Presidentin ele ja ihmisten rahankäyttö

Presidentti Sauli Niinistö teki hienon eleen, kun hän haluaa pudottaa palkkiotaan kymmenillä tuhansilla euroilla. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä ele on kansantaloudellisessa mittakaavassa todellakin vain ele, eikä mitään muuta. Saman eleen ovat aiemmin tehneet ministerit ja nyt odotellaan, että josko kansanedustajat laskevat palkkojaan (jota en muuten jaksa uskoa ennen kuin näen).

Joka tapauksessa tämä Niinistön ele on aiheuttanut jonkinverran keskustelua mediassa siitä, että pitäisikö tavallisten ihmisten pudottaa palkkojaan. Populisti-lehti Ilta-Sanomat teki asiasta oikein hienon videon, missä haastattelija käy kyselemässä helsinkiläisiltä, että pudottaisivatko he palkkojaan. Osa vastauksista yllätti ja osa ei.

Videolla on muun muassa pari naista, jotka ovat hoitovapaalla ja sitä kautta on helppo ymmärtää, ettei heillä ole mistä leikata. Sen sijaan videolta pistää esiin myös joidenkin kansalaisten keskuudessa oleva herraviha ja kateus, joka on perua suurin piirtein 100 vuotta sitten tapahtuneista asioista. Monet ovat nimittäin sitä mieltä, että kun asumme yhteiskunnassa, jossa kenellä tahansa on mahdollisuus kouluttautua, niin paremmin koulutetuilla ei ole oikeutta saada korkeampaa palkkaa. Se tekee heistä herroja. Samalla toivotaan, että herroilta voisi ottaa enemmänkin pois. Minä vain kysyn, että keitä he ovat? Onko herroja ja paljon palkkaa nauttivia Suomessa niin paljon, että he yksinään pelastavat uppoavan Suomen? Tuskinpa.

Muutenkin video ällistyttää sinällään. Noin 4000 euroa kuukaudessa (ilmeisesti brutto kuitenkin) tienaava kertoo, ettei hänellä ole varaa laskea palkkaansa. Toinen jamppa toteaa, että jos hän saisi 3000 euroa kuukaudessa, niin hän voisi palkkaansa laskea 100 euroa ja kolmas jamppa sanoo (ehkä tosin leikillään, pirustako sen tietää), että jos joku toinen leikkaa palkkaansa, niin hänelle voi antaa senkin osuuden. Joka tapauksessa videolta on nähtävissä, kuinka ahneus ja todellinen taitamattomuus rahan kanssa vievät meitä perikatoon.

Toisaalta onhan tämä ollut näkyvissä muun muassa vaaleissa. Kaikkien mielestä asiat menevät hyvin niin kauan kuin ongelmat eivät näy omassa lompakossa asti. He eivät todellakaan tuijota omaa pesäänsä pidemmälle asioita, vaan todennäköisesti reagoivat vasta sitten, kun näkymätön käsi käy rosvoamassa osan heidän rahoista suoraan lompakosta.

Muutenkin koko rahankäyttö on täysin järjettömällä pohjalla. Suurin osa ilmoittaa, ettei heillä ole varaa leikata palkkojaan, koska kaikki rahat menevät jo muutenkin. Pienituloisen kohdalta tämän vielä ymmärrän, mutta jos ajatellaan esimerkiksi kaveria, joka sanoi, että voisi 3000 euron palkastaan (jos sellaista saisi) antaa satasen tai 4000 euroa tienaavaa kaveria. He voisivat helposti rajoittaa menojaan, sillä varmasti jokainen on kuullut sen vanhan sananparren, että "eivät ne suuret tulot, vaan ne pienet menot".

Ensinnäkin koska he asuvat kaupunkialueella, niin he voisivat luopua autoistaan (mikäli heillä sellaiset on). Tämä toisi säästöjä vuoden aikana tuhansia euroja. He voisivat myös rajoittaa matkustamista ja asua halvemmalla jossain laitakaupungilla. Tämä voi kuulostaa epämukavalta, mutta niin muutkin tekevät jos rahan kanssa on tiukkaa. Itsekin luovuin autostani ja hupsis: kuntoni kasvaa kävellessä ja pyöräillessä ja rahaa jää jopa hieman säästöön. Kun ruokailutkin sujuvat itsevalmistettujen ruokien parissa, niin säästän siinäkin pitkän pennin.

Nykyaikainen kulutusyhteiskunta ei todellakaan näytä kynsiään tässä palkka-asiassa. Toisaalta kannattaa muistaa, ettei nykyaikainen kulutusyhteiskunta voi muutenkaan kestää. Loputtomalle kasvulle kun ei ole mitään edellytyksiä olemassakaan, joten ainoa vaihtoehto on pitemmällä kaavalla kulutuksen pienentäminen.

