksavat osuutensa viidessä erässä. Suomen osuus on 1,44 miljardia euroa.

2. Suomi joutuu myös luopumaan ainakin osasta niistä voitoista, joita se voisi ERVV:n kautta saada. Urpilainen arvioi, että käytännössä emme luovu mistään, koska ERVV:stä ei joka tapauksessa tule juurikaan kertymään voittoa.

3. Kolmas ehto on, että Suomi saa vakuudet itselleen vasta 15-30 vuoden päästä, jos Kreikka ajautuu maksukyvyttömäksi.

4. Neljänneksi vakuudet voi saada korkeintaan 20 prosentille Suomen antamista lainatakauksista. Vakuudet muodostetaan monimutkaisen mallin kautta Kreikan valtion joukkovelkakirjoista, jotka lainataan kreikkalaisille pankeille.

5. Urpilainen selitteli muiden maiden haluttomuutta vakuuksien vaatimiseen sillä, että ne tulisivat liian kalliiksi muille kuin parhaan luottoluokituksen maille. Kuitenkaan muut AAA-luokkaan kuuluvat maat eivät halua vakuuksia.
lähde

Jäljelle jää enää veronmaksajan tuskainen parahdus: "milloin tämä loppuu, kun tässä ei ole enää mitään järkeä?".