Palveluyhteiskunta heikentää hyvinvointiyhteiskunnan

Kalle Isokallio lohkaisi Iltalehden blogissaan varsin osuvasti siitä, kuinka nykyisellä nuorisolla on kohtuuttoman suuri taakka, kun suuret ikäluokat menevät eläkkeelle. Olen itsekin toitottanut sitä, että nyky-nuorisolla ei ole varaa maksella suurten ikäluokkien eläkkeitä. Vastauksena tähän olen yleensä saanut epämääräisiä vastauksia tai tuttua uhoa, että on tehty 30-vuotta työtä ja eläke on ansaittu.

Ehkä niin, mutta olisi katsottava oikeasti totuutta silmiin, sillä teollisuusyhteiskuntamme, jossa työ tuotti rahaa julkisille palveluille, on muuttumassa palveluyhteiskunnaksi. Tämä tarkoittaa automaattisesti sitä, että yhä vähempi ihminen tekee tuottavaa työtä, sillä palveluyhteiskunnassa työ saattaa tuottaa hyvää ihmiselle itselleen, mutta ylimääräistä rahaa ei tule mistään. Yhtälöä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta totuus on, että tuottavasta työstä saadaan ne eurot verokassaan ja jos tuottavaa työtä tehdään vähemmän, tuo se verokassaan vähemmän veroja.

Onkin siis selvä, että julkisia menoja olisi heti hillittävä ja mielellään vielä leikattava rajusti.

Tämä kuulostaa todella epämiellyttävältä ratkaisulta ja poliittiselta itsemurhalta, mutta tosiasia on, että joka tapauksessa tämä tulee jossain vaiheessa esiin. Nykyinen nuoriso ei voi vain palvella toisiaan ja eläkeläisiä, vaan suurimman osan heistä olisi tehtävä tuottavaa työtä.

Kukakohan olisi se poliitikko, jolla olisi pokkaa nostaa kissa pöydälle niin kunnanvaltuustossa kuin eduskunnassa? Me emme voi ottaa loputtomasti velkaa, me emme voi palvella toisiamme (ellemme sitten hyväksy sitä tosiasiaa, että elintasomme laskee vääjäämättä), emmekä me voi odottaa tumput suorina, että paska osuu tuulettimeen. Suuret ikäluokat jäävät pian eläkkeelle, joka tarkoittaa sitä, että muutosten aika julkisten menojen hillitsemiseen olisi tässä ja nyt -vaikka päätökset olisivat inhimillisestä näkökulmasta kestämättömiä.

Bileet ovat pian ohi ja kerskakulutuksen tilalle tulevat vuosikymmenien mittainen penninvenytys ja pahoinvointiyhteiskunta, jossa ihmiset palvelevat toisiaan tekemättä yhtään mitään tuottavaa työtä.