Mutta mitä muuten tapahtuisi jos palkka-ale syntyisi kautta linjan? Koetan listata tähän asioita, jotka voisivat tapahtua:

• Julkisen talouden menot kutistuisivat. Tämä saattaisi lyödä puhtia siihen, ettei Suomen valtion tarvitsisi ottaa niin paljoa velkaa selvitäkseen menoistaan.
• Eläkkeitä olisi pienennettävä samassa suhteessa.
• Pitkällä tähtäimellä ainakin kotimaisten tuotteiden hinnat laskisivat, koska kaupaksi on saatava kuitenkin jotain ja alempien palkkakustannusten takia tämä on mahdollista. Hintojen olisi myös laskettava siitä syystä, että harvemmalla olisi varaa maksaa "täysihintaista" tuotetta. Samoin kävisi todennäköisesti myös asuntojen hinnoille, sillä alentuneilla tuloilla ei kalliita asuntoja ostella.
• Verotulot kutistuisivat. Tottakai, kun palkat laskisivat, laskisivat myös verotulot. Tämä saattaisi estää velanoton kutistumisen sinällään.
• Alentuneet palkat aiheuttaisivat myös todennäköisesti 90-luvun laman kaltaisia henkilökohtaisia konkursseja, sillä monet tavallisista ihmisistä eivät osaa laskea edes kymmeneen. Liian suuret menot liian suurine asuntolainoineen potkisivat tosissaan ihmisiä päähän.
• Palkkojen alennus olisi periaatteessa ja miksei myös käytännössä vanha kunnon devalvaatio. Nyt kun devalvaatiota ei voida tehdä euron vuoksi, niin palkkojen alennus olisi käytännössä sitä. Tosin silloin kaikki ei tapahtuisi yhdessä yössä vaan paljon pidemmällä syklillä. Kun rahan arvo ei näytä muutenkaan laskevan (koska inflaatio ei ole vieläkään mitenkään hirvittävän korkeissa lukemissa), niin rahan arvon tiputtaminen siten, että sitä saadaan vähemmän voisi olla yksi keino "devalvointiin".

Kovat puheet alkoivat, koska on kovien tekojen aika?

Talvi toivottavasti lähestyy ja samalla kovat puheet ovat alkaneet kautta linjan. Kovilla puheilla tarkoitan tällä kertaa sitä, että päättävissä elimissä olevat tahot ovat ilmaisseet huolestumisensa nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Suunsa ovat avanneet niin EK, Sailas kuin AY-liikekin, mutta hallituksen puolelta (eli päättävältä puolelta) ollaan oltu suu säpissa. Näyttäisikin siltä, että kun Suomi taistelee hyvinvointiyhteiskunnan puolesta, on poliittisessa ilmapiirissä tapahtunut jonkin asteinen halvaantuminen (lieneekö se sitten sixpack-hallituksen syytä?), sillä minkäänlaisia asiaan helpottavia päätöksiä ei ole ainakaan vielä näköpiirissä.

Mitä sitten on sanottu, että minäkin aktivoiduin kirjoittamaan?

Valtiosihteeri Raimo Sailas totesi Taloussanomissa, että

Sailaksen mukaan yritysten kannattavuus on heikentynyt, kun palkat ovat finanssikriisin jälkeen nousseet nopeammin kuin tuottavuus. Yleisiin palkankorotuksiin ei olekaan varaa, hän tähdensi.

Palvelualoilla on kasvua, mutta niiden tuottavuus on heikko. Suomen talouden investointirakenne ei tue tuottavuuden kasvua, sillä aineettomien investointien osuus on matala. Ulkomaisiakaan suoria investointeja Suomi ei juuri houkuttele, valtiosihteeri sanoi.

Hallitusohjelmaa laadittaessa tavoiteltiin ennusteita nopeampaa kasvua, mutta kasvu onkin jäänyt arvioitua hitaammaksi, Sailas muistutti.

– Ei tarvitse pitkään näitä lukuja katsoa kun voi todeta, että hallitusohjelmalta on pohja pudonnut pois.

Suomeksi tämä tarkoittaa, että palkankorotuksiin ei ole oikeasti varaa, vaikka ammattiliitot sitä kovasti yrittäisivät. Jos palkankorotuksia tulisi, olisi todennäköisesti luvassa seuraava irtisanomisaalto ja hammasten kiristys, kun työttömyys nousisi. On myös hauska nähdä, että Sailas on oikeasti sitä mieltä, että hallitusohjelmalta on "pohja pudonnut pois". Ja mitä tekee hallitus? Todennäköisesti ei mitään. Onhan meillä Financial Timesin mukaan Euroopan 4. paras valtionvarainministeri... Tai no. Tiedä häntä. Sen verran vielä Sailaksen sanoista, että tämä ei päde ainoastaan yksityisellä sektorilla, vaan vielä enemmän julkisella sektorilla.

Olenkin aidosti sitä mieltä, että Suomen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi julkisen sektorin palkkoja olisi välittömästi laskettava 20%.

Ja on tietenkin aivan päivänselvää, että hyvin harva suostuu palkkaansa leikkaamaan. Ymmärrän sen, mutta jos halutaan pelastaa hyvinvointiyhteiskunta velkahelvetiltä, niin tämä on ainoa keino. Tälläkin hetkellä Suomi ottaa miltei 10 miljardia euroa velkaa joka vuosi ja suuri osa tästä menee julkisen sektorin menoihin. Ja tunnetusti sieltä on leikattava, missä menot on suurimmat. "Pienistä puroista syntyy suuri joki"-ajattelusta olisikin jo pikkuhiljaa luovuttava, koska vuotava kohta on aivan liian suuri paikattavaksi.

Sailaksen puheita jatkoi myös EK, joka uuden hallituksen puheenjohtajan suulla lausui kovia sanoja:

– Suomi velkaantuu ja ikääntyy, ja kuten olette kuulleet, kaikki itkevät, että asiat ovat menossa huonosti. Ilman perusteellisia ja varmasti ikäviä muutoksia tästä ei selvitä, sanoi Ilpo Kokkila puheessaan.

...

Ilman yrityksiä ei ole ketään, joka maksaa hyvinvointiyhteiskunnan kustannukset

...

Käytämme enemmän rahaa kuin tienaamme. Suomi ei ole vain suhdannetaantumassa, vaan Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Etelä-Euroopan maat
...

