Farssista syntyi hallitus, joka ei kykene yksimielisiin päätöksiin

No niin. Siinähän sitten kävikin niin, että takinkäännön maailmanmestaruuskisat lopulta käynnistettiin ja Suomi sai hallituksen, joka tässä laajuudessa ei tule ikinä kykenemään yksimielisiin päätöksiin.

Totuus hallitusneuvotteluista on se, että kyseessä oli poliittinen farssi, joka lähti liikkeelle vaalituloksesta, kansan muutoksen halusta, sekä Perussuomalaisten vaalivoitosta, joka oli todellinen jytky, kuten Timo Soini asian kiteytti. Lopulta jytky kiteytti monta pientä ja isoa puoluetta yhteen synnyttäen jo valmiiksi eripuraisen hallituksen, joka itse asiassa joutui ottamaan hallitusneuvotteluissa kaksi kierrosta, ennenkuin mielipiteet hitsautuivat yhteen. Karua kuitenkin on, etteivät ne ole vieläkään yhteisiä.

Puhutaan kuitenkin vielä muutama lause itse hallitusneuvotteluista, sillä neuvottelut olivat täydellinen poliittinen farssi.

1. Katainen yrittää muodostaa hallituksen Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten kesken. Tämä kuitenkin epäonnistuu, sillä Perussuomalaiset eivät halua tukea nykyistä EU-linjaa.
2. Katainen kertoo, että hän yrittää muodostaa hallituksen Kokoomuksen, SDP:n, KD:n, RKP:n ja Vihreiden kanssa. Tämä kuitenkin hylätään nopeasti, sillä SDP haluaa aatetoverinsa Vasemmistoliitosta mukaan.
3. Katainen yrittää muodostaa hallituksen Kokoomuksen, SDP:n, KD:n, RKP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa. Neuvottelut kestävät päiväkausia, mutta ne ovat vaikeuksissa muun muassa talouspolitiikan takia. Lopulta puolueet ovat niin erimielisiä, että Katainen potkaisee SDP:n ja Vasemmistoliiton ulos neuvotteluista. Sitä ennen pari Vasemmistoliiton neuvottelijaa on lähtenyt vapaaehtoisesti neuvotteluista.
4. Julkisuudessa vilisee vaihtoehtoja, joista suosituimpia ovat mm. Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten hallitus, joka ei tietenkään toteudu PS:n EU-vastaisuuden takia.
5. Katainen ilmoittaa, että "sixpack" kokoontuu jälleen. Tällä kertaa neuvottelu kestää muutaman päivän ja farssin lopputulos on valmis.

Palaan itse hallitusohjelmaan toisessa blogikirjoituksessani, jonka kirjoitan joskus myöhemmin. Nyt on aika tarkastella hallitusta ja sen toimintaedellytyksiä.

Pääministeri: Jyrki Katainen

Halusi väkisin pääministeriksi ja pääsi. Joutui luopumaan monista Kokoomuksen tavoitteista ja joutui tyytymään vain 2,5 miljardin euron säästöihin ja veronkorotuksiin. Lisäksi muita tavoitteita lytättiin lähinnä vasemmalta, jonka tukea hän tarvitsi kipeästi. Voisin kuvitella, että hän tanssii pienellä langalla omien ja vasemmalla olevien välissä. Asema on joka tapauksessa vaikea.

Valtionvarainministeri: Jutta Urpilainen

Teki erittäin rohkean päätöksen ryhtyessään valtionvarainministeriksi. Tämä on tärkeä pesti, mutta samalla tässä muhii äärimmäinen epäonnistuminen. Näinä tuulisina tukien ja lisätukien aikana tarvitsisimme kokeneemman ministerin, mutta sellaista ei jostain syystä hankittu. Erkki Liikanen tai Erkki Tuomioja olisi ollut paljon parempi valinta tähän vaativaan virkaan. Asiaa on käsitelty myös Havaitsijan blogissa.

Ulkoasiainministeri: Erkki Tuomioja

Ehkä pahin mahdollinen valinta. Miehen maine kotimaassa ei ole mairitteleva, ja ulkomailla se on vieläkin huonompi. USA:n suhteet Tuomiojan kaudella olivat viileät, eikä mies onnistunut EU:n ulkoministerinä. Kaiken tämän lisäksi Ranskan silloinen presidentti nolasi Tuomiojan julkisesti nimittämällä tätä "pyöreäksi nollaksi" (lähde 1 & lähde 2 & lähde 3). Siksi onkin perusteltua kysyä, että miksi mies valittiin uudestaan ulkoministeriksi, vaikka hän olisi ollut huomattavasti pätevämpi esimerkiksi valtionvarainministeriksi?

Ulkomaankauppa- ja Eurooppa-ministeri: Alexander Stubb

Stubb on ehkäpä paras mies Eurooppa-ministerin pestiin.

