Minulla oli tänään uutisellisesti mielenkiintoinen päivä, sillä tänään aloitin pyöräilyn tältä vuodelta olin yllätyksellisesti kohtuullisen hyvässä hapessa. Tämän lisäksi Lukko vei playoff-pelin nimiinsä filmauksen ansiosta ja niin: Jyrki Katainen kertoi, että hän ei aio asettua ehdolle, että Eurooppa kiinnostaa ja silleen, että pääministeri vaihtuu kesällä. Ai jahas, tämäkö on nyt sitä kuuluisaa vastuunkantoa?
Uutisia selaamalla yksi kommentti oli minusta yli muiden: "hallituksen konkurssijulistus", jonka esitti junasta noussut Timo Soini. Sitä tämä todellakin on, sillä hallituksen joukkopako (Eurooppaan) alkaa muistuttamaan sitä, kuinka rotat poistuvat uppoavasta laivasta. Tästä mielikuvasta on vaikea päästä tässä taloudellisessa tilanteessa eroon ja on todettava, että Kataisen ilmoitus tulee siinä mielessä outoon paikkaan, sillä juuri kun itsekin luulin, että hallituksella menee paremmin (SOTE-ratkaisu opposition kanssa, vasemmistoliiton lähtö hallituksesta) asiat menevätkin väistämättä siihen arvoitukselliseen suuntaan, jonka lopputulosta on hyvin vaikea ennustaa. Tosiasia kuitenkin näyttää olevan se, että meillä on tällä hetkellä muodostumassa väkisinkin Suomeen poliittinen tyhjiö, jossa kyvykkäät ja kykynsä näyttäneet poliitikot loistavat poissaolollaan. Miksi? Siksi, että he pakenevat Eurooppaan luultavasti ymmärtäen Suomen äärimmäisen vaikean tilanteen.
Ilmoitus on pikaisen keskustelupalstojen selailun jälkeen aiheuttanut "positiivisia" pöhinöitä tyyliin "viimeinkin lähtee" ja ironisia tokauksia, jossa muistutetaan valtion velan kasvusta ja EU-tuista Kataisen VM- ja PM-kaudella.
Nyt kun Katainen ilmoitti omasta "erostaan", niin voidaan samaan hengenvetoon todeta, että Jutta Urpilainenkin "eroaa" jos häviää Antti Rinteelle vaalit. Tämän lisäksi eurovaaleihin on jo ehtinyt ilmoittautua kuntaministeri Henna Virkkunen, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, sekä ex-ministeri Merja Kyllönen. Tämän lisäksi eu-vaaleissa nähdään mm. Heidi Hautala, Liisa Jaakonsaari, Annika Lapintie ja moni muu poliittikkojen dinosaurus, joka yrittää päästä vielä nokkimaan viimeiset muruset tilipussiin ennen eläköitymistä.
Mutta se poliittinen tyhjiö? Mitä meille Suomeen jää?
Kokoomuksen johtoon ei liene kovinkaan kelvollista tallaajaa olevan ehdolla. Virkkunen on liian kokematon ja näkymätön pääministeriksi, eikä hänen karismansa kestäne mahdollisia ongelmia. Jan Vapaavuorella on puolestaan menneisyydessään ongelmia poliisin kanssa, eikä häntä siksi voine pitää potentiaalisena pääministeriehdokkaana. Jonkin verran julkisuudessa nähty Sampsa Kataja puolestaan munasi mahdollisuutensa mielestäni siinä, että kehtasi toikkaroida humalassa Eduskunnassa. Alexander Stubb taas ei sovi pääministeriksi siksi, että hän selvästi haikailee takaisin Eurooppaan ja se hänelle suotakoon. Mustaksi hevoseksi saattaa nousta Petteri Orpo, joka toimii eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana. Orpon karisma voisi pestiin riittää, mutta taidot ja kokemus eivät puolestaan välttämättä riitä.