Yleisiin ja yhtäläisiin palkankorotuksiin ei missään nimessä ole varaa. Julkisten työpaikkojen palkankorotukset maksetaan jo nyt velalla.

Niin, tiedän, että tuolla turuilla ja toreilla löytyy varmasti sellaisia mielipiteitä, että EK:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila puhuu paskaa. Valitettavasti asioita ajattelevan ja yhteiskunnasta kiinnostuneen tavallisen ihmisen mielestä Kokkila puhuu täysin asiaa. Älkää ymmärtäkö väärin: en ole koskaan äänestänyt Kokoomusta, enkä varmaan koskaan aio äänestääkään, mutta on silti myönnettävä, että "korkealla" nähdään tämä Suomen ongelma. Sama ongelma, jota vasemmalla puolella poliittisessa kentässä olevat eivät todennäköisesti edes suostu myöntämään. Taisipa olla vuosi sitten, kun joku Vasemmistoliiton jeppe sanoi, että velkaa voi ottaa aina lisää. Minä kerron karun totuuden: ei voi.

Olemme oikeasti luisumassa pois hyvinvointiyhteiskunnasta. Poliitikkojen olisi oikeasti aika herätä! Onkin yllättävää, että EK:n niin kutsutuista vastustajista, eli AY-liikkeestä löytyy samanmielisiä. Nimittäin ammattiliitto PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne toteaa Talouselämässä:

Rinteen mukaan Suomen hallituksen toimista näkyy, ettei uhkienmerkitystä olla kunnolla sisäistetty.

...

Teollisuuden tueksi tarvittaisiin kipeästi toimia, joilla eliminoitaisiin tulevan rikkidirektiivin vaikutukset, turvattaisiin kohtuuhintaisen energian saanti, pidettäisiin logistiikkakustannukset kurissa sekä huolehdittaisiin pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saatavuudesta, Pro vaatii tiedotteessaan.

"Näissä asioissa kantamme on työnantajapuolen kanssa pitkälti yhteinen. Jos poliitikot eivät pian herää, niin Suomi on vääjäämättömästi etenevän näivettymisen tiellä", Rinne toteaa.

Rinne sanoo, että viime aikaisessa työpaikkojen häviämisessä kysymys ei ole vain taloussuhdanteista, vaan syvällisemmästä muutoksesta.

"Käsillä on koko nykyisen kaltaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus. Jos tämä trendi jatkuu, ei palveluelinkeinoillakaan ole tulevaisuutta. Saati sitten, että valtiolla olisi veroeuroja, joilla maksaa julkisia palveluita."

Mieti hyvä lukija tätä, että ammattiliiton puheenjohtaja sanoo jotain tälläistä. Kritisoidaan hallitusta kaikista niistä päätöksistä, jotka vievät työpaikkoja ja kilpailukykyjä Suomesta (rikkidirektiivi (Vihreät, Hassi), kohtuuhintainen energia (Vihreät) jne.). Lisäksi Rinne puhuu syvällisemmästä muutoksesta, jossa on pelissä hyvinvointivaltion tulevaisuus. Jopa ammattiliitto näyttää ymmärtävän, että ilman yrityksiä Suomi ei ole hyvinvointiyhteiskunta ja että hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu yrityksien menestykseen. Ilman yrityksiä ei ole töitä, ilman töitä ei ole verotuloja ja ilman verotuloja ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa.

Tämä on hyvin yksinkertaista. Nyt vain tarvitaan tarpeeksi iso joukko tarpeeksi vaikutusvaltaisia poliitikkoja kertomaan kansalle, että "vituiksi menee" ja kovaa. Sen jälkeen voidaan keskustella, että mitä julkiselle sektorille ja Suomen kilpailukyvylle oikeastaan pitäisi tehdä.

Toivottavasti järki vielä voittaa.

Vasemmiston odotettu rämpiminen kunnallisvaaleissa

Kirjoitin tämän vuoden helmikuussa siitä, että todennäköisesti vasemmiston tappio syvenee tulevissa kunnallisvaaleissa. Näin sitten kävikin ja pääsin näköjään melko lähelle omissa ennustuksissani, jossa povasin vasemmiston yhteiskannatukseksi 26-27 prosenttia. Toisin kuitenkin kävi ja kunnallisvaalien 2012 jälkeen vasemmiston yhteiskannatus oli 27,6%.

Heti vaalien jälkeen alkoi selittely ja kansan harhautus. Paavo Arhinmäki kutsui perussuomalaisten tulosta jöötiksi. Ehkä se oli sitä kaiken totuuden nimissä, sillä media ja gallupit olivat luvanneet suurempia kannatuslukuja. Jöötin sijaan Arhinmäen olisi silti pitänyt miettiä sitä, että miksi Vasemmistoliitto sai taas takkiinsa? Muutos edellisiin kuntavaaleihin oli toki marginaalinen 0,8 prosenttia miinusta, mutta silti koko 90-luvun ja 2000-luvun jatkunut alamäki sai taas suloista jatkoa. Lähihistorian huonoimmalla kuntavaalituloksella. Voisiko syy olla siinä, että vasemmisto kääntää takkiaan vai siinä, että yhä harvempi oikeasti työväestöstä ja "vasemmistosta" tuntee vasemmistoliiton oikeaksi kodikseen?

