Lehmänkauppojen hinta

Olin jo itselleni luvannut, etten jaksa kirjoittaa tunneli- tai ratikka-asiasta sanaakaan. Tunneli on jo tehty ja ratikka on saanut päätöksensä, että se tehdään. Hyvä niin, sillä minusta tuntuu siltä, että päätöksen teko on jossain tapauksissa parempi asia kuin päättämättä jättäminen. Kun ratikka saatiin vihdoin päätettyä, voidaan Tampereen kaupungissa keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Vai voidaanko?

Kirjoitan tätä siksi, että Tampereen päätöksenteosta on paljastunut ikäviä tosiasioita, joista on uutisoitu. Viittaan luonnollisesti Aamulehden artikkeliin, jossa muutaman kaupungin päättäjät kertovat omia ajatuksiaan ruuhkista, joita tunneli on aiheuttanut. Sinänsä ruuhkat eivät minua kiinnosta vaan se, miten asioita hoidetaan rakkaassa kaupungissamme.

Olli-Poika Parviainen ja Riitta Koskinen paljastavat sen meille:

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, Riitta Koskinen kommentoi päätöstä näin:

– Arvasin, että ruuhkia syntyy, koska eritasoliittymää ei alunperin saatu. Mutta ellemme olisi tehneet nahkapäätöstä, Rantatunnelia ei olisi saatu lainkaan. Tunnelin kustannukset olisivat nousseet niin korkeiksi, että poliittinen vastustus olisi ollut liian suurta.

– Vihreät ovat sitoutuneet Rantaväylän tunnelihankkeeseen osana pormestariohjelmaa, mutta kaavailtuja maanalaisia eritasoliittymiä emme olisi voineet hyväksyä. Ne jäävät nyt yhdeksi vaihtoehdoksi tulevaisuudessa ja asiasta keskustellaan myöhemmin, jos tarvetta on, Parviainen jatkoi.

Nyt hän perustelee näkemystään toteamalla, että tunnelipäätös ei olisi mennyt läpi, ellei kustannuksia olisi pidetty kurissa.

Näin. Meille on kerrottu, että tunnelipäätös ikään kuin ruhjottiin läpi puoliksi valmiina kustannusten takia ja sen vuoksi, ettei asia olisi muuten mennyt läpi. Minä puolestaan väitän, ettei ratikka olisi mennyt ilman tunnelia läpi ja sen takia Vihreiden poliittinen peli on ollut asiassa vahvaa. Ilman tunnelia ei olisi tullut ratikkaa, eikä ilman ratikkaa olisi tullut tunnelia. Näin se asia vain on. Samalla asiassa paljastuu se puoli, miten asioita kunnallisella tasolla runnotaan läpi nähtävästi käyttämällä puolitotuuksia.

On paljon puhuttu myös menneinä vuosina vastuusta ja vastuun kannosta. Kun vastuuta ei haluta kantaa, voi ihmiselle syntyä omanlaisensa dementia, joka on inhimillistä. Tässä esimerkki siitä:

– Kun alunperin tunnelia meille esiteltiin, meille ei kerrottu, että se johtaisi ruuhkiin. Ehkä viranhaltijat olivat oivaltaneet tämän, mutta meille päättäjille Näsinkallion eritasoliittymä näyttäytyi ylimääräisenä kustannuksena.

Olli-Poika Parviainen Aamulehdessä 

Kuitenkin samassa uutisessa todetaan:

Liittymän jätti pois Rantatunnelin rakentamissuunnitelmista Tampereen kaupunginhallituksen suunnittelujaosto kokouksessaan 4.10.2010, vaikka projektinjohtaja Mauri Eskonen varoitti ruuhkista selvin sanoin.

Tämä linjaus tehtiin uutisen kertomana kaupunginvaltuuston linjauksen mukaan, joten ihmettelen kovasti, että miten Parviainen ei olisi voinut tietää tästä? Varsinkin kun Koskinen itse kertoo, että "viranhaltijat tekivät luottamushenkilöille kyllä riittävän selväksi, että ruuhkia syntyy, jos liittymää ei tehdä". Eikö päättäjille oikeasti kerrottu tästä asiasta? Vaikea sanoa kahden subjektiivisen kommentin perusteella, enkä päässyt itse jostain syystä lukemaan pöytäkirjoja (tai sitten vain en osaa käyttää sovellusta).

Tätä myöten on myös kysyttävä, että onko ratikkapäätöksessä varmasti tuotu esiin kaikki tarvittavat seikat, jottei yllätyksiä synny? Olisi varsin ikävää lukea uutinen, että ratikka tarvitsee esimerkiksi 50 miljoonaa lisää rahaa syystä A ja 10 miljoonaa lisää syystä B, koska A:ta ja B:tä ei haluttu tuoda esiin päätöksen aikaan, jotta ratikka olisi mennyt läpi valtuustossa.

Minusta tämänkaltainen puolitotuuksien kertominen ja asioiden että hankkeiden eteenpäin vieminen osittain harhaanjohtamalla pitäisi lopettaa välittömästi. Eivät valtuutetut näemmä voi käsittää näinkään isoja ja kalliita asioita, joten he ovat helposti johdettavissa harhaan päätöksissään. Minä toivoisin asioissa rehellisyyttä, eikä piilottelua. Piilottelu kun luo ikävän jälkikaiun lopulta kaikkiin toimiin varsinkin kun kunnallishallinnon pitäisi olla mahdollisimman läpinäkyvää.