Oikeusministeri: Anna-Maja Henriksson

Väritön ja suhteellisen hajuton valinta oikeusministeriksi. Herätti tosin ihmetystä vuonna 2009 sanomalla, että Ahvenanmaa voi irrottautua Suomesta, mikäli Ruotsin kielen asemaa heikennetään. (lähde 1 & lähde 2)

Sisäasiainministeri: Päivi Räsänen

Kristillisdemokraattien ainoa ministeri sai arvokkaan sisäministerin salkun. Puolue lähti mukaan sillä ehdolla, että hallitus ei aja sukupuolineutraalia avioliittolakia läpi tällä vaalikaudella. Asetelma meni kuitenkin päälaelleen, kun hallitustoverit ilmoittivat vievänsä asiaa eteenpäin Eduskunnassa joka tapauksessa. Asiassa on ainakin ulkopuolisin silmin katseltuna mukana lievää huijaamisen makua.

Puolustusministeri: Stefan Wallin

RKP on ennenkin saanut puolustusministerin salkkuja. Uskoisin, että suhteellisen väritön ja hajuton Wallin sopii tähän tehtävään hyvin.

Kunta- ja hallintoministeri: Henna Virkkunen

Tärkeä pesti, sillä kuntaliitokset ovat edelleenkin tapetilla. Ne olisi myös tärkeä saada toteutetuksi, vaikka vastustusta löytyy kuntien ja etenkin Keskustan piiristä.

Opetusministeri: Jukka Gustafsson

Pitkän linjan kokenut poliitikko saa ensimmäisen kerran maistaa ministerin pestiä. Tähän asti ollut varsin väritön ja hajuton, mutta nyt kenties toiset tuulet puhaltavat.

Kulttuuri- ja urheiluministeri: Paavo Arhinmäki

Pelasi oman pelinsä taitavasti, sillä luopui haastavasta Liikenneministerin pestistä ja perusteli omaa osuuttaan Kulttuuri- ja urheiluministerinä. Tämä oli fiksu veto, sillä Liikenneministerin pesti tulee olemaan tällä hallituskaudella valtavan vaikea varojen puutteen vuoksi. Isompia ongelmia Arhinmäellä on sen sijaan puolueen sisällä, sillä Vasemmistoliitto on harvinaislaatuisen epäsopuinen siitä, että pitäisikö heidän olla hallituksessa vai ei. Kiistat ovat näkyneet jo Eduskunnassa asti, eikä hallitustaipaleesta tule helppo. (lähde)

Maa- ja metsätalousministeri: Jari Koskinen

-

Liikenneministeri: Merja Kyllönen

Yksi mahdottomista tehtävistä tällä hallituskaudella, sillä yhtälön muuttujina ovat koko ajan aleneva rahoitus ja yhä pahemmin rapistuvat Suomen tiet. Infraa pitäisi pystyä korjaamaan, mutta kun valtio alentaa jatkuvasti rahoja, on tämä käytännössä mahdotonta.

Asunto- ja viestintäministeri: Krista Kiuru

Nopeasti nouseva poliitikko SDP:n riveistä. Tosin kokemusta asunto- ja viestintäasioista ei ole, joten maallikko voisi ainakin suhteellisen helposti kuvitella, että paikka ei tule olemaan helppo. Varsinkin kun Suomen asuntoasioihin olisi viimeinkin saatava jokin tolkku, sillä markkinat ovat jo ajat sitten kuumentuneet ja väestö kasaantuu yhä enemmän pääkaupunkiseudulle.

Kehitysyhteistyöministeri: Heidi Hautala

Vihreät kaivoivat EU-parlamentista esiin Heidi Hautalan, joka on varmasti täysin omalla alueellaan kehitysyhteistyöministerinä.

Elinkeinoministeri: Jyri Häkämies

Pitkän linjan kokenut poliitikko istuu nyt jo kolmatta kertaa ministerin pallille. Aiheuttanut muutaman kohun, mutta muuten ollut mielestäni kohtuullisen hyvin poissa keltaisen lehdistön otsikoista.

Työministeri: Lauri Ihalainen

Kirvesmies ja entinen SAK:n puheenjohtaja sai vaikean pestin, jossa miehen pitäisi saada suomalaiset työllistymään. Tosin suurten ikäluokkien eläköityminen saattaa parantaa työllisyyslukuja huomattavasti, mutta joka tapauksessa pesti tulee olemaan vaikea.

Sosiaali- ja terveysministeri: Paula Risikko

Terveystieteiden tohtori on varmasti oikeassa paikassa sosiaali- ja terveysministerinä. Oletettavasti yksi pätevimpiä valintoja ministeriksi.

