Vasemmiston odotettu rämpiminen kunnallisvaaleissa

Kirjoitin tämän vuoden helmikuussa siitä, että todennäköisesti vasemmiston tappio syvenee tulevissa kunnallisvaaleissa. Näin sitten kävikin ja pääsin näköjään melko lähelle omissa ennustuksissani, jossa povasin vasemmiston yhteiskannatukseksi 26-27 prosenttia. Toisin kuitenkin kävi ja kunnallisvaalien 2012 jälkeen vasemmiston yhteiskannatus oli 27,6%.

Heti vaalien jälkeen alkoi selittely ja kansan harhautus. Paavo Arhinmäki kutsui perussuomalaisten tulosta jöötiksi. Ehkä se oli sitä kaiken totuuden nimissä, sillä media ja gallupit olivat luvanneet suurempia kannatuslukuja. Jöötin sijaan Arhinmäen olisi silti pitänyt miettiä sitä, että miksi Vasemmistoliitto sai taas takkiinsa? Muutos edellisiin kuntavaaleihin oli toki marginaalinen 0,8 prosenttia miinusta, mutta silti koko 90-luvun ja 2000-luvun jatkunut alamäki sai taas suloista jatkoa. Lähihistorian huonoimmalla kuntavaalituloksella. Voisiko syy olla siinä, että vasemmisto kääntää takkiaan vai siinä, että yhä harvempi oikeasti työväestöstä ja "vasemmistosta" tuntee vasemmistoliiton oikeaksi kodikseen?

Ylläolevaan kuvaajan on laitettu SDP:n ja Vasemmistoliiton kunnallisvaalimenestys vuodesta 1992 lähtien. Se osoittaa melko pelkistetysti sen, että vasemmisto on pikku hiljaa kuolemassa Suomesta. Vuoden 1992 luvuista on tultu yhteiskannatuksessa ja varsinkin SDP:n osalta hurja matka alaspäin. Nyt SDP:n kannatus oli 19,6% (-1,7%), kun se oli vielä vuonna 1992 yli 27%!. Huonoa tulosta (tai itseasiassa oikeasti miltei historiallisen huonoa) selitettiin sillä, että perussuomalaiset tulivat tosissaan mukaan vasta nyt kunnallisvaaleihin. Siinä lienee osittain totuuden siemen, mutta on samalla muistettava, että kunnallisvaalikentällä perussuomalaiset on tulokas, rookie. Heillä ei ollut kokeneita kunnallisvaalikettuja heittää tuleen ja väittäisin, että perussuomalaisten menestys (tai menestymättömyys) kaatui siihen, että heillä ei ollut tarpeeksi hyviä ehdokkaita kuntien asukkaille. Näin ollen SDP:n ja Jutta Urpilaisen on turha selittää perussuomalaisilla lähes historiallisen huonoa vaalitulosta.

Siksi on oikeasti ihmeellistä lukea, että esimerkiksi Ilta-Sanomien uutisen, "Demareilta historiallisen surkea tulos", jälkeen Uusi Suomi uutisoi demareiden juhlineen historiallisen huonoa tulosta kuin voittoa. Eikö tässä tilanteessa olisi pikemminkin pitänyt kysyä sitä, että "mitä teimme väärin?". "Missä voimme parantaa?" Todellisuudessa ainakin minun mielikuvani demareista on seuraava: he ovat eläköitymässä oleva puolue, jossa ei ole tarpeeksi nuorta voimaa takana (toisin kuin esimerkiksi Kokoomuksella). Sen takia he ja vasemmistoliitto tulevat myös tulevaisuudessa menettämään ääniä luonnollisen poistuman kautta. Demareilla ei vielä kaiken tämän lisäksi ole mitään annettavaa työtä tekeville ihmisille tai lapsiperheille. Vain julkisia palveluja, jotka revitään keskiluokan selkänahasta. Toisin sanoen vasemmalla olevat puolueet eivät ole enää työtä tekevän ihmisen puolella, vaan tätä vasemmistoa tukevat pääosin eläköityneet tai eläköitymässä olevat ihmiset, joiden ei tarvitse enää töitä tehdä. Siinä on syy vasemmiston tappioon myös tulevaisuudessa.