Ylläolevaan kuvaajan on laitettu SDP:n ja Vasemmistoliiton kunnallisvaalimenestys vuodesta 1992 lähtien. Se osoittaa melko pelkistetysti sen, että vasemmisto on pikku hiljaa kuolemassa Suomesta. Vuoden 1992 luvuista on tultu yhteiskannatuksessa ja varsinkin SDP:n osalta hurja matka alaspäin. Nyt SDP:n kannatus oli 19,6% (-1,7%), kun se oli vielä vuonna 1992 yli 27%!. Huonoa tulosta (tai itseasiassa oikeasti miltei historiallisen huonoa) selitettiin sillä, että perussuomalaiset tulivat tosissaan mukaan vasta nyt kunnallisvaaleihin. Siinä lienee osittain totuuden siemen, mutta on samalla muistettava, että kunnallisvaalikentällä perussuomalaiset on tulokas, rookie. Heillä ei ollut kokeneita kunnallisvaalikettuja heittää tuleen ja väittäisin, että perussuomalaisten menestys (tai menestymättömyys) kaatui siihen, että heillä ei ollut tarpeeksi hyviä ehdokkaita kuntien asukkaille. Näin ollen SDP:n ja Jutta Urpilaisen on turha selittää perussuomalaisilla lähes historiallisen huonoa vaalitulosta.

Siksi on oikeasti ihmeellistä lukea, että esimerkiksi Ilta-Sanomien uutisen, "Demareilta historiallisen surkea tulos", jälkeen Uusi Suomi uutisoi demareiden juhlineen historiallisen huonoa tulosta kuin voittoa. Eikö tässä tilanteessa olisi pikemminkin pitänyt kysyä sitä, että "mitä teimme väärin?". "Missä voimme parantaa?" Todellisuudessa ainakin minun mielikuvani demareista on seuraava: he ovat eläköitymässä oleva puolue, jossa ei ole tarpeeksi nuorta voimaa takana (toisin kuin esimerkiksi Kokoomuksella). Sen takia he ja vasemmistoliitto tulevat myös tulevaisuudessa menettämään ääniä luonnollisen poistuman kautta. Demareilla ei vielä kaiken tämän lisäksi ole mitään annettavaa työtä tekeville ihmisille tai lapsiperheille. Vain julkisia palveluja, jotka revitään keskiluokan selkänahasta. Toisin sanoen vasemmalla olevat puolueet eivät ole enää työtä tekevän ihmisen puolella, vaan tätä vasemmistoa tukevat pääosin eläköityneet tai eläköitymässä olevat ihmiset, joiden ei tarvitse enää töitä tehdä. Siinä on syy vasemmiston tappioon myös tulevaisuudessa.

Kuntavaaleilla kosiskellaan tyhmää kansaa

Mistä huomaa, että on taas vaalien aika (tällä kertaa kuntavaalien)? No siitä, että vasemman laidan kulkijat lähtevät vaatimaan kaikenlaisia veroja yrityksille ja yhteisöille, sekä tietysti rikkaille ihmisille (mikäli niitä oikeasti Suomessa on edes niin paljoa). Hulluinta koko touhussa on se, että tälläiset yksinkertaiset päähänpistot voivat olla todella turmiollisia Suomelle ja suomalaisille yleensäkin, kun verotouhuun kyllästyneet yritykset muuttavat täältä huitsin Nevadaan.

Niin, minä viittaan rahoitusmarkkinaveroon, jota SDP ajaa kuin käärmettä pyssyn piippun.

Perusajatuksena rahoitusmarkkinavero on hyvä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos tälläinen vero saataisiin globaalisti toimimaan, niin se pitäisi samantien ottaa käyttöön. Näin ei kuitenkaan ole käymässä edes Euroopan mittakaavassa, sillä Euroopastakin löytyy valtioita (mm. Iso-Britannia), jotka sanovat, että eivät aio ottaa veroa käyttöön. Yksi esimerkki näistä maista on myös naapurimme Ruotsi ja koko yhtälö kuvaa sitä karua tosiasiaa, kuinka tyhmiä päättäjämme ovat, kun yrittävät jälleen kerran verottaa tällä kertaa yrityksiämme hengiltä.

Minusta on päivänselvää, että rahoitusmarkkinavero tälläisellä mittakaavalla ei voi missään tapauksessa toimia. Se olisi Suomen osalta varsin tuhoisa vero, jos ihan rehellisiä ollaan, mutta ainakaan SDP:n piirissä tätä ei olla huomattu. Itse asiassa koko touhu muistuttaa autoverosta paljastunutta farssia, jossa valtio on menettänyt jo 200 miljoonaa euroa. Syytkin ovat selvät:

Käytännössä valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen(sd.) valmistelema ja Jyrki Kataisen(kok.) hallituksen viime syksynä tekemä autoveron radikaali kiristys on kääntynyt itseään vastaan. Hallitus perusteli veron korotuksia ympäristösyillä, vaikka taustalla vaikuttivat täysin valtion fiskaaliset syyt eli verotuottoja haluttiin autokaupalta ja autojen ostajilta enemmän...

Politiikka ja pisteiden keruu ympäristöasioissa ajoi vain jälleen kerran yli normaaliin varovaisuuden, joka veromuutoksissa taantumaoloissa pitäisi ottaa paremmin huomioon.

Nyt kun lukee autoveron "onnistumisesta", niin on pakko kysyä, että onko rahoitusmarkkinavero yhtään sen parempi? Entä jos rahoitusmarkkinaveron takia otammekin takkiin ja koko homman tuotto jää lopulta negatiiviseksi? Kuka ottaa sellaisesta vastuun?

Aloitetaan niistä negaatioista. Toistaiseksi ainakin Sampo Pankki ja OP-Pohjola ovat ilmoittaneet, että ne siirtävät toimintojaan pois Suomesta, jos rahoitusmarkkinavero toteutuu. Lisäksi on laskettu, että vero nostaisi todennäköisesti eläkemaksujamme, koska eläkeyhtiöiden menot lisääntyisivät huomattavasti.

-"Entä sitten", ajattelee ehkä toisen tai kolmannen polven demari.

Minä ajattelen ehkä vähän käytännöllisemmin, sillä se tarkoittaa sitä, että maastamme katoaa sitä kautta jälleen työpaikkoja ja varallisuutta. Mikäli demarien tavoitteena on se, että pesemme toistemme paitoja ja kaikki ovat yhtä köyhiä, niin tämä on toki kannattava suunta. En ole edes ajatusteni kanssa yksin, sillä esimerkiksi Björn Wahlroos (joka on muuten tunnettu ex-taistolainen) on kuvannut veroa "tarpeettomaksi" ja "ajanhukaksi". MTV3:n toimittaja Timo Haapala näkee asian myös minun lailla vaalipuheena ja kysyy perustellusti, että "mikä ihmeen "ammu omaan jalkaasi"-tauti Suomea riivaa"? Olen täysin samaa mieltä. On ihan hullua edes puhua tälläisestä verosta, koska on päivänselvää, että osakekaupat ynnä muut transaktiot suoritettaisiin tietokoneella vastaisesti jossain muualla kuin Suomessa. Niin tekisivät sekä yritykset, että yksityiset osakkeenomistajat. Jopa sinäkin hyvä lukija jos omistat osakkeita.

Mitä sitten tämän hullun veroajatuksen (tässä muodossa) puoltajat ovat sanoneet?

No, Erkki Tuomioja toteaa, että "pankinomistajana en luottaisi johtajaan, joka lähtee tosissaan esittämään toimintojen siirtelyä 0,1 prosentin veroeron vuoksi". Mukava tietää. Puoluelasien läpi katseltuna kaikki näyttää ilmeisesti paremmalta myös ekonomin mukaan. Ilmeisesti Tuomioja unohtaa, että transaktioita on niin paljon, että 0,1% tuottaisi verokirstuun ihan järjettömän potin rahaa. Ja sitä rahaa pankit (tai ketkään muutkaan) eivät ole valmiit maksamaan.

Paavo Arhinmäki toitottaa taas sitä, kuinka pankki valehtelee (ihan kuin Arhinmäki itse ei olisi tehnyt sitä...) kansalle: "Yritys itse ilmoittaa, että sen ”juuret ovat syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä heijastuu ryhmän arvoihin ja tapaan toimia. Vastuullisuus on keskeinen osa ryhmän arvopohjaa ja strategiaa”". Myöhemmin Arhinmäki menee jo osittain tahattoman komiikan puolelle sanomalla, että "siitä imagosta ei ole enää edes riekaleita jäljellä" tarkoittamalla Kokoomuksen linjaa. Samalla voisi kysyä, että missä on Arhinmäen ja koko vasemmistoliiton linja, kun he ovat tukeneet jo espanjalaisia pankkeja miljoonilla ja taas miljoonilla euroilla? Missä on se logiikka, jossa toinen käsi vastustaa ja toinen kannattaa? Minusta ei missään.

Vasemmiston puolesta puhuja Kansan Uutiset puolestaan kertoo, että EU:n verokomissaari on muistuttanut, että "vero on rakennettu siten, ettei sitä voi välttää". Tämänhän voi kuitata sillä, että kyllä varmasti voi. Yrityksillä on ihan asiaan perehtyneitä ihmisiä, joiden avulla yritykset tekevät verosuunnittelua. Sen avulla ne välttävät useimmat verot ja tulevat vastedeskin ne välttämään. Jos muuta uskoo, niin melko naiivi saa olla. Eri uutisessa Kansan Uutiset myös kertoo professori Heikki Patomäen kannattavan varallisuusveroa. Tämä ei tosin ole mitenkään yllättävää, sillä Patomäki on ollut ehdokkaana vasemmistoliiton kirjoilla eduskuntavaaleissa.

Minkälaiseen sopuun hallitus sitten tulee? Ensiyritys ei ainakaan uutisten mukaan onnistunut ja veikkaanpa, että tästä tulee jonkinlainen kompromissi, joka ei tarkoita yhtään mitään. Aika tosin näyttää, mutta se on varmaa, että jos vero toteutuu, niin Suomi menettää jälleen työpaikkoja ja yrityksiä. Sanoipa Urpilainen, Tuomioja tai professori Patomäki mitä tahansa. Melko hullulta touhulta tämä koko touhu jälleen kerran joka tapauksessa vaikuttaa ainakin tässä mittakaavassa, jossa ei edes yritetä globaalia veroa.

Rikkidirektiivi

Tässä on nyt pitkin syksyä ollut puhetta siitä, miten rikkidirektiivi tulee pilaamaan maailman tai ainakin Suomen talouden. Tuo oli tietenkin kärjistetysti sanottu, mutta totuus on, että rikkidirektiivi tulee olemaan taas pieni osa sitä tosiasiaa, että olemme luisumassa hyvinvointiyhteiskunnasta kohti palveluyhteiskuntaa. Olemme taas askeleen lähempänä sitä, että sinä hierot minua ja minä pesen paitasi. Seuraavana päivänä teemme toisin päin ja ihmettelemme, kuinka uutta rahaa ei tule järjestelmään mistään.

Totuus kuitenkin on, että rikkidirektiivi omalta osaltaan satuttaa suomalaista vientiteollisuutta. Sitä teollisuutta, joka tuo Suomeen uutta rahaa pyörimään ja sitä teollisuutta, joka pitää vielä suomalaisen hyvinvointiyhteiskuntamme rattaita pyörimässä.

Harmi, että tämänhetkiset päättäjämme (Vehviläinen ministerikaudellaan (?)) ja erityisesti Vihreät puolueena eivät tätä asiaa ymmärrä.

Satu Hassi, joka on ollut vahvasti mukana rikkidirektiivin teossa ja sen esittelijänä, kirjoitti jo tämän vuoden toukokuussa tunteisiin vetoavan blogikirjoituksen Uudessa Suomessa. Minäkin luin sen miltei tuoreeltaan ja olin osittain sitä mieltä, että Satu saattaa olla oikeassa. Dramaattisesti otsikoitu "Keuhkot kiittävät laivojen saasteiden vähentämisestä" teki rikkidirektiivistä Hassin silmissä moraalisesti hyväksyttävää ja lukijoiden ensikuva oli varmasti positiivinen -olihan meille taas luvattu terveyttä.

Hassi myös kirjoitti siitä, kuinka teollisuuden puolelta liioitellaan asioita ja tyrmäsi teollisuuden väitteet kolmella perustelulla. Hassi kirjoitti:

Teollisuuden puolelta on valitettu muutoksen aiheuttamia suuria kustannuksia ja väitetty jopa, että laivojen uudet rikkirajat ajavat teollisuuden ulos Suomesta. Tähän haluan sanoa kolme vasta-argumenttia.

Ensinnäkin ihmisten terveydellä on arvo. Sitä voidaan mitata myös rahassa muun muassa sairauskulujen vähenemisen kautta. Laivojen saasteiden vähenemisestä saatavan terveyshyödyn rahallinen arvo on moninkertainen kustannuksiin verrattuna.

Toiseksi pelottelu jättikustannuksilla on tuiki tavallista lobbauspuhetta. Samaa sanoi teollisuus 1980-luvulla, kun tehtaita ja voimalaitoksia vaadittiin vähentämään rikkidioksidipäästöjään, jotta päästään eroon happosateista.

Noista päivistä tehtaiden, voimalaitosten ja autojen rikkipäästöjä on vähennetty noin 90 %. Puhdistuslaitteilla on ollut hintansa, mutta samalla on syntynyt uutta osaamista ja työtä, myös Suomessa. Kansantalous on hyötynyt myös paremmasta kansanterveydestä. Veikkaan, että samoin käy tässäkin tapauksessa.

Kolmanneksi teollisuuslobbarit puhuvat – tapansa mukaan – kustannushaarukan ylärajasta. Kalleimmaksi päästöjen puhdistaminen tulee siirtymällä kalliimpaan polttoaineeseen. Vähintään puolta halvemmalla pääsee, kun jatkaa bunkkeriöljyn käyttöä, mutta pesee rikin pois savukaasuista - vastaavalla tavalla kuin tehtaissa ja voimalaitoksissa on tehty vuosikymmeniä.

Suomalainen Wärtsilä on yksi kahdeksasta yrityksestä, jotka valmistavat laivojen savukaasupesureita. Wärtsilä ja muut uuden laivateknologian valmistajat kuuluvat todennäköisesti tämän uudistuksen voittajiin.

No, joka tapauksessa siirtymäkaudella tulee olemaan kustannuksia. Siksi esitin, että siirtymäkaudella sallittaisiin valtionavun antaminen savukaasupesurien hankintaan joustavammin ehdoin kuin EU:ssa normaalisti. Tätä parlamentti tuki lähes yksimielisesti.

Järkeviä argumentteja, mutta sellainen, joka epäilee asioita voisi kysyä heti ensimmäiseen vasta-argumenttiin, että kuinka paljon rahaa ja inhimillistä tuskaa palaa siihen, että suomalainen työmies tai -nainen joutuu työttömäksi, alkaa ryypätä tai saa vaikka mielenterveysongelmia?

Toiseksi pelottelu jättikustannuksilla on varmasti ollut myös lobbauspuhetta, mutta nyt se on totista totta. UPM on jo ilmoittanut siirtävänsä paperikoneen pois Suomesta jos rikkidirektiivi toteutuu. Joten voidaan hyvillä mielin (?) sanoa, että pelottelut eivät olleet vain satua, vaan totisinta totta. Eikä touhu jää pelkästään UPM:n varaan, vaan muut seuraavat perässä.

Kolmannesta seikasta en voi sanoa mitään, koska en tunne alaa tarpeeksi hyvin paitsi siltä osin, että Wärtsilä varmasti tulee hyötymään tästä rikkidirektiivistä taloudellisesti.

Viimeisestä kappaleesta sen verran, että kiitos sinulle Satu, että ymmärsit siirtymäkauden kustannuksia. Niinpä hallitus osallistuu satojen miljoonien kustannuksiin nimellisellä 30 miljoonan euron kokonaispanoksella, joka on vähän sama kuin sanoisi soittavansa jalkansa murtaneelle poloiselle ambulanssin, vaikkei ole soittamassa. Lienee turhaa sanoa, että kustannukset tulevat olemaan nimenomaan Suomelle valtavat. Ne ovat rahallisia ja henkisiä, sillä irtisanottuja tulee olemaan enemmän kuin mitä yksi paperikone työllistää.

Ironisinta touhussa on se seikka, ettei rikkidirektiivi tietenkään yksin teollisuutta Suomesta pois aja. UPM:n toimitusjohtaja tiivistää koko tuskan yhteen lauseeseen:

Suomessa kustannuskehitys on menossa koko ajan väärään suuntaan: energia, raaka-aineet, logistiikka, työvoima, tehdyt työtunnit, joustavuus

Niin, energia kallistuu koko ajan kiitos suurimmaksi osaksi Vihreiden, raaka-aineet tietenkin kallistuvat, logistiikka huononee, kun tiet rapistuvat ja työvoima kallistuu vuosi vuodelta.

Mitä itse luulette: kuinka monta vuotta "hyvinvointiyhteiskuntamme" kestää tätä hullua menoa? Minä veikkaan, ettei kovin kauan, kun vähän aikaa sitten Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen saivat juteltua keskenään (ja muiden kanssa) valtion menoarvion, jossa otetaan uutta velkaa taas miljardeja euroja. Suunta on koko ajan alaspäin ja vähän varakkaammille voisi jo melkein sanoa, että muuttakaa pois täältä Suomesta, ennenkuin hukka perii.

Ja jotta Satu Hassia ei ihan täysin päästetä pälkähästä, niin Talouselämän uutisessa kerrotaan, että:

Suomalainen Euroopan parlamentin jäsen Satu Hassi (vihr.) varmisti parlamentin raportoijana viime keväänä, että Itämerellä laivapolttoaineiden tiukemmat normit tulevat voimaan nopeammin kuin esimerkiksi Välimeren maissa.

Kiitos tästä Satu, kiitos!

Paavo Arhinmäen mielipiteiden vaihtuminen

1.5.2011 Yle kirjoitti uutisessaan näin:

Arhinmäki vaati myös vaalilupausten pitämistä. Tässä hän vetosi myös presidentti Tarja Halosen valtiopäivien avajaisissa pitämään puheeseen, jossa tämä sanoi, että vaalien lupaukset velvoittavat, jotta usko vaalien merkitykseen ja demokratiaan säilyy...

- Napit vain lentelevät, kun Timo Soini kääntää takkiaan. Hän on sanonut hallitusneuvotteluista, ettei semmoinen ole mahdollista, että otetaan sama asento, mikä oli ennen vaaleja, ryöpytti Arhinmäki...

Myös eurokriittisyys on kadonnut Soinin puheista, ja nyt ehdoton ei Portugalin tukemiselle onkin muuttunut neuvottelukysymykseksi, sanoi Arhinmäki.

Arhinmäki siis vaati vaalilupausten pitämistä, joka on itseasiassa hyvin ymmärrettävää. Hän vetosi myös Tarja Halosen puheeseen, joka oli hienosti tehty. Monet varmasti ajattelivat, että Arhinmäki pitää sanansa, eikä varsinkaan käännä takkiaan sen jälkeen, kun hän on syyttänyt muita takinkäännöstä.

Mitä mieltä Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki sitten oli, kun hänen puolueensa oli vielä oppositiossa vuonna 2010? Videopätkä on laitettu Youtubeen 20.11.2010 ja itse ohjelma on tullut 18.11.2010.

Tässä vähän videosta Arhinmäen kommentteja:

- ...Vasemmisto on sitä mieltä, että bonuksilla ja optioilla rahaa ahnehtineet pankinjohtajat pitää laittaa vastuuseen. Ei pankkikriisiä pidä laittaa tavallisten suomalaisten tai muiden maiden veronmaksajien niskoille. Kyse on siitä, että pankkien täytyy kantaa vastuu siitä pelistä, mitä he ovat pelannu...

- ...Tullaan luomaan painetta sille, että Suomi ei lähtisi tukemaan pankkeja...

- ...Takuita vaaditaan... öh, ne on ollu keskustelua, jolla yritetään saada suomalaisia hyväksymään se, että tuetaan pankkeja...

- ...Tosiasiassa niillä ei ole mitään pohjaa. Ne on EU-lainsäädännön vastaista. Artiklan 125 vastaista. Se on pelkkää puhetta suomalaiselle yleisölle...

- ...Eduskunnassa päätettiin 8000 miljoonan euron takauksista, niin siinä päätöksessä itseasiassa jo hallitus ja Katainen sito Suomen kädet siihen, että ollaan lähdössä tukemaan Irlantia, Portugalia, Espanjaa, Italiaa... tää jatkuu niin kauan, että pistetään markkinat kuriin...

- ...Te ootte ollu niin EU-uskovaisia ja hurraa-huudoin ajoitte tän EU-perustuslain läpi ja siellä nimenomaan kielletään maita tukemaan toisia taloudellisesti. Nythän vedotaan artiklaan 122, luonnonkatastrofiin...

- ...Jos ajatellaan Kreikan lainaa, niin siinähän ei pelastettu Kreikkaa tai kreikkalaisia, vaan saksalaiset ja ranskalaiset pankit...

-...Irlannin jälkeen tulee Portugali, Espanja, Italia...

Näiden pohjalta en yhtään ihmettele sitä, että miksi Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erotettiin vasemmistoryhmästä. He eivät voineet olla samaa mieltä hallitusohjelman kanssa.

Minusta on jotenkin surullista, että Paavo Arhinmäki esitti ennen vaaleja hyvin euro- ja EU-kriittistä linjaa ja näki taitavasti, että mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan (Portugali, Espanja, Italia...). Siksi on surullista, että vasemmisto silti kannattaa tällä hetkellä pankkien tukemista ja jättitakauksia. Se on ainakin minusta takinkääntämistä ja ainoa syy, mikä todennäköisesti oikeuttaa tämän asian vasemmiston mielestä on paljon kohuttu sijoittajavastuu, sekä Urpilaisen neuvottelemat vakuudet. Vakuudet, jotka ovat Espanjan tapauksessa 40%, koska 100% olisi vapaamatkustusta ja sijoittajavastuu, joka ei välttämättä edes toteudu.

Mutta jokainen tietenkin voi tästäkin asiasta vetää omat johtopäätöksensä.

Italia vuorossa?

Kirjoitin tämän vuoden huhtikuussa siitä, että Espanja on seuraavana jonossa ottamassa vastaan tukia, kun EU kertoi, että minkäänlaisia neuvotteluja Espanjan kanssa ei käydä. Kuten kaikki varmasti tietävät, niin niinhän siinä sitten kävi ja Suomikin on antamassa Espanjaan 40% takuulla (100% takuut olisivat Urpilaisen mukaan "vapaamatkustusta"...) rahaa ämpärikaupalla.

Kaikki varmasti tietävät myös Suomen hallituksen, Olli Rehnin ja Eduskunnan aiheuttaman EVM-sotkun, jonka purkautumista saamme todennäköisesti odottaa vielä jonkin aikaa. Joka tapauksessa pelimerkit ovat jo sisäpolitiikassa niin sekaisin, että voisin antaa Jyrki Kataiselle papukaijamerkin jo pelkästään siitä, että hän on onnistunut pitämään hallituksen koossa siitäkin huolimatta, että Suomi rahoittaa espanjalaisia pankkeja, joka ei varmasti ole Vasemmistoliitolle mikään herkullinen juttu. Muutenkin lehtitietojen varassa eläneelle koko homma näyttää varsin kummalliselta sotkulta, sillä sopimuspuolena on espanjalaisten pankkien omistama FGD, eikä Espanjan valtio...

Tämän kirjoituksen tarkoitus on kuitenkin spekuloida Italian tilannetta, vaikkei EU ole ainakaan vielä kertonut, että heillä ei ole mitään neuvotteluja Italian kanssa menossa.

Nimittäin Arvopaperi uutisoi tänään, että

Italian suurimpien pankkien UniCreditin, Intesa Sanpaolon, Monte dei paschi di Sienan, Banco Popolaren ja Mediobancan kaupankäynti Milanon pörssissä on keskeytetty rajun kurssilaskun vuoksi...

Kurssilaskun taustalla on markkinoiden huoli Espanjan tilanteesta. Espanjan 10-vuotisen bondin korko kiipesi aamulla kaikkien aikojen ennätykseensä ja veti myös Italian korot nousuun.

Mutta hetkinen? Meidän oma talousneromme Jutta Urpilainenhan lupasi Espanja-päätöksen jälkeen, että

Uskon ja toivon, että Espanjan tämänpäiväinen lainaohjelmapäätös lisää luottamusta Espanjaan. Tuo ohjelma on hyvä ja siinä on paljon sellaisia tavoitteita joita Suomi on pitänyt esillä, muun muassa sijoittajien ja omistajien vastuunkanto. Tietenkin toivon, että tilanne nyt ainakin hieman vakautuisi ja rauhoittuisi loppukesästä

Harmillista kyllä, Urpilaisen "toivo" ja "usko" eivät tälläisessä tilanteessa yleensä riitä ja siltä se tosiaan näyttää, sillä tällä hetkellä Espanjan valtion 10 vuoden lainojen korko on 7,486%. Lienee turhaa sanoa, että se on samalla lainojen ennätys. Näyttäisi siis siltä, että Espanjaan annettu paketti ei ole luonut minkäänlaista "uskoa" tai "toivoa" markkinoihin, jotka luonnollisesti tekevät mitä haluavat.

Huonolta näyttää todella myös Italian tilanne, sillä Italian 10 vuoden korot ovat olleet maaliskuusta 2012 lähtien koko ajan loivassa nousussa. Nyt tilanne on hieman parempi kuin Espanjalla (6,355%), mutta on hyvin todennäköistä, että kriisi siirtyy seuraavaksi Italiaan. Tätä tukee montakin seikkaa:

• Italialla on velkaa noin 2000 miljardia euroa. Espanjallakin velkaa on reippaasti yli 1500 miljardia euroa.
• Espanjan työttömyysprosentti on 24,6% ja nuorisotyöttömyys varmasti yli 50%. Italialla työttömiä on 10,2%, joka on toki paljon maltillisempi tilanne.
• Italia olisi jo kaatunut aiemmin ellei EKP olisi omien sääntöjensä vastaisesti ostanut Italian velkakirjoja vuoden vaihteessa. Silloin Italian 10 vuoden velkojen prosentti oli yli 7%.
• Italian talouden kasvu on hidastunut. Maaliskuussa Italian talous kasvoi enää 0,4%. Samaan aikaan julkinen velka kasvoi yli 120% bruttokansantuotteesta. Negatiiviset talousluvut tarkoittavat käytännössä sitä, että velkaongelmaa on hyvin vaikea pysäyttää.
• Italia osallistuu Espanjan tukipakettiin, joka on mieletöntä siinä mielessä, että todennäköisesti Italia maksaa rahasta korkeampaa korkoa kuin se saa Espanjalta takaisin. Näin ollen Italia jää asiassa tappiolle?

Aika tietenkin näyttää, että miten Italian käy, mutta minusta on varsin selvää, että Italia tulee pyytämään tukirahoitusta vielä todennäköisesti tämän vuoden puolella tai viimeistään ensi vuoden alussa.