Missä menee poliittisen uskottavuuden raja?

Niin, hyvät lukijat (joita lienee 5-10 kpl...), olen miettinyt tässä muutaman päivän, että missä menee poliittisen uskottavuuden raja. Tämä on tullut esiin jopa mediassakin lähinnä arvonlisäveron noston vuoksi. SDP:n puheenjohtaja ja nykyinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen julisti melko jyrkästi vuonna 2011 seuraavaa:

Sanomme jyrkästi ei kokoomuksen ja keskustan esitykselle nostaa arvonlisäveroa. Se on helppo, mutta huono poppakonsti, joka syöksee meidät syvemmäle siihen suohon, johon olemme viimeisten vuosien aikana painuneet

Vuonna 2012 Urpilainen puolusti kuitenkin arvonlisäveron nostoa näin:

Politiikka on kompromissien taidetta ja välillä kompromissien tekeminen on vaikeaa, mutta voin sanoa, että tämä kompromissi on hyvä, se pienentää tuloeroja ja se on Suomen ja suomalaisten hyväksi

Voisin sanoa tähän, että arvonlisäveron nosto itseasiassa lisää tuloeroja, sillä arvonlisävero on tasavero. Tämän SDP:kin on aikoinaan sanonut ja nyt he sanovat toista.

En kuitenkaan aio takertua tähän epäloogiseen lauseeseen tämän enempää, vaan aion pienen hetken miettiä sitä, mitä muuta Urpilainenkin sanoi. Politiikka on todellakin kompromissien taidetta: kirjakielessä puhutaan näissä asioissa poliittisesta kaupankäymisestä, kansantaloustieteilijät puhunevat trade offista ja tavallinen kansa puhuu lehmänkaupoista.

Totuus on, että politiikka toimii harvoin siten, että yksi puolue voi sanella politiikan suunnat. Siihen tarvitaan erilaisia koalitioita, johon Kokoomus on joutunut keräämään mukaan kaikki pienet puolueet, sekä SDP:n. Syntyi sateenkaarihallitus, jossa kaikki tarvitsevat kaikkia pysyäkseen vallassa. Yhtälö on hyvin vaikea ylläpidettäväksi, mutta tälläisessä tilanteessa poliittinen ilmapiiri tarvitsee välttämättä lehmänkauppoja, jossa SDP:n tiukka ei ALV:n nostolle muuttui kylläksi. Tämä on siis normaalia politiikkaa, eikä siinä periaatteellisella tasolla ole mitään erikoista. Mutta...

... hyvä kysymys on siinä, että missä menee poliittisen uskottavuuden raja?

Kuinka pitkään SDP voi tehdä omia lupauksiaan vastaan ja missä menee se veteen piirretty viiva, jossa kuppi kallistuu siihen suuntaan, että puolue ei pidä lupauksistaan kiinni? Trendi on SDP:n osalta varsin heikko, kuten esimerkiksi näistä voi sen katsoa:

• ALV:n nosto lupauksista huolimatta. Lähde.
• 100% takuut Kreikan lainoille eivät toteutuneet ja tukipaketteja on jaettu sinne tänne. Lähde.

Niin, missä menee se veteen piirretty viiva SDP:n poliittisen uskottavuuden kanssa? Onko se tullut jo vastaan vai ei?