SDP puolestaan on ihan sekaisin. Jos ay-jyrä Antti Rinne valitaan uudeksi puheenjohtajaksi, ottaa SDP todennäköisesti askeleita takaisin vasemmalle, joka on virhe keskiluokkaisen äänestäjän silmissä. Rinteen ajatukset näyttävät tällä hetkellä median mukaan olevan aivan liikaa vasemmalla nostaakseen puolueen kannatuksen uuteen nousuun. Kun muita haastajia ei ole ja Erkki Tuomiojakin alkaa olemaan vanha, niin SDP:llä on oikeasti johtajuudessa ongelmia.
Keskusta puolestaan on nykyään täysin Juha Sipilän varassa. Siinä missä Sipilä joutuu sairaslomalle, niin Keskustan kannatus lähtee välittömään laskuun. Pahinta on, että kun Keskustan puhuja-dynamot alkavat eläköitymään, ei jäljelle jää muita näkyviä poliitikkoja kuin Anssi Kaikkonen, joka näyttää pärjäävän paremmin tv:n viihdeohjelmissa kuin Eduskunnassa. Keskusta onkin tällä hetkellä vahvasti profiloitunut suhteellisen pragmaattiseen Sipilään.
Perussuomalaiset ovat puolestaan aivan liian sekaisin pystyäkseen esiintymään hallituspuolueena. Soinin kirja teki huomattavaa hallaa puolueelle paljastaessan, ettei hänen lähimmät luottomiehensä olekaan kovin kyvykkäitä. On se sitten totta tai ei, niin se aiheutti monen silmissä hallaa puolueelle. Tämän lisäksi on todettava, ettei Soinin takana seiso kovinkaan kyvykkäitä ihmisiä, vaan monet ovat jopa Soinin mielestä yhden asian miehiä. Puolue näyttääkin seisovan omalla tavallaan savijaloille, jota Soinin kädet kannattelevat.
Vihreät ovat puolestaan olleet jo pitkään yhden asian puolue, jossa tavoitteena on kurjistaa suomalaisten oloja. Sydäntä lähellä olevat luonnonmukaiset asiat eivät ole yhteydessä taloudellisen ajattelun kanssa ja se vaikeuttaa asioita huomattavasti. Vihreiden kyvykkäin mies on eittämättä Osmo Soininvaara, mutta sen jälkeen "käppi" muihin on merkittävä.
Vasemmistoliitto puolestaan on täynnä taivaanrantaa vasemmalla maalaavia ihmisiä, joista moni ei välttämättä osaa edes budjetin loppusummaa. On tärkeää ilmeisesti ajatella suuria linjoja, mutta samalla unohtaen monet niistäkin. Paavo Arhinmäki on silti karismaattinen ja suhteellisen suoraselkäinen johtaja, mutta hän teki liian paljon uhrauksia hallituksessa toimimalla omia sanojaan vastaan ja hyväksymällä monia asioita, joita oma ryhmä ei edes halunnut hyväksyä.
KD:n Päivi Räsänen on onnistunut omassa toimessaan hyvin, mutta Bjarne Kalliksen jälkeen KD:n massa on aivan liian harmaata ja aivan liian uskonnollista onnistuakseen missään asiassa. KD:sta onkin tullut Suomessa toinen virallinen "joo-joo"-puolue, jota RKP luonnollisesti edustaa täysin suveneeristi. Tämä on sääli, sillä ehkä tällä hetkellä kyvykkäin hallituksen ministeri vaikuttaa silti olevan Carl Haglund, joka jonkinlaista liberalismin lippua heiluttaen silti puolustaa ruotsin kielen asemaa Suomessa. Vaikka Haglund on karismaattinen ja "oikeanlainen" poliitikko, on hän väärän laivan puikoissa onnistuakseen missään muussa asiassa kuin ruotsin kielen säilyttämisessä.
Niin, mistä me voisimme saada kyvykkäitä poliitikkoja vai pitäisikö meidän kuuluttaa virkamieshallitus esiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti