Jotain hyvääkin välillä

Hallituspuolue kokoomus on viime aikoina käyttäytynyt kuin perussuomalainen kansanedustaja: irrationaalisesti. Siitä ei ole kovinkaan pitkää aikaa, kun kokoomuksen eduskuntaryhmä ehdotti, että rikoslain lahjussäännöksiä pitäisi muuttaa. Se ehdotti sitä sen jälkeen, kun Ilkka Kanerva oli saanut ehdollisen tuomion käräjäoikeudessa. Kohu asiasta nousi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen lausunnosta, jossa hän muun muassa totesi näin:

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mielestä on häkellyttävää, että kokoomus haluaa tarkistaa rikoslakia juuri nyt kun sen oma kansanedustaja eli Ilkka Kanerva on pulassa. Kalske on kuunnellut torstai-illan uutisia kokoomuksen eduskuntaryhmän Kanerva-kannanotoista ärtyneenä.

Myöhemmin kokoomus yritti paikkailla sanomisiaan, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja se johti siihen, että jopa Aamulehtikin huomioi tapauksen ja torui kokoomuksen käsittämättömän väärään aikaan annettua lausuntoa.

Noh, annetaan sen olla ja ihmetellään tätä paljon mediassa puhuttua Guggenheim päätöstä, joka ei mennyt edes Helsingin kaupunginvaltuustoon, kun vihreiden, SDP:n, vasemmistoliiton ja perussuomalaisten edustajat vastustivat asiaa siinä missä kokoomuksen, yksi vihreiden ja RKP:n edustajat kannattivat. No, se on ollutta ja mennyttä, mutta kokoomuksen ja median käytös tässä asiassa hämmentää minua paljon enemmän. Se nimittäin on sellaista, että vähän heikkohermoisempi menettäisi varmaan muutaman haipuvan.


Aloitetaan kokoomuksesta, joka kertoi Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajan, Risto Rautavan, suulla, että:

- Tämä on meidän mielestä demokratian irvikuva. Demarit ja vihreät eivät uskaltaneet päästää asiaa valtuuston päätettäväksi, joka on kuitenkin demokraattinen elin

Että demokratian irvikuva? Onko se Rautavan mielestä demokratian irvikuvaa, että Helsingin kaupunginhallituksen valitsee kuntalaisten valitsema valtuusto? Ja että kaupunginhallitukselle on tehty selkeät säännöt? Ja että sille kuuluu tälläiset asiat? Välillisesti kaupunkinhallitus on kuntalaisten valitsema, joten mikä tässä asiassa on demokratian kannalta irvikuvallista? Minusta ei mikään. Ainoa ongelma taitaa olla se, että Rautavan ajatukset eivät menneet läpi.

Median reagointikin on varsin kummallista. Meinasin suurin piirtein tukehtua aamumuroihini, kun luin erään Aamulehden pääkirjoituksen, joka alkoi repäisevästi: "Helsinki valitse luuserin unelman". Sitten ilmeisesti Aamulehden päätoimittajalta lähti mopo käsistä, sillä hän muun muassa kirjoitti:

Guggenheim ei ollutkaan Helsingille taidemuseo, vaan jonkinlainen pikkusieluinen kunnallispoliittinen peli. Valittaen on todettava, että jopa maailmanlaajuisesti huomattavan taidekeskuksen ja maamerkin sijaan maamme pääkaupunki valitsi takertumisen vanhaan...

...jossa ratkaisevan – ja suomeksi sanottuna aivan käsittämättömän – soolon soitti vihreiden ryhmänjohtaja Ville Ylikahri, joka kertoi epäröimättä äänestäneensä omaa kantaansa vastaan...

Nyt on hyvä asettaa vastakkain kaksi kuvaa Helsingistä ja suomalaisesta demokratiasta: Pohjolan taidejohtajuuden ottaminen ennakkoluulottomalla Guggenheim-hankkeella ja tämä pikkupoliittisesti piipertävä farssi, joka todisti suomalaisen kuntapäättämisen väkevimmistä voimista, rahanpuutteesta ja ruikutuksesta.

Helsingissä Guggenheim-suunnitelman kaatoi viime kädessä – ei poliitikkojen apulaiskaupunginjohtajan valinnasta alkanut pelikuvio – vaan mikä erikoisinta, taiteilijoiden ja museoväen vastustus.

Sopivan matkan päästä on helppo nähdä, että Helsinki valitsi luuserin unelman. Sen rinnalla Tampereen raikkaat keskustavisiot näyttäytyvät metropolin arvoisina, juuri kuten avarakatseiselle kakkoskaupungille kuuluukin...

On toki loogista, että voidaan olettaa tämän päätöksen olevan kunnallispoliittinen kosto, kun vihreiden edustaja ei päässytkään apulaiskaupunginjohtajaksi. Pitäisin kuitenkin todennäköisempänä sitä, mitä vihreät ovat tässä tapauksessa kertoneet: suurin osa taitelijoista vastusti hanketta, rahat ovat tiukassa ja kansalaisvastustus on suurta. Se on paljon todennäköisempi syy äänestää näin.

Yritin oikeasti etsiä, että äänestikö Ylikahri kantaansa vastaan. En löytänyt mistään uutista, että hän olisi näin tehnyt. Hän on sanonut, että Guggenheim voidaan ehkä ottaa uudestaan käsittelyyn jos sopimusehdot muuttuvat, muuten ei, mutta ei se kuulosta takin kääntämiseltä.

Tämä kolmas kappale on melkein kuin Risto Rautavan kynästä. Suomalainen demokratia on hyvä Aamulehti sitä, että tehdään niin kuin enemmistö haluaa. Siitäkin huolimatta, että vähemmistö olisi oikeassa. Hyväksykää se. Ja sitäpaitsi: miten rahanpuute on farssi, jos tämä tilanne todetaan? Pitäisikö ottaa velkaa moisen rahasyöpön takia?

Taiteilijat ja museoväki vastusti tätä, koska he pelkäävät työnsä ja rahojensa puolesta. Tälläkin hetkellä museoväkeä saneerataan pihalle, eikä taitelijoilla mene yhtään sen paremmin. Guggenheim olisi vain lisännyt museoväen rahapulaa ja muutenkin koko päätös olisi todennäköisesti näivettänyt Suomen kulttuurista kenttää entisestään.

Tampereen raikkaat keskustavisiot ovat vitsi. Keskusareenaa tuskin on tulossa hetkeen, tunnelia vastustetaan henkeen ja vereen (vai kuka oikeasti kannattaa sitä) ja ratikan kustannukset saattavat ajaa meidät mieron tielle. Olivatpa raikkaat keskustavisiot kuinka hienoja tahansa, niin ne tarvitsee jotenkin rahoittaa ja sellaisia rahoja ei ole näkyvissä. Lisärahaa valtiolta ei ole luvassa ratikkaan, saatika tunneliin. Se lienee kaikille selvää. Tunnelikin on vain väistyvän valtuuston lempilapsi, joka uhkaa jäädä täysin äpäräksi, ellei sitä väkisin väännetä ennen kunnallisvaaleja läpi.

No, täältä tähän tällä kertaa.