Peruspalveluministeri: Maria Guzenina-Richardson

Ensimmäinen suomalainen MusicTV-kanavan juontajana. Toiminut myös toimittajana eri radioissa ja ollut mukana politiikassa kauan. Innostusta Guzenina-Richardsonilla varmasti löytyy tähän pestiin, mutta löytyykö kykyä? Aika näyttää.

Ympäristöministeri: Ville Niinistö

Vihreiden itseoikeutettu paikka ympäristöministerinä päätyi puolueen puheenjohtajalle Ville Niinistölle.

Tälläinen on siis hallitus, joka on jo heti alkuun osoittanut olevansa poikkeuksellisen erimielinen erilaisista asioista, kuten sukupuolineutraalista avioliittolaista. Kun Vasemmistoliitto näyttää miltei jakautuvan kahtia hallituksessa olosta, niin tästä seuraavasta neljästä vuodesta voidaan odottaa ihan mitä vaan. Varsinkin kun pääministeri Katainen puhuu jo vaikeista ajoista edessäpäin viitaten varmastikin Kreikan valtavaan kriisiin, josta on varoiteltu jo pitkään.

Valhe, emävalhe, taloustutkimuksen tutkimus?

Olin menneellä viikolla vähintäänkin hämmentynyt.

6.4.2011 suomalaiset olivat Iltalehden kyselyssä tätä mieltä:

Sitten tulivat vaalit, jossa eurokriittisyys ja oletettavasti nimenomaan kriittisyys Portugalin tukia vastaan voitti. Tätä mieltä ovat olleet mm. Keskusta-puolue, joka on päätymässä oppositioon.

7.5.2011 Iltalehti selvitti Taloustutkimuksen avulla suomalaisten mielipidettä Portugal-pakettiin:

Kuukaudessa suomalaisten mielipide oli muuttunut ehdottomasta vastustuksesta tuen puoltoon. Jos jotain tutkimusta on vaikea uskoa, niin se on tämä taloustutkimuksen tutkimus. Eihän tässä ole enää mitään järkeä. :)

edit:

Ilta-Sanomat 10.05.2011 on järjestänyt kysymyksen. Kuvakaappaus otettu n. 21:50.

Kun näitä kuvia katselee, niin Taloustutkimuksen tutkimus osoittautuu kyseenalaisessa valossa.

Lähteet:
92% vastustaa tukea
Yli puolet kannattaa tukea

Takinkääntöä

Vaalien jälkeinen aikakausi on alkanut ennennäkemättömällä sotkulla ja umpisolmulla, jota ei Portugalin takia meinata saada millään auki. Myös jotain muuta asiaan liittyvää on tapahtunut. Nimittäin Keskustan Timo Laaninen kertoi 21.4.2011 A-Talkissa, että:

Eivät voi. (voivatko voittajat muodostaa hallituksen (minun huomautus)) Meillä on huolellinen arkistotyö juuri Keskustassa menossa. Kaikkien näitten puolueitten vaaliohjelmat panemme huolella talteen plus ison joukon näitten ehdokkaitten mainoksia. Tulemme ensimmäisen kerran pääsemme sitten vertaamaan hallitusohjelman suhteen, että miten tuota on käynyt, kuinka lupaukset ovat toteutuneet. Kyllä tässä tämmöiset takinkäännön maailmanmestaruuskilpailut on alkamassa ja vaikea ennustaa, että kuka näistä tovereista (Soini, Junger, Stubb (minun huomautus)) sen voittaa.

Sitten tuleekin jännittäviä asioita:

• Perussuomalaiset eivät ole kääntäneet takkiaan Portugalin kanssa pätkääkään. Muista lupauksista ei ole vielä tietenkään mitään tietoa.
• SDP on edelleen samoissa asemissa oman Portugal-linjansa kanssa.
• Kokoomus on vieläkin vakaasti taisteluhaudassa Portugal-linjansa kanssa

... ja siten koko suomalainen poliittinen kenttä on ainakin puolittaisessa kaaoksessa. Sitä ei auta yhtään se, että todelliset takinkäännöt ovat jo tapahtuneet Keskustan ja Vihreiden toimesta, jotka ennen vaaleja esittäytyivät Portugalia tukevina puolueina. Nyt toimitusministeriön pääministeri (Keskustan Kiviniemi) kieltäytyy esittelemästä asiaa Eduskunnalle, vaikka se hänelle kuuluisi -eihän Suomessa ole vielä uutta hallitusta, joka sen voisi tehdä, jolloin asia kuuluu toimitusministeriölle.

Myös Vihreät ovat sekoilleet urakalla. Jos tulee yksimielinen esitys siitä, että tuetaan Portugalia, niin Vihreät äänestää kyllä, mutta jos ei tule yksimielistä esitystä, niin Vihreät äänestää ei. Tässäkään ei ole enää logiikalla mitään tekemistä. Tämä Keskustan ja Vihreiden takinkääntely on puhdasta ja jossain mielessä jopa vastuutonta politiikkaa. Kyllähän toimitusministeriön kuuluisi esitellä tämä asia eduskunnalle, jos uutta hallitusta yritetään vasta koota. Haloo?

Takinkäännöstä puhuttaessa on myös syytä näpäyttää Vasemmistoliittoa, jonka nimissä Paavo Arhinmäki sanoi:

Napit vain lentelevät, kun Timo Soini kääntää takkiaan. Hän on sanonut hallitusneuvotteluista, ettei semmoinen ole mahdollista, että otetaan sama asento, mikä oli ennen vaaleja, ryöpytti Arhinmäki.
Myös eurokriittisyys on kadonnut Soinin puheista, ja nyt ehdoton ei Portugalin tukemiselle onkin muuttunut neuvottelukysymykseksi, sanoi Arhinmäki.

Ja miten siinä sitten kävikään? Perussuomalaiset vastustavat edelleen tiukasti Portugalin tukemista, joten Arhinmäen puheilla ei ole mitään todellisuusarvoa.

Lähteitä:
Uusi Suomi takinkääntämisestä
A-Talk
HS: Kiviniemi ei esittele asiaa Eduskunnalle
MTV3: Vihreät haluaa pysyvän enemmistön Portugal-tuelle
YLE: Arhinmäki syyttää Soinia takinkäännöstä

No niinhän siinä sitten kävi: Tampere erottaa työntekijöitään

Kirjoitin tämän vuoden helmikuussa siitä, kuinka julkinen ala aiheutti itselleen ongelmia Tampereella. Silloin jo uumottelin, että irtisanomisia on tulossa. Nyt, kaksi kuukautta itse uutisesta, irtisanomiset ovat todellisia.

Tosin tällä kertaa on ainakin yritetty olla hövelimpiä, sillä vaikka kolmannes infratuotannon työntekijöistä joutuu lähtemään (200 ihmisistä), niin 77 heistä uudelleensijoitetaan joihinkin muihin tehtäviin. Myös eläkejärjestelyitä pyritään taas tekemään. Joka tapauksessa tilanne on se, että Tampere leikkaa palkkamenojaan sen verran kuin palkankorotukset olivat. Karua, mutta totta.

Silti en voi olla ihmettelemättä asiasta tietämättömien ihmisten kommentteja:

Töitähän on,mutta ne täytyy nykytrendien mukaan ulkoistaa!!! Kokoomus jyrää,nautitaan siitä!!!

Heitä irtisanotaan helmikuun palkankorotusten takia, jotka toivat kaupungille 11 miljoonan lisäkulut.

Tän siitä saa, kun on kokkaripormestari, -kaupunginhallitus ja -valtuusto. Palvelut ajetaan alas ja ne alkaa maksaa kaupunkilaisille koko ajan enemmän.

Heitä irtisanotaan helmikuun palkankorotusten takia, jotka toivat kaupungille 11 miljoonan lisäkulut.

Ja niin edelleen. Joskus totuus sattuu, mutta totuus on, että kun Suomen julkinen sektori on niin valtava ja verotuloja vähemmän, niin silloin joko palkkojen on laskettava (epätodennäköistä) tai sitten ihmisiä on potkittava pois. Raaka totuus sattuu.

Lähteet:

77 uudelleensijoitetaan
kolmannes infratuotannon työntekijöistä joutuu lähtemään

Keskusta maalaa taivaanrantaa

Olen nyt jo tovin katsellut ja kuunnellut erilaisia vaaliväittelyjä televisiosta. Yksi silmiinpistävimmistä seikoista on ollut nykyinen pääministeri, Mari Kiviniemi, jonka vastaukset ovat äärimmäisen poliittisia. Tällä tarkoitan luonnollisesti sitä, että Kiviniemi ei vastaa esitettyihin kysymyksiin oikealla tavalla. Esimerkiksi yksinkertainen kyllä/ei -kysymys (johon ei muuten saatu vastausta) kesti vastauksineen varmaankin kolme minuuttia.

Muutenkaan Kiviniemellä ei mene vahvasti: ontot puolustelut kuntarakenteen säilyttämisestä ja maakuntien hallinnosta tuntuvat pieniltä asioilta ja EU:n vakausrahastoasiat näyttävät ylittävän Kiviniemen käsityskyvyn kaikessa laajuudessaan. Näyttääkin siltä, että Kiviniemi pitää myrkyn nielemänä kiinni jo sovituista asioista ja kertoo meille, ettei meillä ole vaihtoehtoja. Meillä on vaihtoehtoja, esimerkiksi voimme jättää äänestämättä Suomen Keskustaa.

No nyt en keskustele siitä, että pitäisikö Keskustaa äänestää vai ei, vaan tutustun puolueen eduskuntavaaliohjelmaan, jonka hain PDF-muodossa puolueen sivuilta. Ihan näin vinkiksi suosittelisin, että vaaliohjelma olisi HTML-formaatissa, mutta mutta...

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on hyvä lähtökohta tulevalle. Sitä ei
pidä romuttaa vaan parantaa. Keskusta haluaa ottaa uuden askeleen hyvin-
voinnin turvaamisen tiellä. Palvelujärjestelmien uudistaminen sekä kansalaisen
oman tekemisen tukeminen ja suomalaisten osallisuuden vahvistaminen ovat
uuden hyvinvoinnin lähtökohtia.

On pakko kysyä, että onko Suomi enää hyvinvointiyhteiskunta, jos otamme velkaa 8-10 miljardia vuodessa? GPI-indeksi, joka näyttää paremmin kansakunnan tilan kuin BKT on mennyt jo kymmeniä vuosia alakanttiin. Tätä kehitystä on ollut tukemassa Kiviniemen hallitus, joka on kriisiä ehkäistäkseen ottanut velkaa enemmän kuin koskaan Suomen historiassa. Se on ehkä ollut tarpeen, mutta nykyisellään meno ei missään tapauksessa voi jatkua. Televisiossa ollaan silti nähty kummallisuuksia, kun Kiviniemi on luottanut talouskasvun korjaavan kestävyysvajeen ja samalla hän on esittänyt mahdollisien leikkausten suuruudeksi 0-2 miljardia euroa, joka on väistämättä liian vähän.

Suomen saavuttamat kansainvälisten vertailujen ykköstilat eivät poista sitä
tosiasiaa, että meillä on vielä paljon tehtävää. Onneksi kansantalouttamme on
hoidettu Keskustan johdolla järkevästi maailmantalouden kriisin keskellä. Työttömyys
vähenee ja viisasta taloudenpitoa jatkaen voimme pysäyttää julkisen
talouden velkaantumisen ja valmistautua maksamaan lainaamme pois.

Muutama ikävä fakta:

• Kaikilla EU-mailla menee huonosti. Suomi on ykkönen vain siinä, että sillä menee vähiten huonosti, mutta silti ihan hemmetin huonosti. Mieti vaikka velan määrää ja niistä maksettavia korkoja, jotka ovat ensi vuonna saman verran kuin armeijan budjetti.
• Kansantaloutta on hoidettu sinällään järkevästi jonkin aikaa, mutta nykyisessä menossa ei ole enää järjen hiventäkään, kun kukaan ei tunnu hyväksyvän väistämätöntä tosiasiaa, joka on se, että Kreikka ja Irlanti menevät lopulta velkajärjestelyyn ja sitä kautta Suomi menettää ainakin osan rahoista.
• Vaikka talouden velkaantuminen saataisiin pysähtymään, on silti todettava se fakta, että emme ikinä maksa velkojamme pois. Se lienee jopa matemaattisesti mahdotonta, koska silloin meidän pitäisi maksaa pois velkaa + korkoa. Velkaa ei saatu lyhentymään edes parhaimpina vuosina (Lipposen hallitukset).

Tavoitteenamme ja työohjeenamme on, että Suomeen syntyy 150 000 –
200 000 työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Tämä takaa sen, että velkaantuminen
voidaan pysäyttää ja aloittaa velan lyhentäminen.

Tämä ei ole mahdollista, ellei sitten tähän ole laskettu mukaan sitä, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Sitten töitä kyllä riittänee kaikille halukkaille. Epäilenkin siis, että tässä ei ole kyse uusista työpaikoista, vaan vanhoista, jotka vain siirtyvät seuraaville sukupolville.

Uutta hyvinvointia ei voida rakentaa velkarahan varaan. Valtion kaikkivoipaisuuden
harhasta on luovuttava ja tunnustettava ihmisten oikeus ja vastuu
tehdä parhaansa oman elämänlaatunsa kohentamiseksi.

Oikeastiko? No älkää sitten ottako lainaa Portugalia varten!

Turkin jäsenyys unionissa rakentaisi osaltaan tätä siltaa ja vahvistaisi unionin
ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuutta maailmassa, erityisesti Lähi-idässä.

En tiedä, että luetteko te tätä samoin, mutta nähdäkseni Keskusta kannattaa Turkin EU-jäsenyyttä, joka olisi suoraan sanoen massiivinen virhe. Miettikää vaikka ihmisoikeusasioita tai pelkästään kulttuurillisia asioita. Turkista ei ole EU-jäseneksi.

Keskustan tavoitteena on irrottautua hiilen ja öljyn poltosta Suomessa vuoteen
2030 mennessä. Päämääränä on luopua fossiilisesta energiasta, vähentää
ekosysteemin köyhtymistä, edistää kestävää talouskasvua ja luoda uusia
työpaikkoja

On mukava nähdä, että Keskustankin vaaliohjelmasta löytyy järjen ääntäkin. Fossiilisista polttoaineista pitäisi päästä eroon mahdollisiman pian, joskaan niistä ei varmastikaan heti päästä irti. Puhtaampaa teknologiaa kuitenkin on jo olemassa, joten toivotaan, että kyseessä oleva teknologia halpenee ja yleistyy.

Harmaan talouden torjuntaan lisätään resursseja ja viranomaisten suorittaman
valvonnan tulee näkyä ja tuntua. Talousrikollisuuden sanktioita pitää tiukentaa.

Hyvä. Tämä on ollut muidenkin puolueiden teema ja näyttääkin siltä, että jokainen puolue haluaa puuttua tähän harmaan talouden ongelmaan.

Rakennusalan valvonnan tehostamiseksi pitää ottaa käyttöön työntekijöiden
kantamat pakolliset verotunnisteet.

Hassua: eräässä vaalitentissä Soini ehdotti juuri tätä. Vastaukseksi muilta hän sai ihmettelyä ja puolittaiset torut. Siksipä on mielenkiintoista, että Keskustakin haluaa tälläiset tunnisteet.

Julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen vaatii toimintatapojen muutosta.
Pelkästään rakenteeseen keskittyvät muutokset kuten kuntaliitokset tai yksityistäminen
eivät ratkaise ongelmaa. Tarvitaan tätä huomattavasti laajempi ja
syvemmälle ulottuva julkisen sektorin uudistus, jonka yhteydessä kolmannen
sektorin toimintaedellytykset turvataan.

No mutta höpsis. Julkinen sektori tuottaa palveluja kansalaisille ja menoja. Uutta rahaa julkinen sektori ei yhteiskuntaan tuota. Todellisuus on, että julkisen sektorin koko OECD-maissa ja varmasti myös Suomessa on valtava ja se syö valtavan osan BKT:sta. Meidän täytyisi siis supistaa julkista sektoria ja yksinkertaisesti lopettaa turhia virastoja. Toisaalta näin tulee varmasti joka tapauksessa käymään, kun valtio alkaa hakemaan säästökohteita. Kuntaliitokset ovat tätä kautta siis hyviä ja ratkaisevat varmasti osan ongelmista. Kuntaliitoksissa Keskustalla on ongelmana se, että he menettävät kuntaliitosten myötä paljon valtaa.

Keskusta on aina kannattanut tervettä säästäväisyyttä. Menojen kasvua on hillittävä.
Kehysmenettely, jolla rajataan menojen kasvua, tulee ulottaa myös kuntiin.

Miten leikata kuntien menoja, jos valtio siirtää kunnille jatkuvasti lisää vastuita? Kysyn vaan.

Keskustalainen, kansalaisen tarpeista lähtevä kuntamalli rakentuu eurooppalaisen
valtavirran mukaisesti sekä maakunnista että kunnista. Molempien korkein
päättävä toimielin on suoralla kansanvaalilla valittu valtuusto.

Kuten jo aikaisemmin totesin, niin Keskusta vastustaa kuntaliitoksia täysin poliittisista syistä, joka on tavallaan ymmärrettävää. Kuntaliitosta myötä Keskustan valta kavenisi huomattavasti.

Yleisluontoisesti Keskustan vaaliohjelmasta voisi sanoa sen, että se on pitkä ja maalaa taivaanrantaan paljon hienoja kuvia paremmasta Suomesta, jossa kaikki on melkein hyvin, mutta Keskustan johtamana vieläkin paremmin. Viimeiset neljä vuotta ovat kuitenkin osoittaneet toista, sillä puolue on ryvettynyt vaalirahasotkuissa ja
edellinen pääministeri joutui eroamaan omien lautakasa-sotkujensa siivittämänä (virallinen syyhän oli jalkaleikkaus). Tämän lisäksi Keskustan johtamalla kaudella valtion velka on kasvanut jättimäiseksi, eikä muutosta parempaan ole näköpiirissä. Silmiinpistävää Keskustan vaaliohjelmassa on myös se, ettei siellä anneta mitään lukuja; vain kauniita sanoja, joiden todellista merkitystä tai paikkansa pitävyyttä voimme vain arvailla.

Sen sijasta Keskustan vaaliohjelma tarjoaa paljon kauniita puheita paremmasta huomisesta, mutta yleensä asia on niin, että puheet eivät riitä, vaan pitäisi tehdä jotain. Niinpä Keskustan vaaliohjelmasta jää väistämättä se olo, että epämukavia seikkoja (joita varmasti on) jätetään tahallaan kertomatta. Keskusta onkin unohtanut sen, että vaikka ihminen on perusluonteeltaan laiska ja tyhmä, voi sille myös kertoa tosiasiat tosiasioina, jotta hän osaisi ottaa ne vastaan hieman paremmin kuin ne loputtomat yllätykset.

Lähteet:

Keskustan vaaliohjelma

Portugalin tuki on virhe, johon meillä ei ole varaa

12.3.2011
Näin myöskään Suomen muille euromaille mahdollisesti antamat takaukset eivät kasva.

"Otan Suomelle kunniaa erittäin paljon siitä, että takauksia ei nosteta", pääministeri Mari Kiviniemi sanoi hieman ennen aamukolmea Suomen aikaa, kun kokous oli päättynyt...

"Hieman ihmettelen, mitä keksitään vastustaa", Kiviniemi ihmetteli varhain lauantaina opposition ulosmarssia suuren valiokunnan kokouksesta perjantaina.

07.04.2011
Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) puolustaa Suomen osallistumista Portugalin hätälainapakettiin. Kiviniemen mukaan lainapakettia tarvitaan, koska rahamarkkinoilla on nähtävissä yhä samanlaisia riskejä, jotka johtivat taantumaan 2008–2009. Taantuman uusiutumiseen ei Suomella ole Kiviniemen mukaan varaa.

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) mukaan Suomen takausvastuut Portugali-paketissa ovat noin 1,2 miljardin luokkaa. Summa saattaa Kataisen mukaan kuitenkin vielä muuttua.

En tiedä enää, että pitäisikö minun itkeä vai nauraa. Ensiksi pääministeri kertoo lähes ylpeänä, että takauksia ei nosteta ja samaan hengenvetoon ihmetellään sitä, että miksi jotkut protestoivat päätöksiä vastaan. Ja nyt, tänään, pääministeri kertoo, että myrkkyä on nieltävä, kun Portugalin odotettu apupyyntö tuli. Itse ennakoin viime vuoden joulukuussa, että Portugalin rahantarve tulisi julkiseksi jo vuoden vaihteen jälkeen, mutta ihmeen pitkään Portugali kuitenkin sinnitteli. Nyt vain säästöpaketin hylkääminen maan parlamentissa johti siihen, ettei maalla ole enää varaa sinnitellä. Ja tuloksena siihen on, että Suomi ottaa lisää velkaa ja antaa nekin rahat pois.

Eikö meidän oikeasti kannattaisi harkita asiaa vakavasti?

Ensinnäkin valtava enemmistö kansasta vastustaa tukia. Iltalehden tämänpäiväisessä gallupissa on kirjoitushetkellä annettu 19 347 ääntä ja 92% vastaajista on sitä mieltä, että Suomen ei pitäisi osallistua Portugalin tukemiseen. 92% kansasta on tätä mieltä! On ensinnäkin vaikea uskoa, että uusilta kansanedustajilta löytyisi niin paljon pokkaa, että he voisivat näin kansan sivuuttaa tässä asiassa.

Toiseksi onko rahan antamisella mitään järkeä? Kreikkaan ei ole vielä annettu kaikkia luvattuja rahoja, mutta niitä on joka tapauksessa annettu jo satoja miljoonia ja takaisin on saatu muutama miljoona. Julkisuudessa liikkuneet puheet Kreikan ajautumisesta velkasaneeraukseen ovat järkyttäneet periaatteessa ainakin minua, sillä se tarkoittaisi sitä, ettemme ikinä saa kaikkia rahoja pois Kreikasta. Käytännössä Irlanti on ajautumassa samaan tilanteeseen.

Kolmanneksi mikä takaa, että Euroopan hullut vuodet päättyvät tähän ja jos eivät pääty, niin mitä tapahtuu? Korotkin nousivat tänään viimeinkin ja ilmaisen rahan aika on asuntovelkaisillekin ohi. Espanja heiluu vararikon partaalla ja vaikka maa on jo tehnyt isoja leikkauksia, on se silti vaarassa kaatua. Ja miksipä ei kaatuisi: vuonna 2007 Espanjan työttömyysaste oli 8,10% ja nyt se on jo 20,0%. Nuorisotyöttömyys on Espanjassa yli 40%, joten kirittävää on melkoisesti. Ja mikäli Espanja (tai Italia, niinkuin Soini jo ehti varoittamaan) sattuu kaatumaan, niin sitä ei euron perse enää kestä. Tuloksena on Saksan kyllästyminen koko euroon ja sitä kautta rahaliiton kaatuminen.

Kaiken kaikkiaan nyt pelataan järjettömän suurilla riskeillä, joiden realisoituminen on todellista. Katainen kutsui tätä tv-väittelyssä solidaariseksi, mutta todellisuudessa tämä koko touhu on solidaarista vain pankeille, joille rahat menevät. Minusta tuntuu siltä, että menossa on yksi maailman röyhkemmistä puhalluksista. Toisaalta kaikki tuntuu epätoivoiselta, sillä jostain syystä en usko, että uusi eduskunta jättää apupaketin hylkäämättä. Vaikka sen pitäisi, kun Nokiankin irtisanomiset ovat tulossa heti vaalien jälkeen.

Täältä tähän.

Lähteet:

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Kiviniemi+puolustaa+Portugali-tukea+Taantuma+ei+saa+uusiutua+/1135265223249
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Kiviniemi+Suomen+takaukset+euromaille+eiv%C3%A4t+nouse/1135264480710
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011040613503627_ul.shtml
http://www.indexmundi.com/spain/unemployment_rate.html
http://www.iltalehti.fi/talous/2011040713505562_ta.shtml

Ja minä kun luulin, että aprillipäivä meni jo

Täytyy sanoa, etten ole pitkään aikaan nauranut niin epätoivoisen makeasti kuin tänään, kun vilkaisin taloussanomien sivuja. Siellä nimittäin komeili otsikko:

Ei kuplaa – asuntohinnat nousseet vain 60 prosenttia

Miten ihmeessä joku voi tälläisessä tilanteessa väittää näin? Suomen valtion velka nousee hälyyttävää tahtia, eivätkä poliitikot ole yhtämielisiä edes siitä, että kuinka paljon tämä kestävyysvaje on. Joka tapauksessa otsikko oli jo niin kummallinen, että minun oli luettava kenen suusta tälläinen käsittämätön aivopieru on päässyt. No, onneksi se selvisi nopeasti:

...sanoo Suomen Pankin asiantuntija.

Siis kuka?

Suomen Pankin ennustetoimiston päällikön Anssi Rantalan...

Jos minulta kysytään, niin Anssi Rantala sietäisi saada potkut lausunnostaan, jossa ei ainakaan terveellä järjellä ajateltuna ole yhtään mitään järkeä. Rantalalla on kuitenkin kokemusta pääekonomin hommista ja hän on koulutukseltaan valtiotieteiden tohtori. Harmittavaa on nähdä, että ilmeisesti tämä valtava koulutus on mennyt miehen osalta näemmä täysin hukkaan. Joka tapauksessa miehellä täytyy olla jotain perusteluja tähän uskomattomaan väitteeseen, joten kuullaan ne ja torutaan sitten, jos toruttavaa on:

...Eri tutkijoiden raportissa päädyttiin siihen näkemykseen, että viime vuosien hintanoususta huolimatta ei voida puhua kuplasta, koska kallistumisen taustalla ovat olleet reaalikorot ja kasvaneet tulot...

Ensiksikin miksei voida puhua kuplasta? Jos ihmisten keskimääräinen reaalitulojen kehitys on ollut 2000-luvulla suurin piirtein +16% ja asuntojen hinnat ovat nousseet +60%, niin ei voida puhua kuplasta? Mitä sieniä te olette oikein siellä Suomen pankissa syöneet? Toisin sanoen kallistumisen taustalla eivät voi olla pelkästään alhaiset reaalikorot saatika tulojen nousut, vaan varsinaiset syyt ovat väistämättä muualla.

Hinnat ovat nousseet myös selvästi vähemmän kuin Ruotsissa. Jos katsoo asuntojen hintakehitystä 2000-luvulla, on nousu Suomessa noin 60 prosenttia, kun Ruotsissa vastaava nousu on 120 prosenttia, Rantala sanoo...

Se ei täällä lohduta ketään, että hinnat ovat nousseet Ruotsissa 120%! Jos hinnat ovat nousseet 60 prosenttia 2000-luvulla, on se vähintäänkin kupla, ellei peräti katastrofi. Herää jo!

Hän korostaa, että Suomen hintakehitys on ollut myös maltillisempaa kuin Norjassa tai Tanskassa. Jos vertaillaan hintakehitystä suhteessa kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin, ovat asuntohinnat Suomessa nousseet osapuilleen samaa vauhtia kuin käytettävissä olevat tulot.

EIIIIIIIII! Anssi Rantala:

Fakta 1: asuntojen hinnat ovat nousseet 2000-luvulla 60%.
Fakta 2: reaalitulot ovat nousseet tilastokeskuksen mukaan samana aikana noin 16%.
Väite: "asuntohinnat ovat nousseet Suomessa osapuilleen samaa vauhtia kuin käytettävät tulot."
Lopputulema: Väite ei pidä paikkaansa.

Voisiko Taloussanomat kysyä tätäkin asiaa joltain kaverilta, joka pitäisi edes jalat maassa? Kiinteistövälittäjiä ei sitten lasketa sellaisiksi.

Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2008/12/anssi_rantala_op-pohjolan_uudeksi_paaekonomistiksi_452390.html
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2011/04/06/ei-kuplaa--asuntohinnat-nousseet-vain-60-prosenttia/20114886/139
http://www.stat.fi/til/tjkt/2009/tjkt_2009_2010-12-17_tie_001_fi.html