Presidentin ele ja ihmisten rahankäyttö

Presidentti Sauli Niinistö teki hienon eleen, kun hän haluaa pudottaa palkkiotaan kymmenillä tuhansilla euroilla. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä ele on kansantaloudellisessa mittakaavassa todellakin vain ele, eikä mitään muuta. Saman eleen ovat aiemmin tehneet ministerit ja nyt odotellaan, että josko kansanedustajat laskevat palkkojaan (jota en muuten jaksa uskoa ennen kuin näen).

Joka tapauksessa tämä Niinistön ele on aiheuttanut jonkinverran keskustelua mediassa siitä, että pitäisikö tavallisten ihmisten pudottaa palkkojaan. Populisti-lehti Ilta-Sanomat teki asiasta oikein hienon videon, missä haastattelija käy kyselemässä helsinkiläisiltä, että pudottaisivatko he palkkojaan. Osa vastauksista yllätti ja osa ei.

Videolla on muun muassa pari naista, jotka ovat hoitovapaalla ja sitä kautta on helppo ymmärtää, ettei heillä ole mistä leikata. Sen sijaan videolta pistää esiin myös joidenkin kansalaisten keskuudessa oleva herraviha ja kateus, joka on perua suurin piirtein 100 vuotta sitten tapahtuneista asioista. Monet ovat nimittäin sitä mieltä, että kun asumme yhteiskunnassa, jossa kenellä tahansa on mahdollisuus kouluttautua, niin paremmin koulutetuilla ei ole oikeutta saada korkeampaa palkkaa. Se tekee heistä herroja. Samalla toivotaan, että herroilta voisi ottaa enemmänkin pois. Minä vain kysyn, että keitä he ovat? Onko herroja ja paljon palkkaa nauttivia Suomessa niin paljon, että he yksinään pelastavat uppoavan Suomen? Tuskinpa.

Muutenkin video ällistyttää sinällään. Noin 4000 euroa kuukaudessa (ilmeisesti brutto kuitenkin) tienaava kertoo, ettei hänellä ole varaa laskea palkkaansa. Toinen jamppa toteaa, että jos hän saisi 3000 euroa kuukaudessa, niin hän voisi palkkaansa laskea 100 euroa ja kolmas jamppa sanoo (ehkä tosin leikillään, pirustako sen tietää), että jos joku toinen leikkaa palkkaansa, niin hänelle voi antaa senkin osuuden. Joka tapauksessa videolta on nähtävissä, kuinka ahneus ja todellinen taitamattomuus rahan kanssa vievät meitä perikatoon.

Toisaalta onhan tämä ollut näkyvissä muun muassa vaaleissa. Kaikkien mielestä asiat menevät hyvin niin kauan kuin ongelmat eivät näy omassa lompakossa asti. He eivät todellakaan tuijota omaa pesäänsä pidemmälle asioita, vaan todennäköisesti reagoivat vasta sitten, kun näkymätön käsi käy rosvoamassa osan heidän rahoista suoraan lompakosta.

Muutenkin koko rahankäyttö on täysin järjettömällä pohjalla. Suurin osa ilmoittaa, ettei heillä ole varaa leikata palkkojaan, koska kaikki rahat menevät jo muutenkin. Pienituloisen kohdalta tämän vielä ymmärrän, mutta jos ajatellaan esimerkiksi kaveria, joka sanoi, että voisi 3000 euron palkastaan (jos sellaista saisi) antaa satasen tai 4000 euroa tienaavaa kaveria. He voisivat helposti rajoittaa menojaan, sillä varmasti jokainen on kuullut sen vanhan sananparren, että "eivät ne suuret tulot, vaan ne pienet menot".

Ensinnäkin koska he asuvat kaupunkialueella, niin he voisivat luopua autoistaan (mikäli heillä sellaiset on). Tämä toisi säästöjä vuoden aikana tuhansia euroja. He voisivat myös rajoittaa matkustamista ja asua halvemmalla jossain laitakaupungilla. Tämä voi kuulostaa epämukavalta, mutta niin muutkin tekevät jos rahan kanssa on tiukkaa. Itsekin luovuin autostani ja hupsis: kuntoni kasvaa kävellessä ja pyöräillessä ja rahaa jää jopa hieman säästöön. Kun ruokailutkin sujuvat itsevalmistettujen ruokien parissa, niin säästän siinäkin pitkän pennin.

Nykyaikainen kulutusyhteiskunta ei todellakaan näytä kynsiään tässä palkka-asiassa. Toisaalta kannattaa muistaa, ettei nykyaikainen kulutusyhteiskunta voi muutenkaan kestää. Loputtomalle kasvulle kun ei ole mitään edellytyksiä olemassakaan, joten ainoa vaihtoehto on pitemmällä kaavalla kulutuksen pienentäminen.

Mutta mitä muuten tapahtuisi jos palkka-ale syntyisi kautta linjan? Koetan listata tähän asioita, jotka voisivat tapahtua:

• Julkisen talouden menot kutistuisivat. Tämä saattaisi lyödä puhtia siihen, ettei Suomen valtion tarvitsisi ottaa niin paljoa velkaa selvitäkseen menoistaan.
• Eläkkeitä olisi pienennettävä samassa suhteessa.
• Pitkällä tähtäimellä ainakin kotimaisten tuotteiden hinnat laskisivat, koska kaupaksi on saatava kuitenkin jotain ja alempien palkkakustannusten takia tämä on mahdollista. Hintojen olisi myös laskettava siitä syystä, että harvemmalla olisi varaa maksaa "täysihintaista" tuotetta. Samoin kävisi todennäköisesti myös asuntojen hinnoille, sillä alentuneilla tuloilla ei kalliita asuntoja ostella.
• Verotulot kutistuisivat. Tottakai, kun palkat laskisivat, laskisivat myös verotulot. Tämä saattaisi estää velanoton kutistumisen sinällään.
• Alentuneet palkat aiheuttaisivat myös todennäköisesti 90-luvun laman kaltaisia henkilökohtaisia konkursseja, sillä monet tavallisista ihmisistä eivät osaa laskea edes kymmeneen. Liian suuret menot liian suurine asuntolainoineen potkisivat tosissaan ihmisiä päähän.
• Palkkojen alennus olisi periaatteessa ja miksei myös käytännössä vanha kunnon devalvaatio. Nyt kun devalvaatiota ei voida tehdä euron vuoksi, niin palkkojen alennus olisi käytännössä sitä. Tosin silloin kaikki ei tapahtuisi yhdessä yössä vaan paljon pidemmällä syklillä. Kun rahan arvo ei näytä muutenkaan laskevan (koska inflaatio ei ole vieläkään mitenkään hirvittävän korkeissa lukemissa), niin rahan arvon tiputtaminen siten, että sitä saadaan vähemmän voisi olla yksi keino "devalvointiin".